Teos:Rikotut
Isä pojastaan murhaajaa toivoi
Kirjailija: Tommi LaihoKustantaja: Myllylahti 2022
Sivuja:369
Laji: dekkari, psykologinen jännäri
Kustantajan sivuilta: klik.
Onnistunut yhdistelmä toiminnallisuutta ja ihmisen elämän pohdintaa. Yleisvaikutelma: älykäs ja selkeä.
Jo alussa näkyy että tästä tulee vetävä vangitseva lukukokemus. Ensimmäinen luku. Ovikello soi, mies menee avaamaan ja huomaa katsovansa pistoolin piippuun. Seuraa kauhun hetkiä ennen kuolemaa. Lukijaa alkaa karmia kun hänelle selviää että murhaaja on tuonut poikansa mukanaan katsomaan. Tarkoitus on kasvattaa pojasta kuoleman lähettiläs, jolla on missio. Hyytävää ja hätkähdyttävää.
Tarinan edetessä käväisemme yritysmaailmassa, skientologien luona, jopa Kaliforniassa. Kirjan henkilöt tulevat tutuiksi, vanhempi rikostutkija Karita Haapakorpi, psykiatri Amina Rehman, tilastotieteilijä Juha Huhtala, muutamia mainitakseni. Raadollisuutta, ylimielisyyttä, työnarkomaniaa, herkkyyttä ja rakkauttakin vilahtelee tapahtumien lomasta.
Tapahtumat etenevät sujuvasti ja järjestelmällisesti. Juonen käänteiden keskelle on kirjattu havaintoja ja ajatuksia elämästä ja ihmisistä, joita pysähdyin kääntelemään omassa mielessä. Palasin toistuvasti pohdiskelemaan kasvatusta. Millaiseen perheeseen ja millaiseen kulttuuriin olemme sattuneet syntymään on elämässä ratkaisevaa. Kasvattajia on monenlaisia. Eipä ollut ruusuinen lapsuus psykiatri Aminalla somalialaisen äitinsä "kasvatustoimien" kohteena.
Dekkari ei millään muotoa keskity pelkästään kasvatusasioihin, mutta itselleni (alan ihmisenä) niistä syntyi runsaasti mietittävää. Työkiireiden ohessa luin kirjaa kauan ja hitaasti, väliin jäi viikkokin lukematta, mutta ihmeellisen helposti pääsin aina takaisin juoneen. Kirja piti otteessaan.
Takakannesta: "Rikotut on psykologinen, henkilövetoinen rikosromaani, jonka ydinteema käsittelee niitä tarinoita, joita itsellemme kerromme. Yksi on kasvatettu murhaajaksi, toinen uskoo olevansa jumalankaltainen, kolmas on tuominnut itsensä elämään ilman rakkautta. Voimmeko muuttua, vai olemmeko oman tarinamme vankeja loppuun asti?"
Antoisaa ajateltavaa.
Harvinainen dekkari.
Filosofinen jopa.
Nostan hattua.

Älykas ja selkeä; painokas kyllä! Hyviä kysymyksiä herättävä kuten : voimmeko muuttua??
VastaaPoistaLukiessa on erikoista kyllä jotenkin "kodikas" olo vaikkei Laihon teksti täyteläisyydessään ja eläväisyydessään millään muotoa kotikutoista saati särmätöntä ole ja mielenkiinto säilyy vireänä loppuun saakka.
Laihossa on runsaasti potkua ja potentiaalia, aika näyttää, mihin se hänet vielä johtaakaan:)
Minäkin koin kerronnassa jotain kodikasta ja tuttua. Osaksi tietenkin siksi että liikuttiin kotikonnuillani Hesassa, ja onhan minulla oppilaissa paljon somaleita, mutta muutenkin kirjoitustyyli imaisi sisäänsä. 🙂 On fiksu, omanlaisensa kirjoittaja jolla on näkemystä ja ajatuksia, ja kyky ottaa lukija osaksi skeneä. 🌹
PoistaEka osan olen lukenut. Tässäkin on kiinnostava kirjankansi. Onkohan silmät peräti rikottu? Kansi herättää kyllä uteliaisuuden.
VastaaPoistaMinä en ole lukenut sitä, mutta tekee kyllä mieli lukea.
PoistaKammottavat rikotut silmät, huh huh. Kirja ei silti vilise raakuuksia.
Täytyypä ottaakin tämä lukulistalle. Vaikuttaa kiinnostavalta, vaikka aihe onkin karmiva.
VastaaPoistaKiinnostava alusta loppuun sekä juoneltaan, pohdinnoiltaan että henkilöiden osalta. Kylmää julmuutta on taustalla, mutta raakuuksilla ei kovasti mässäillä. Henkilöhahmoihin alkaa oikein kiintyä kirjan edetessä. Murhaaja säälittää, kun ei ole saanut elää oikeaa elämää.
Poista