Omenapiirakan parantelua, keittiön somistusta ja ripaus romantiikkaa

 

Jotkut teistä muistanevat että en ollut oikein tyytyväinen edelliseen omenapiirakkaan. Tuntui että pohja oli aavistuksen verran liian kova ja paksu, vaikkakin hyvänmakuinen. Kokeilin nyt levittää taikinan laajemmalle ja lisätä sitruunamehua. Herkullinen, jopa erittäin, sitä ei käy kieltäminen. Ja kuitenkin... Haluaisin vieläkin mehevämmän pohjan. Jatketaan kokeiluja, kunhan syödään ensin vanhat tekeleet pois tieltä. Tässä väänsin kaksinkertaisen taikinan. Piirakkaa on siis pakastimessa joksikin aikaa. Siellä on myös kirsikka-suklaapiirakkaa, jonka pyöräytin pakastekirsikoista. Siitä ei tullut niin kaunis kuin kesällä leivotuista. Niihin käytin tuoreita kirsikoita, ja silloin tulin ottaneeksi aika monta kuvaa. Ihanin resepti mitä olen kuunaan kokeillut. Tästäkin tuli maukas. 

Keskeneräisen keittiömme lumoissa edelleen. Syvennys vielä viimeistelyä vaille. Siihen tulee muutama kapea hylly taka-alalle, kun remppamies palaa. Miten olemme koskaan tulleet toimeen ilman jääkaappipakastimen vieressä olevaa laskutilaa? Se on aivan verraton. En edes ajatellut sitä bonusta kun suunnittelin tuon kolosen. Paikalla oli ennen korkea kaappi, vanhasta siivouskaapista astiakaapiksi muunnettu. Halusin jotain kepeämpää tilalle.

Patakintaat Ikean korissa. Ei olla vielä päätetty minne, jos minnekään, laitamme ripustusnauloja tai seinätelineen keittiöpaperille. Pöytäteline voi olla nätimpi ja patalaput saa helpommin korista ulos kuin naulasta. 

Alkoholiton olut. Pidän IPA-oluesta ja pinkki väri on vetävä,

mutta huh kun maistui jotenkin makealta, melkein tuli siideri mieleen.

Minulla on muuten ollut yksi tölkki siideriä viime vuodesta asti

ruokakomerossa, kun sain lahjaksi. Ei minun juoma.

IPA = India Pale Ale.

(India, NOT Indian*)

Pidän joistakin Tupperware-astioistamme enemmän kuin toisista.

Tässä yksi mieluisa. Hempeä vihreä käy pinkin kanssa, siis 

keittiötämme ajatellen. Ja sitähän vielä ajatellaan koko ajan.

Toivottavasti ketään ei kyllästytä meikätytön kyökkihöpinät.

Kätköistä otin esiin kirpparilöydöt; kaksi DVD:tä italialaista TV-sarjaa Capri. Ilman mitään tekstitystä, mutta puolison kanssa katselen. Romantiikkaa ja huikeita maisemia. Ihmisiä, ulkoilmakahviloita, meren läheisyyttä, italialaisuutta. Ei läheskään kaikkia jaksoja, mutta väliäkös tuolla. Olen joskus nähnyt koko sarjan Suomen TV:stä. 

Vielä eiliseen postaukseen liittyen "Uskalla olla erilainen." Yksi parhaita postikortteja mitä olen eläessäni saanut. Naurattaa enemmän jos osaa englantia ja tietää että "heltta" = a comb.