Ruskaa ja vihreää ja värejä koulutunnilla

 

Hurmaavia puiden latvuksia ja pensaita. Otin kuvia tanssitunnille mennessäni torstaina syyskuun 33. päivänä (oman kalenterini mukaan). Tänään on koittanut aika siirtyä lokakuulle. Mikäs siinä. Kaunista edelleenkin. 

Ruskeaa ja keltaista maassa.

Isoja vaahteranlehden repaleita. 

Pitkä katuosuus. 

 

 Joka syksy kuvittelen kahlaavani kahisevissa lehdissä.

Muistan tämän haaveen jo kouluajoilta.

Se palaa joka syksy.

Runsaasti vielä vihreää.

 

Sinitaivasta ja pilvenhattaroita.

Onpa syreeni pysynyt vihreänä.

Ei merkkiäkään ruskasta.

Vihreän ja keltaisen yhdistelmä miellyttää silmää. Samoin nautin punaisina hehkuvista marjoista vihreiden lehvästöjen lomassa. Punaiset lehdet ovat itsessään syksyn parhautta, samoin oranssit. 

Maahanmuuttajien suomen tunneilla olemme opetelleet värejä. Punainen, mutta ei *sinäinen*, vaikka olisi ehkä loogista. Tiettyjen kielten puhujille -ea ja -eä - päätteet ovat aina erityisen työläitä. He haluaisivat sanoa *vihriä* tai *vehreä*. 

Huomenna taas treenaamme kielitaitoa sanomalla mitä meillä on päällä. Se on kiva harjoitus ja vähä vähältä he alkavat oppia sanajärjestyksen ja monikot. Ei *kengät musta* vaan mustat kengät. 

Toinen rutiini mitä tykkään pitää yllä on pieni liikunta siten että kaikki nousevat seisomaan ja johdollani osoittavat kehonosia sanomalla niiden nimiä. Aloitin ekalla tunnilla helpoista ja jo tokalla kerralla huomasin miten innostuneita kaikki olivat tästä harjoituksesta. Lisäilen siihen uusia elementtejä joka kerta. Siinäkin mielessä hyödyllinen treeni että opintokertamme ovat kolme koulutuntia kerralla eli 3 kertaa 45 minuuttia. 

Seuraava idea minulla varastossa on tämä: "Seiso yhdellä jalalla". Aloitan näin: "Jalka ylös"... *vasen jalka ylös* ja vasta sitten sanataivutusta. 

Huomenna harjoittelemme myös y-äännettä. Kaikki eivät vielä osaa sanoa "ylös". Siitä tulee "ulos". Hih. 

Kuuntelen Il Divoa. Ai että laulavat komeasti.