Rododendronin nuppuja muutama päivä sitten.
Meheviä. Mukavia. Miellyttäviä.
Eilen otin kuvia auenneista kukista.
"Nappasin kuvia" ... Pitkän aikaa olen kiinnittänyt huomiota sellaiseen että "napata" on melkeinpä syrjäyttänyt "ottamisen" mediassa. "Nappaa tästä talteen vinkit". "Nappaa mukaan kesäreseptit."
Kuvien "ottamiselle" bloggari luonnollisestikin kaipaa muutaman synonyymin jos kuvaamisesta puhuu usein. Otamme, nappaamme, räpsäisemme ja räpsimme kuvia.
Ooo la laa. Hieno rodokesä.
Otin, räpsäisin, nappasin Triplasta kuvan viimeisenä kurssipäivänä
kun kävelin asemalle Yanlin ja hänen 6-vuotiaansa kanssa.
Otokseen olisi hauska sijoittaa pakun tilalle avaruusajan kulkuneuvo.
Vai mitä tuumaatte, tuumitte, ajattelette?
Lapsi halusi kuvan heidän varjoistaan.
Hänen kanssaan jutellessani kysyin oliko hän koskaan ajatellut että hänen ikänsä on kuusi ja metsässä kasvaa kuusi. Hän ilostui siitä. Vähän myöhemmin kuulin kun hän selitti samaa äidilleen.
Muistin miten iranilaiset lapsikaverinikin aina kertoilivat kotona minulta kuulemiaan juttuja. Onkin parasta pitää puheet hyvinä, rakentavina, siisteinä, kiltteinä, opettavaisina.
Veikeä ajoneuvo matkan varrella.
Katsoimme yhtenä viikonloppuna Vadelmavenepakolaisen. Oli vielä parempi kuin ekalla kerralla. Eka kerta tökki jonkin verran siksi että filmi oli niin erilainen kuin kirja. Yritin tajuta kuka mitä missä miksi. Toisella katselukerralla kaikki palat olivat loksahtaneet paikoilleen.
Pidin sekä kirjasta että leffasta. Sinänsä harvinaista. Usein pettyy toiseen. Kirjasta pidin enemmän. Kirjasta pidin todella paljon. Viisi tähteä (viidestä). Pystyin samaistumaan siihen kun uppoutuu täysin johonkin mieluisaan asiaan. Kirjan päähenkilöllä se oli ruotsalaisuus. Hän oli väärässä ruumiissa, väärässä kansalaisuudessa; ruotsalainen suomalaisen kropassa. Ei ihme että kriitikot ovat pitäneet tarinaa sairauskertomuksena. Minulle tuollainen intohimo ei ole vierasta. Omia intohimojani ovat kielet.
Valehteleminen ja salaaminen on hirveän raskasta. Päähenkilön piti esittää olevansa ruotsalainen. Automaattisesti hän kuitenkin yhdessä kohtauksessa ojensi oluen sitä suomeksi pyytävälle miehelle. Huomasi erehdyksenä, tempaisi pullon takaisin ja sanoi: Öö, vai mitä sinä sanoit? Kivaa komiikkaa elokuvassa, mutta oikeassa elämässä olisi taakaksi asti ponnistusta muistaa kaikki valeet.
Raparperipaistos. Resepti on blogikaverilta kopsattu. Kiitos Maarit Koo.
En löytänyt linkkiä tähän hätään. Olisi pitänyt aikanaan "napata talteen".
Viehätyin tästä vahingossa ottamastani kuvasta.
Asfalttia ja rotvallia.
Kaupunkikesän henkeä.
Ihanat rodokuvat. Minullakin Catawbiense aloittelee kukintaansa.
VastaaPoistaMukavaa ja aurinkoista viikonjatkoa. 😊😊
Hienoa, saamme pian nähdä rodo-kuviasi. 🌸 Viime vuonna tuli pari hassua kukkaa koko puskaamme. Outoa. Nyt on vaikka miten monta 🙂 Tänään olemme menossa puutarhajuhliin paikkaan jossa on valtavat rodopensaat.
PoistaSinullekin mitä mainiointa viikkoa.
Ihana rodo. Olen lukenut Vadelmavenepakolaisen, mutta elokuva on näkemättä. Kirja oli todella hyvä.
VastaaPoistaMonella tavalla merkittävä kirja. ❤️ Ihastuin muun muassa siitä syystä että rakastan ruotsia kielenä ja tykkään maastakin. 🇸🇪 Katsoin just että olen kirjasta blogannut 31.1. 2018.
Poistamahtavaa kukintaa nyt, tuo komlmipyöräinen hieno, monet "vanhukset" sillä pyöräilee, jos vaikka tasapaino vähän epävarma
VastaaPoistaTasapaino on tosi hyvä näkökohta eikä ole hankala operaatio jos haluaa hetkeksi pysähtyä. Ajopeli pysyy itse pystyssä 🙂
PoistaKyllä meitä nyt sekä lämmöllä että kukkivilla runsauksilla - kuten kauniit kuvasi todentavat - hellitään, ei tahtonut aamulenkillä päästä etiäpäin, kun piti ihailla ja nuuhkia varrella olevaa!
VastaaPoistaBetonikolossi on kaamea, mutta pyöräkärryt kätevä lisä kaikille himoshoppailijoillekin. Kiusaajat kuriin, kannatetaan.
Tuohon asfalttia & rotuaaria -napsaisuusi jäi katse vangiksi, sen yksinkertaisuudessa on jotain hyvin puhuttelvaa, syvää ja kaunista, elämän rosoa...
Kesäsi jatkukoon monimuotoisissa merkeissä, hauskoja puutarhajuhlia ja iloisiin räpsäilemisiin;)
Ulkona huomio kääntyy moneen ihastuttavaan kohteeseen, pakko minunkin pysähdellä ja ihailla sitä sun tätä. ☘️
PoistaPyöräkärryissä ei arveluta muu kuin mihin sen saa sateensuojaan ja muutenkin yöksi suojaan kun meidän kellariin on niin hankalat raput. Muuten lähestulkoon harkitsisin tuollaisen ostoa. 😀
Ihmeellisen vangitseva kuva, samaa mieltä. 💚
Puutarhajuhliin kohta lähdössä. Siellä on räpsyily kielletty, yritän saada salaa kuvan vaikka tarjoiluista tai ympäröivästä puutarhasta.
Kivaa kesäpäivää sinullekin 🍀
Heippa!
VastaaPoistaOlen ollut hyvin vähän viime aikoina koneen ääressä ja nyt lueskelin useamman postauksen, kiitos! Hih, yhdestä kuvasta en keksinyt Surenkatua, mutta toisessa oli työpaikkatalo koko komeudessaan. ;)
Mukavaa kesää ja kaikkea hyvää!
Kiva kun aina bongaat tuttuja juttuja kuvistani 😀
PoistaKauniita kesäpäiviä sinullekin!
Kauniita ovat nuo kukkivat rododenronit. Olen lukenut tuosta elokuvasta, mutta en nähnyt, enkä tiennyt että kirjakin olemassa. No nyt tiedän.Hauska tuo kärrypyörä:) Olen täällä nähnyt kärrypyöriä, missä on pikku tarhalaisia kyydissä.
VastaaPoistaNam, raparperipiirakka on kyllä niin hyvää. Kivaa iltaa sinulle tai huomista torstaita sinulle Rita.
Nyt on rodo-aika parhaimmillaan. 🌸 Kärrypyörä, mainio sana. Pienet tarhalaiset varmaan tykkäävät. Tein jo toisenkin raparperipaistoksen ja sosetta pakastimeen. Kiitos toivotuksista, kerrankin minulle saattoi toivottaa kivaa iltaa kun menin puutarhakutsuille enkä aikaisin nukkumaan. 😀 Ihanaa tätä päivää Jael 💕
Poistatykkäsin Vadelmavenepakolaisen kirjasta ja filmistä, en toki ymmärrä jos Miika Nousiainen tykkää Ruattist vai ei...
VastaaPoistaNiin sehän ei kirjasta selviä paitsi jos osaa lukea rivien välistä 😀 Hyvin oli kyllä kirjassa kuvannut ruotsalaisuuden ihannetta ja listannut kaikkea ruotsalaista. 🇸🇪 Tykkäsin yksityiskohdista 💕
PoistaAlppiruusut ovat kauniita. Napata minusta tapahtuu ajallisesti lyhyemmässä ajassa kuin ottaminen, joka minusta voi kestää pidempään. Muotisanoja tulee ja menee. Kuvan räpsäisy taas juontanee juuurensa entisajan kameran ääneen, jonka saa varmasti oikeilla asetuksilla älypuhelimestakin.
VastaaPoistaIloinen ja kiva bloggaus, ja mukava kuvakattaus.
Uskomattoman kauniita ovat nimeä Alppiruusu myöten 🌸
PoistaMuotisanat ovat ihmeellinen ilmiö, kulkevat suusta suuhun kuin meemit.
Kiva kun juttelit noita asioita räpsäisystä.
Tuli ajatus: Ripset räpsyvät 😀
Kiitos sanoistasi 💕
Säväyttävä kuvaeroavaisuus; ensin kukkaloistoa, sitten kerrostaloa ja harmautta.
VastaaPoistaTaiteellisella silmällä havaittu.
PoistaOnpa mukava että näit postauksen tuolla tavalla 💕
Vadelmavene ei kolahtanut mulle, muut Nousiaiset kylläkin. Metsäjätti oli silleen kiva että osasi yhdistaa paikkoja omiin muistikuviin.
VastaaPoistaMinulle taas Vadelmavene oli kuin luotu 💕 Muita Nousiaisia en ole lukenut, mutta Nousiaisesta itsestään olen tykännyt ohjelmassa Pitääkö olla huolissaan. Pitääköhän minun olla huolissani kun en ole lukenut muita Nousiaisia? 😀 Pistänpä kuitenkin Metsäjätin korvan taakse.
PoistaUpea Alppiruusut sinullakin.
VastaaPoistaPidin Vadelmavenepakolaisesta kirjana. Leffaa en ole nähnyt.
Kiva sattuma. Kuusivuotiaat. Lapsenlapsen kanssa puistossa kysyin meitä katsovalta pojalta onko hän kuusivuotias? Mistä tiesit, hän ihmetteli. Arvasin, vastasin. No häneltä puuttui kaksi etuhammasta, joten oli helppo arvata.
Oikein kaunista loppuviikkoa!
Hih miten lystikäs kohtaaminen kuusivuotiaan kanssa 🌲
PoistaTieto on valttia. 😀 Valloittavaa kesäpäivää!
Minä olen nähnyt kesäteatteri ja elokuva version, molemmat olivat hyviä. Kesäteatteri poikkesi kyllä hieman juoneltaan mutta oli sentakia mielenkiintoinen ja hauska.
VastaaPoistaTeatteri, elokuva ja kirja... Kaikissa omat upeat mahdollisuutensa 💗
PoistaTäydentävät toisiaan. Olipa mukava ryhtyä pohdiskelemaan tätä 🌺🌸🌺
Beautiful flowers! I bet summer has already arrived in Finland. What's in that glass bowl? Barley or oat?
VastaaPoistaThey're oats, that's a rhubarb crumble.
PoistaThank you for visiting my blog 🌺