Päivänä muutamana, harmaana sellaisena, yritin kuvata lystikkään saappaan yläilmoissa, kenkäkaupan kyltin. Heikosti erottuu, mutta hienosti näkyy Meksikon värikäs lippu.
Kansallinen identiteetti, itsenäisyys, ylpeys. Näitä mietimme kun vallanhaluiset diktaattorit punovat suunnitelmiaan.
Meksikon suurlähetystö siinä lipun kohdalla. Diplomatia, maiden väliset suhteet, rauha, avunanto ja yhteistyö.
Laitoin USA:n lipusta ihannoivasti kertovan lastenkirjan kierrätykseen. Alan olla kurkkua myöten täynnä sotapropagandaa ja muuta aivopesua, joilla naamioidaan sorto ja väkivalta isänmaallisuudeksi.
"He antoivat henkensä isänmaan puolesta" ja muita juhlapuheita, joita on hyvä pitää kun on itse turvassa palatsissa, linnassa tai linnakkeessa.
Saimme katsotuksi loppuun TV-sarjan La Promesa. Kovasti olemme siitä pitäneet ja jännittyneinä juonen käänteitä seuranneet. Iloksemme pääsemme heti jatkoon, kausi 2 on alkanut. Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkupuolelle.
Sarjassa otetaan kantaa sodan mielettömyyteen ja myös naisten alistamiseen. Yksi henkilöistä palasi sodasta ja kertoi kokemuksistaan. Siihen pystyi eläytymään vaikka ei esiin räväytetty kauheuksia liian graafisesti.
Naisasiaa esitetään esimerkein. Yksi henkilöistä alkaa johtaa maatilaa, ennen kuulumatonta, koska hän on nainen. Kyllä saa suu vaahdossa todistella isälleen ja muille epäilijöille että on kykenevä. Toinen, "vain" palvelustyttö, osaa diagnosoida sairauksia ja käyttää parantavia yrttejä hyödyksi. Keittäjä ja hänen apulaisensa alkavat opetella lukemaan.
Kerron tuunaamastani piirakasta. Hyvänmakuinen taikina, yksinkertainen resepti. Lisäsin siihen pakastekirsikat ja soseutin yhden banaanin. Tuli niin hyvää että kaverit kehuivat kilvan. Yksi lausahti tyypillisen suomalaisen (?) kohteliaisuuden: "Tee toistekin." Kyllä minä teenkin.
Piirakkaa tarmokkaana leipoessani minulta hupsahti leivinjauhetta lattialle, huiskista vaan! Mahtaako lattia alkaa kohota, tuumailin. Siinä kaipaamamme kevennys.Heh heh.
Minäkin olen koukkuuntunut tuohon La Promesaan
VastaaPoistaOn se vaan niin upea sarja ja saa espanjan pyörimään koko ajan päässäni 😀💕
PoistaTaas minulle ihan outo sarja joten kommenttia en voi siihen antaa . Mutta kakkua kyllä pitäisi tehdä tai jotain muuta makeaa . Ehkä teen huomenna kääretortun omalla omenahillolla . Omenahillosta pidän paljon se ei ole jotenkin niin makeaa .
VastaaPoistaOmatekoinen omenahillo maistuu minullekin vaikka en pidä hilloista. Teen joskus omenasosetta pakastimeen, siihen ei tarvita sokeria. 🍎🍏🍎
PoistaAmerikkalainen lasten lippukirja aiheuttaa tällaisessa hillityssä pohjoismaalaisessa ohoh-reaktion. Vaikka olen ollut kyseisessä maassa vaihto-oppilaana ja nähnyt maan yliampuvan isänmaallisuuden, en silti voi olla kohottamatta kulmiani noin aikaisin aloitettavan aivopesun edessä. Vai onko se kuitenkin tarpeen jonkinlaisen yhtenäisyyden aikaansaamiseksi isossa maassa? Vai onko siellä tämäkin asia suurempaa kuin muualla?
VastaaPoistaTulin tuohon kirjanneeksi omia ajatuksiani joita ei tuon kirjan sisällä ollut, ellei sitten rivien välissä. Nykyään joutuu ajattelemaan maailmanpolitiikan ohessa kaikkea valehtelua ja kaunistelua ja myös loanheittoa. Mutta onhan se kai niin että lapsia kasvatetaan isänmaallisuuteen ja olemaan ylpeitä omasta maastaan. Minä ihannoin lapsena kovasti USA:ta kun näin amerikkalaista elämää TV:stä. Onhan se hyvä kun on haaveita ja ihanteita.
Poistaleivijauhetta käytetään moneen siivoushommaan, nyt ei tartte lattiaa pestä 🙂
VastaaPoistaTosiaan, ei olisi tarvinnut sitä imuroida pois 😀
PoistaHerkullisen näköinen piirakka ♥ ♥ ♥
VastaaPoistaKiitos, siitä tuli kieltämättä herkullinen 🙂
PoistaÄitini seuraa La Promesaa. Ei joku päivä nähnyt sitä, soitti minulle ja pyysi selostamaan. En kyennyt, kun sarja ei ole tuttu. Aamulla pitää herätä leipomaan. Olen "jostain syystä" luvannut. Tähän aikaan en taida tohtia...
VastaaPoistaJos sattumalta innostut se on varmaankin vielä Areenassa. Aloimme katsella sieltä toistakin espanjalaista, eli Gran Hotel, jonka olen nähnyt vuosia sitten. Silloin oli aina tapana innostuneesti puhua siitä äidin kanssa. Hän tykkäsi siitä myös. 🌷 Hyvää leipomispäivää sinulle. Minä saatan paistaa lettuja.
PoistaTv-sarjoista en ole kuullutkaan - kohta kai kysyn mikä on telkkarikin....
VastaaPoistaMutta siteeraan suoraan sun tekstiä: "Alan olla kurkkua myöten täynnä sotapropagandaa ja muuta aivopesua, joilla naamioidaan sorto ja väkivalta isänmaallisuudeksi!"
Minä olen inhonnut jo kauan....
Mielipahaa on myös pitkään herättänyt suomalaisten ylpeys omasta isänmaastaan... kyllä veteraani pappani on kääntänyt varmasti monasti kylkeään "tämän päivän" Suomi-ajattelusta, yksilönvapaudesta ja itsekkyydestä, senkö vuoksi hän taisteli ja loukkaantui.
Kateellisempi olen alkanut olemaan enemmän monelle kehitysmaalle.
Ihmisyyden ja yhteisöllisyyden näkökulmasta - arvostuksesta elämää kohtaan. Koulutuksemme/terveydenhuoltomme ihaillut asiat... ihaillaanko - arvostetaanko niitä enää edes? "Arvostetaanko" koulutusta niin paljon, että tärkeät työt jää tekemättä, vai kuka siivoaa, kuka hoitaa vanhuksemme, ajaa bussia ja kerää marjamme? Murr.... Jatkuva valittaminen kaikesta - sitäkö on olla suomalainen ison ja mahtavan naapurin vieressä? Kaikkea minäkin pienessä päässäni pohdin...
Telkkaria ilmankin tulee toimeen, vaikka minä kieli-ihmisenä saan siitä runsaasti tukea, oppia ja viihdykettä 💚
PoistaKaksinaamaisuus on ällöttävää. Räikeästi yritetään kääntää asiat päälaelleen siten että henkilö itse vaikuttaa olevan oikeassa ja täydellinen. Sortajat ja vainoharhaiset diktaattorit ovat oma lukunsa, mutta kyllä meissä tavallisissakin kansalaisissa on yksisilmäisiä oman edun tavoittelijoita ja itsensä ylentäjiä sekä niitä jotka valittavat joka asiasta, kuten sanot. Jotkut ovat aina tyytyväisiä, toiset eivät koskaan.
Joo, meillä on pieni pää mutta mahtuupa sinne ajatuksia 😀
Kiva kun kävit turinoimassa ☘️