Lahjoja kauniissa pusseissa ja vanhat kahvikupit

         

Hempeät värit. Ihastuin tuohon väriyhdistelmään.

Pussin sisältökin miellytti.

Se oli syntymäpäivälahja minulle. 

(Syyskuussa.)

Irakilainen kurssilaiseni ja vaimonsa olivat koostaneet minulle yllätyksen. Olen joskus maininnut syntymäpäiväni kun ollaan suomen tunneilla harjoiteltu kalenteriasioita. En olisi osannut odottaa että se muistetaan ja vielä lahjotaankin. 😀

Hunajaa, suihkugeeli, kahdet korvakorut ja näytteitä ihonhoitoon tarkoitetuista Dermosil - tuotteista. Näytteitä oli hauska kokeilla useana päivänä. Hunajan aion avata tänään ja kokeilla kamomillateen kanssa. Tai ehkä tavallisen teen kanssa. Kuuma tee on ihanaa sadeilmalla. Meillä on keskiviikkoisin etäpäivä. Opiskelijat kirjoittavat harjoituksia ja minä valmistelen loppuviikkoa. 

Myös kiinalainen kurssilainen muisti synttärini syyskuussa.

Muumikassista löytyi...

 
 ... kaunis kiinalainen rasia.

Kortinkin hän antoi minulle ja

oli kirjoittanut kauniita sanoja sisälle.

Rasia sisälsi neljä leivonnaista.

Yksittäispakattuja.

 
Tuoteseloste sanoo:

Mooncake with red lotus paste and 2 yolks.

Lootustahnaa ja kaksi keltuaista.

Oli tosi mielenkiintoista maistella. Jokseenkin tuhtia tavaraa jota ei kannata kerralla syödä. Annoin sen viimeisen kakkusen eilen vietnamilaiselle kurssilaiselleni vastalahjaksi kun hän antoi minulle banaanin ja tekemänsä voileivän. Söin voileivän tänä aamuna. Nam.  

Keväällä koronan poikkeusaikaan minulle tuli tavaksi pistää aina sunnuntaisin meili ruotsalaiselle Janne-serkulleni. Se alkoi itse asiassa jo helmikuussa kun tätini, eli Jannen äiti, eli isäni sisko kuoli, ja kirjoitin siitä syystä surunvalittelun. Siihen asti olimme pitäneet yhteyttä vain jouluisin emmekä ihan aina sitäkään. Hän kirjoittaa tosi lyhyesti, muutaman rivin, ja olen pitänyt samaa tapaa. Ehkäpä juuri siitä syystä meilien vaihto jatkuu edelleenkin. Ruotsin kieli pysyy samalla vireessä. 

Janne ei tavallisesti ole laittanut kuvia mukaan, mutta nyt oli kuva kahvikupista, minun äitini kauan sitten maalaamasta. Serkkupoika oli löytänyt puoli tusinaa kaapista ja tahtoi kertoa minulle. En usko koskaan nähneeni noita kuppeja, äitini oli antanut ne anopilleen, eli minun isoäidilleni, joka sitten oli lahjoittanut ne tyttärelleen Ruotsiin, eli siis tädilleni alias Jannen äidille. Äidin varhaisia töitä, hän vasta opetteli posliininmaalausta tuolloin. Printtasin kuvan ja lähetin äidillekin ihmeteltäväksi. 

Hauska miettiä ruotsiksi sukulaisuussanoja. Aivot venyvät kun mietin miten sanon että kupit oli ensin annettu Eva-mummolle. Eva oli minun farmor, mutta Jannen mormor. Täytyy pitää ajatukset koossa jotta ei erehdy sanomaan morfar.

Vielä tähän eilinen työasuni.

Hame on kirpparilöytö vuosien takaa, ja neule on sitäkin vanhempi.

Se on niiltä ajoilta kun isot neulepuserot olivat muotia.

1990-luvulta. 

Kiitos kaikista kommenteista aikaisempiin posteihini.

Kovasti mielissäni niitä katsastan, 

samoin kuin teidän blogijuttujanne ja kuvianne.

Antoisaa keskiviikkoa.