Symppis leffa ja koruja kirpparille

Harvakseltaan enää katsellaan elokuvia. Villitys meni ohi. Tämä ruotsinkielinen mamut ja ruotsalaiset - yhdessä oli kuitenkin kivaa katsottavaa. Libanonilais-taustaisen ohjaajan tuotantoa. 

Sen sijaan nämä kaksi jäivät meiltä kesken. Tylsää, pitkäpiimäistä tohelointia. Ei viitsi tuhlata aikaa moiseen. 

Jonkinlainen klisee tuommoinen pitkästynyt teini. Ehkä hän katsoi jommankumman noista edellisistä filmeistä. 

Muistatteko millaisia olitte teini-iässä? Minä en ainakaan ole ikinä ollut tylsistynyt enkä elämäntuskainen. 

Koruja menossa kierrätykseen. 

Pakkasin ne pieneen vetoketjulliseen kankaiseen riisipussiin. Aika hauskoja pusseja riiseille etnisissä kaupoissa, pieniä ja isompia. 

Vuosia sitten veimme tavaraa kirpparille muovikasseissa, mutta asenteet niihin ovat muuttuneet.  Nykyään teemme niin että viemme tavaroita kasseissa ja sitten paikan päällä siirrämme niistä kaiken ostoskoriin, jonka nostamme lahjoituksille tarkoitettuun paikkaan, esimerkiksi Punaisessa Ristissä häkkyrähylly. Ei tule heillekään ongelmaa hirveästä määrästä pusseja ja kasseja. 

Eilen oli aivan ihanaa päästä jatkamaan tanssikurssia ja näkemään kurssikaverit. Annoimme opelle joulukortin ja lahjakortin. Ne jäivät joulukuussa antamatta koska viimeinen kertamme peruttiin lakon vuoksi. 

Eilen minulla oli pari tuntia tanssista tulon jälkeen opekokous, onneksi hybridi, eli saattoi osallistua verkossa, kesti kello 18.00 asti. Ehdin syödä ennen sitä ja heh - kävin suihkussa ja laittauduin yöpukuun, jonka naamioin villatakin ja kaulahuivin avulla asialliseksi asuksi. 

Hyvä kokous täynnä asiaa. Opettajien työpajassa pohdittiin opiston arvoja ja omia arvoja opetuksessa ja miten ne toteutuvat. Juttelin samassa ryhmässä neljän muun open kanssa. 

Rehtorin jäähyväissanat olivat että nyt ne lähtevät kotia kohti jotka eivät jo ole kotona. Ai että oli mukavaa avata työhuoneen ovi ja siirtyä television ääreen iltaa viettämään. Ehdin tavanomaiseen rutiiniimme eli kello 18 uutisten ääreen.