Suomen kursseista ja Asperger-asioista

Pari joulukuun alussa kaihomielellä otettua kuvaa koulumatkalta Kalliolaan. Kaiholla siksi että en opeta enää samaa kurssia johon olin niin mieltynyt neljä vuotta. Kuinka ollakaan, kaihomieli väistyi kun minulle tarjottiin toisenlaista suomen kurssia Pasilasta. Sekin maahanmuuttajien suomen kielen ja luku- ja kirjoitustaidon kohentamiseksi, mutta helpommin ja pienemmällä tuntimäärällä. 

Olinkin aika uupunut syyskauden lopussa. Suomen opettaminen ei rasita, pikemminkin päinvastoin, mutta siihen kurssiin tuli aika tavalla kaikkea mitä en oikein osannut tai mistä en nauttinut, kuten tietotekniikan opetusta ja enenevässä määrin byrokratiaa sun muuta. Nyt sillä, vielä entisestään parannetulla kurssilla jatkaa opettaja joka hallitsee suomen lisäksi tietotekniikan, matematiikan ja työelämätietouden opetuksen. Opiskelijat pääsevät entistä paremmin kotoutumaan yhteiskuntaan. Liittyy opiston uuteen strategiaan. Nostan hattua ja siirryn helpottuneena yksinkertaisempaan kurssittamiseen. 

Kirpparille viemästäni lastenkirjasta:

Pikku susi pyytää että pöllö opettaisi sitä lentämään. Pöllö on sitä mieltä että sudet eivät lennä, mutta susi ravistaa puuta ja yrittää hyödyntää pudonneet sulat. No eihän se onnistu. Susiäiti ehdottaa intiaanileikkiä.

Mikä voisi olla tarinan opetus?

Seuraavat kuvat ovat Keskuskirjasto Oodin ryhmätyötilasta.

Tilan saa varata ilmaiseksi (enintään) kolmeksi tunniksi kerrallaan.

Vedin siellä oman vertaistukiryhmäni Asperger-ihmisille.

Olen antanut sille nimeksi Arkisten asioitten ryhmä eli Arkiassit. 

Meitä on seitsemän. Suljettu ryhmä. Vakiokävijät.

Aspergerin syndrooma on lievä, korkean tason autismin muoto. 

Henkilöillä usein esimerkiksi aistirasituksia, tavallisesta poikkeava

tapa mieltää maailmaa ja korkea älykkyysosamäärä. 

Kuuluisia asseja:

Bill Gates, Einstein, Spede Pasanen, Juice Leskinen...

Ohi kulkevat ihmiset katsovat meitä kuin olisimme akvaariossa.

Nautimme eväitä, vaihdamme kuulumiset, keskustelemme 

ennalta annetuista aiheista ja taukojumppaamme.

Kolme tuntia hurahtaa aina äkkiä. 

Huvitti huomata että "roiskuttaa" on ranskaksi "asperger".

Hauskutin sillä Asperger-ystäviäni.

Ääntäminen suunnilleen *asperzee*.

Kamiinasta kotiin lämpöä ja tunnelmaa. 

Pienitehoinen, mutta sen liedellä voi esilämmittää juttuja. 

Nyt meillä on perunoita ja porkkanoita lämpiämässä.

Ei olla ihan kiehuviksi asti niitä saatu,

mutta siirretään sitten sähköhellalle. 

Pienetkin asiat auttavat hillitsemään sähkönkulutusta. 

Meillä oli eilen Kalliolan kansalaisopiston opekokous.

Vierailevana puhujana Erkka Laininen luennoi kestävästä

tulevaisuudesta ja kestävästä kehityksestä, jotka kuuluvat

opistomme strategiaan. Vapaa sivistystyö voisi toimia

suunnannäyttäjänä ja yhteiskunnan uudistajana.

Sen sijaan että tavoiteltaisiin materiaa ja tuotantoa

voitaisiin tavoitella aineettomia arvoja ja onnellisuutta.

Moninaisuus, yhdenvertaisuus ja suvaitsevaisuus,

ilo, reiluus ja luottamus ovat mottojamme.

Kestävä kehitys ei merkitse ainoastaan kierrätystä 

ja luonnonsuojelua. Se merkitsee myös inhimillisiä arvoja.

Ihanaa olla Kalliolan kansalaisopiston opettaja. 💜