Opetuspeli, soluttautuminen ja jälkiruokia

Olen joskus tehnyt mainoslehdista kuvia leikkaamalla yksinkertaisen opetuspelin suomen kurssilaisille. Otin sen esiin kun kevään ryhmä alkoi vähäisellä oppilasmäärällä ja tätä saattoi käyttää. Siinä heitetään noppaa, sanotaan numerot ääneen kun edetään ja jos osaa suomeksi nimetä kuvan esineen tai esimerkiksi värin, saa ottaa vielä yhden askeleen eteenpäin. 

Tein pelin alunperin suomikerhossa käyville maahanmuuttajille joiden joukossa oli lukutaidottomia, kouluja käymättömiä ihmisiä. Vuonna 2012. Se oli vapaaehtoistyöni, mistä alkoi työni ulkomaalaisten suomen opettajana ja luku-ja kirjoitustaidon opettajana. Olin sitä ennen LäksyHelpissä 2009 syksystä viisi vuotta. (Punainen risti.) 

"Haluatko olla sininen, punainen vai vihreä?

Heitä noppaa. Sinun vuoro. Hänen vuoro.

Mitä kuvassa on? Mitä sinä näet kuvassa?"

Nyt ryhmä on kasvanut ja siihen otetaan vieläkin osallistujia. Maksimi on 12, mihin huone on aika pieni. Perjantaina jo tuntui aika täydeltä kun oli 6 ihmistä pöydän ääressä. Kurssien alkuvaihe kysyy aina voimia. Nukuin 9 ja puoli tuntia perjantain ja lauantain välisenä yönä. Talvilomaviikko tulee tarpeeseen. Viikkooni tulee yksi hauska haaste. Menen tiistaina italian sijaiseksi, mikä ei itsessään ole mikään haaste, mutta tunnit kahdelle ryhmälle ovat kello 17 - 20.00 ja se on minulle vaikeaa. Nousen aamulla neljän maissa ja illalla kaadun sänkyyn kello 20. Saa nähdä miten sujuu. Kun on autistiset aivot (Asperger), ei niin vaan voi muuttaa rytmiään, mutta kokeilen nukkua tiistaina päikkärit. 

Kirjastossa käydessä kuulin espanjan kieltä ja tietysti höristin korvia. Sivuhuomautus: Joku sanoi kerran "heristin korvia", mutta hei, mehän sanomme "heristin nyrkkiä". Well, close enough, right? 

Anyway, I was all ears. Olin pelkkänä korvana. Liityin hetkeksi jengiin. Punatakkinen heppu kertoili espanjaksi kirjaston palveluista. Sitten minun piti mennä eteenpäin Asperger-ryhmän kokoontumiseen. 

Suosikkifilosofini Bertrand Russell kirjoitti aikanaan että hän ei koskaan tuntenut oikeasti kuuluvansa minnekään. Samaistun siihen, mutta rakastan vierailla paikoissa ja porukoissa jotka vetävät minua puoleensa. Tuo pieni espanjayhteys kirjastossa ja sen muisto saavat minut hymyilemään. 

(Bertrand Russelilla oli Aspergerin syndrooma. Valtavirrasta poikkeaminen ja erilainen ajattelu Aspergerhenkilöille tyypillistä. Oireyhtymä on autismin kirjolla.) 

Ukrainalainen suomen opiskelijani tarjosi kahvitauolla

itse tekemiään minidonitseja. Herkullisia. Makeita.

Lidlin Italiaviikolta pari jälkkäriä joista tykkään.

Mi piacciono questi dolci italiani. 

Panna cottan kannessa on ohjeet miten se kumotaan,

...mutta joskus haluan syödä sen kuin jugurtin. 

Vanha iskulause: Uskalla olla erilainen. Dare to be different.