Oudon hiljaista työpaikalla

Junalakko päättyi ja perjantaina liikenne taas sujui kaikilta osin. Ihmeen väljää oli kuitenkin aamulla junassa, ja työpaikalle saavuttuani (Naapuruustalo) havaitsin että harvassa oli väki sielläkin. Henkilökuntaa ja harjoittelijoita ehkä 4. Kävijöitä ei aamulla yhtään. Osasyy mahdollisesti ankea pilvinen sää. 

Katsoin itseäni käytävän peilistä,

jotta sain seuraa kun odottelin opiskelijoita.

Ei tullut kuin yksi opiskelija!

Kummallista.

Antoisa yksityistunti hänelle.

Meillä oli mukavaa. 

Tauolla puhuimme italiaa.

(Hän on romanilainen.)

Turkoosi kaulakoru kirpparilta. Huivikin on turkoosi, vaikka kuvassa näyttää siniseltä. Olen jo vuosia yrittänyt löytää kirppareilta turkooseja koruja ja silloin tällöin onnistaa. 

Luokassa on amppelikaktus. 

Meillä oli kotona yhteen aikaan amppelikasveja, 

mutta kyllästyin nousemaan tuolille kun piti kastella.

Kotimme edelliset asukkaat olivat asentaneet koukut

ihan jokaisen ikkunan kohdalle asuinkerrokseen.

7 ikkkunaa, mutta ikkunalautoja ei ollut.

Mieheni laittoi kun uuteen kotiin muutimme.

Olemme pikkuhiljaa poistaneet muualta paitsi 

olohuoneen toisen ikkkunan alta. Helpompaa näin.

Juttelin äidin kanssa tunnin puhelimessa. Hän kertoi nähneensä unta että oli kirjoittanut kirjeen Putinille ja oli kuulemma ollut niin hassu kirje että äiti herätessään vielä nauroi. Mielessä oli ilmeisesti muhinut TV-dokumentti presidentin lapsuudesta. Äiti lateli kirjeessä että oli nähnyt Putinin pahaisena kakarana mökin rappusilla. Kuulostaa hölmöltä kuten unet yleensäkin, mutta on onnekasta nähdä unta josta tulee hyvä mieli. Muistan itsekin nähneeni useita kertoja unia jotka hykerryttävät jälkihehkullaan. Enimmäkseen en tosin muista uniani. 

Äiti kysyi leikillään - odotti ihan toisenlaista vastausta minkä sai - että olenko vielä samaa mieltä kuin lapsena ja nuorena kun väitin että haluan lukea Aku Ankkoja vielä 80-vuotiaanakin, heh heh heh. No voi sentään, äiti, olen kuin olenkin edelleen Ankkafani. Äidin lapsuudessa ei ollut Akuja, ei hän taida osata eläytyä tähän juttuun. Kerroin hänelle että useat ystävänikin tykkäävät ankkalinnalaisista ja että itselläni on Akuja suomeksi, italiaksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. 

Hyvin kestävät aikaa. (Katso kuvaa.) Pikku Hukan pelot voi hyvin ymmärtää. Pelot ovat ikiaikaisia ja yleismaailmallisia. Kaikkien isät eivät tosin jahtaa heidän ystäviään ja yritä heittää heitä pataan. 

Monenlaista epävarmuutta ja pelkoa sisältyy nykymaailmaan. Kohtalaisen turvallista on kuitenkin elää Suomessa. Kohta taidetaan olla Natossa. Inflaatiokin kuuluu hellittävän. Sähkölaskut eivät enää tähtitieteellisiä. 

(Oletettua) plussaa Ukrainan sodan kupeessa: Olemme oppineet säästämään sähköä ja metsästämään tarjouksia ja punalaputettuja tuotteita kaupassa. Osaamme arvostaa itsenäisyyttä uudella tavalla. Venäjästä irtaantuminen on saanut innovaatiot ja pyrkimykset omavaraisuuteen uuteen lentoon. Maamme suhteet Ukrainaan, Ruotsiin ja USA:han ovat lähentyneet. Varmaan muihinkin maihin. No joo, tiedän olevani optimisti ja positiivisuuteen pyrkijä. Lähin pessimisti ampuu hetkessä kaiken tuon alas. Siitä vaan kokeilemaan. Minua ei niin vaan masenneta 😀😎 nyt kun äitikin kirjoitti Putinille. 

Huomisaamuna optimistisesti katsomaan tuleeko suomen tunneille peräti kaksi opiskelijaa perjantain yhden asemesta. Antoisaa uutta viikko meille kaikille!