Hauska iso kirjapaketti kirpparilla herätti huomioni.
Teipillä suljettu, piti ottaa riski ja ostaa sika säkissä.
Mitat: Noin 33 kertaa 40 cm.
 |
Monta pientä kirjasta. Aakkosia, numeroita, oppimista... sopii mainiosti luku- ja kirjoitustaidon opettamiseen ja kaikki pitävät kuvissa seikkailevista eläimistä. Taidan käyttää tuota vain ideointiin, koska en saa kuljetetuksi laukussa tai repussa koon ja painon vuoksi.
Ilmainen kirja. Kulunut ja likainen.
Sopii ulkona pihassa lukemiseen kesällä.
Elämää englantilaisessa sisäoppilaitoksessa.
Brittihuumoria. Saa nähdä millainen käännös. (1968)
Luultavasti kömpelö ja kankea.
Ei pessimismiä vaan kokemusta.
An educated guess.
Ruokalehti portugaliksi.
Ranskaksi.
Italiaksi.
Vanhoja. Halpoja, kiinnostavia... mutta hetken mietittyäni pistin ne takaisin hyllyyn. En ole niin innostunut keittiöstä että kaipaisin uusia virikkeitä. Omat perusreseptit riittävät enkä välitä kauheasti kasvattaa lukupinoja. Ne ovat muutenkin korkeat.
Tämä sarja jo moneen kertaan luettu ja taas meneillään.
Äsken juuri luin pätkän aamuhämärissä kahvin ja
paahtoleivän tuoksuisessa keittiössä.
1800-luvun Kalifornia, Meksiko, tilalliset, peonit,
sheriffi, roistoja, hevosia, täysikuu, kultarahoja...
Eloisasti ja erinomaisesti käännetty.
Joka numerossa tarinan alkuperäinen nimi espanjaksi.
Ranskankielisten kirjojen varasto kasvoi taas yhdellä.
En ole enää aikoihin tehnyt kirjabloggauksia. Se oli monta vuotta hykerryttävän mukava harrastus, mutta ajan oloon alkoi tuntua työltä. Työltä josta ei maksettu, vaikka sain kyllä kustantajilta kirjoja. Siitä olen kiitollinen. Kuitenkaan kirjoista ei voinut lukiessa täysin nauttia kun piti miettiä mitä niistä sanoo blogissa. Nyt on vapaus lukea ja nauttia lukemastaan. Ostan kirjat kirppareilta ja kirjakaupasta.
Kohta vuosi melkein ilman uutisia. Vapautunut olo. Alkoi mennä mahdottomuuksiin kun piti pelätä päivittäin mitä tuhoa sotahullut suuruudenhullut taas olivat saaneet aikaan.
Eräs ystäväni lukee sanomalehtiä joka päivä pari tuntia. Sanoin
hänelle että seurattuani maailman uutisia verkkolehdistä monella kielellä joka päivä irrottauduin lopulta ja vapautin aikani ja mieleni muuhun. Tähän hän sanoi kiihtyneellä äänellä: Pakko tietää mitä maailmalla tapahtuu! Aion seuraavalla kerralla tavatessamme kysyä mitä hän on TEHNYT asioiden parantamiseksi. Minä sentään autan omalta osaltani Amnestyn kautta ihmisoikeusasioissa ja lahjoitan Punaiselle ristille tavaraa, vaatteita ja kirjoja katastrofiapua ajatellen. Myös ostan leffoja ja kirjoja sieltä. Ei minun tarvitse sitä varten päivittäin lamaantua ja kauhistua uutisista. Yhtenä päivänä vilkaisin verkkolehteä ja ahdistuin lukiessani että avaruuskoira Laika oli aikanaan huonoissa oloissa mikä pidettiin suurelta yleisöltä salassa. Nyt sitten kannan tuota tietoa ja ajattelen sanontaa "Tieto lisää tuskaa".
"Pakko tietää mitä maailmalla tapahtuu."
Onko? Mitkä tuohon oikeat järkevät perustelut?
Olen surullinen Laikan puolesta. Ihminen on tehnyt kurjia eläinkokeita pitkään. Ei ole pakko tietää maailman asioista eikä eläinten kaltoinkohtelusta. Itsestä ja omasta jaksamisesta pitää huolehtia. Hyvä kun autat Amnestya ja Punaista ristiä.
VastaaPoistaTuntuu kammottavalta ja järjettömältä, että toiset maat voivat hyökätä rajojen yli toiseen maahan ja pommittaa maat, ihmiset ja eläimet ja pilata ympäristöt ja aiheuttaa valtavia sotatraumoja, vammoja ja kurjuutta. En seuraa sotajuttuja, mutta mieheni on kiinnostunut niistä. Kävimme kyllä katsomassa valokuvanäyttelyn Ukrainasta ja katson uutiset.
ps. Prinsessa Sofia-kirjoja olen lukenut suomeksi. En ota vastaan arvostelukirjoja, sillä niistä kyllä ahdistuin blogini alkuaikoina. Kirjaston kirjat riittävät minulle.
Erittäin hyvä kommentti, Mai.
PoistaKun huolehtii omasta hyvinvoinnistaan on mahdollisuuksia saada aikaan vaikka mitä, kukin omien intressien ja mahdollisuuksien mukaan. Onneksi on aktivisteja jotka kampailevat hyvien asioiden puolesta, ja tietysti on oltava uutisointia joka paljastaa epäkohtia, mutta siinä tarkoituksessa että aletaan toimia asioiden parantamiseksi.
Sodan järjettömyys, mitä tehdä? Voisi auttaa jos saataisiin demokratia vallalle. Jotain mikä estää itsevaltiuden.
Hatunnosto sinulle kun bloggaat kirjaston kirjoista. Huomaa että olet kirjoille omistautunut. ❤️ Älä väsytä itseäsi.
Ihania nuo pienet kirjat ja ulkomaalaiset lehdet on parasta. Mulla oli tapana ostaa aina lehti ulkomailta kun käytiin ja ihan hyvin voisin vastedes ostaa reseptilehtiä.
VastaaPoistaKukin tietty tavallaan mutta ne uutiset vaikuttaa mieleen - huomasi sitä tai ei. Saan itsekin niin paljon enemmän aikaiseksi kun uutiset jäivät pois tai ainakin minimiin eli selaan joskus jotain (max 10 min) ja huomaan heti että miksi mä edes selaan näitä.
Minulla ovat lehdet jääneet taakse mutta sinun laillasi tykkäsin ulkomaalaisista lehdistä, tilasinkin italialaista naisten lehteä pari vuotta. ♥
PoistaNyt taisit sanoa ison totuuden, kyllä ne huomaamatta vaikuttavat mieleen ja jopa kehon kemiaan. Aion jatkaa uutispaastoa. Kiva kun kävit kommentoimassa!
Jos olen aamulla hereillä sopivaan aikaan, niin katson uutiset telkkarista. Sama illalla, mutta pärjään ilmankin. Mamma on hyvä esimerkki siitä, ettei aina ehkä kannattaisi katsoa niin tarkkaan. Eilen hänen huolenaiheinaan oli hajoavat (remontoidut) putket ja ulkomailta matkatavaroiden mukana kulkeutuvat luteet. Voihan niitä pähkäillä päivän, jos ei muuta hommaa keksi, heh.
VastaaPoistaMukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!
Kyllä niitä huolen aiheita etsimättäkin löytää jos antaa niiden vallata mielensä. Tilanne pahenee jos jättäytyy passiiviseksi eikä keksi mitään ratkaisuja pulmiin. Voin tartuttaa saman huolen muihinkin puhumalla ongelmista. Huh, tuota välttäkäämme! 😎
PoistaMinäkin suljen korvat ja silmät mm. pahimmilta ja jatkuvilta sotauutisilta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kokonaan ei voi silmiä ummistaa. Esim. kotivara- ym. vastaavat ohjeistukset viranomaisilta täytyy tietää ja ottaa vakavasti.
VastaaPoistaSamaa mieltä. 🌹 Koronavaaran alettua muutama vuosi sitten pakkasin ohjeiden mukaan kaiken varalta laukun sairaalaan äkkilähtöä varten. Meille ei tullut koronaa, mutta laukku rauhoitti. Nyt se on jo tietenkin purettu. Kotivaraohjeita olen myös tutkinut. Luonteeni on jo valmiiksi sellainen että varaudun kaikenlaisilla "varakappaleilla". 🙂
PoistaPäivät ovat täynnä mahdollisuuksia tai mahdottomuuksia.... minä tykkään enemmän ensimmäisestä. En tykkää lukea/kuunnella "toisten uutisia" - tykkään tehdä omia uutisia, itselle tärkeitä ja mielekkäistä juttuja. Yksilö ei tietysti yksin paljoon pysty, mutta jos jokainen, johonkin pieneenkin pystyy ja haluaa olla luomassa itselle ja toisiakin ilahduttavia "uutisia" - niin yhdessä on mahdollisuus edes pikkuisen verran parempaan. En ole koskaan osannut kiinnostua jonkun mielentilassa kirjoitetuista/kuvatuista uutisista - olen aina tykännyt kuvata ja kirjoittaa ja välillä maalatakin itse....jättäen jälkeeni omanoloisia uutisia - ei niiden tarvitse toisia kiinnostaa, mutta omat ja läheisteni päivät sisältävät siten enemmän niitä mahdollisuuksia, kuin mahdottomuuksia... jos jotain haluaa, niin sitä kohden... hitaasti(kin) matka jotain kohden on usein parempi kuin paikoilleen jämähtäminen.
VastaaPoistaArvostan ihmisoikeusasioiden edistämistäsi, tukea Punaisen ristin kautta ja Kapuan kauttakin olet ollut tekemässä hyvää... tahoja on monia - halutessaan... minäkin mieluusti pyrin itse tekemään jotain vähäistäkin, olemaan kummina toiseen maahan - joiden uutisista ja väärinkohteluista mieluiten jätän retostellut jutut lukematta. Silläkin ajalla voi tekaista vaikka kortin.... ja arvostan todella sitä, että meillä on ollut mahdollisuus päästä oikeasti näkemään paikan päälle "uutisoitaviinkin maihin" heidän elämää - joka itseasiassa on monin kohdin köyhistä ja alkeellisista oloista huolimatta yhteisöllisempää (näyttäytyy kiitollisempana ja onnellisempana) kuin "Maailman onnellisimman kansan elo"
Surullinen myös siitä, että uutiset keskittyvät negaatiivisiin asioihin - miksei voi kirjoittaa/kuvata sitä hyvää ja kiitollisuutta; se ei kenties myisi.
Hyvin pysyn uutistarjonnassa kuitenkin kärryillä - kun työpaikkojen keskusteluissa uutisvirta järkyttävyyksineen ja kauhisteluineen on vallalla... olen muuttumassa yhä epäsosiaalisemmaksi opettajainhuoneissa ja taukotiloissa....
Jatketaan me omalla tyylillämme.... minä koen ainakin mahdollisuuksia hymyyn enemmän näin....
Niin hyvä kommenttikirjoitus sinulta että siihen ei tarvitse lisätä mitään eikä siitä poistaa mitään. Sinun näköisesi ❤️ Pitkälti siihen samaistun, olen itsekin oman tieni kulkija ja oman onneni seppä, vähän joskus toisienkin 😀
PoistaTyöpaikkojen keskustelut: yhdelle sanoinkin kerran että "kuule sinä puhut todella paljon sairauksista ja onnettomuuksista." Onneksi ei suuttunut minulle.
Minä luen aamulla päivän lehden. En ehkä paria tuntia, mutta kannesta kanteen kuitenkin - no, en siis joka sivua. Muuttaisin tuon pakko-tietää-mitä-maailmalla-tapahtuu -lauseen toiseksi: Haluan tietää, mitä maailmalla tapahtuu.
VastaaPoistaSe onkin parempi lause, kertoo omasta kannasta eikä määräile toisia. Minullakin on ollut kausia jolloin luen kaiken mitä käsiini saan uutisista ja jatkan TV:n ääressä. Esimerkiksi aikanaan Irakin kriisi ja sitä seurannut sota, ja toinen sysäys uutisten pariin tuli kun korona-ajat alkoivat. Nyt on tullut liikaa minun sietokyvylleni ja haluan keskittää voimani muualle.
PoistaZorrosta tykkäsin.
VastaaPoistaEl Coyote on samantapainen, minulle tutumpi.
PoistaMinä silmäilen uutisotsikot digihesarista melkein päivittäin. Joskus voi jäädä välistä. Yleensä lueskelen niitä pidempiä artikkeleita ja timanttijuttuja lehdestä enkä niinkään näitä päivän polttavia juttuja. Minusta olisi aika hankalaa olla liike-elämän palveluksessa tietämättä, että mitä maailmalla tapahtuu. Yllättävän monella asialla on globaaleja vaikutuksia. Mutta kukin tyylillään. Jos uutiset ahdistavat, niin miksi lukea niitä, jos tilanne ei sitä vaadi?
VastaaPoistaHesarissa onkin aina ollut hyviä artikkeleita. Välillä kaipaa niitä aikoja kun luettiin paperihesaria joka päivä. Liike-elämä vaatinee että ollaan ajan hermolla esimerkiksi talousasioiden suhteen. Kutsumusammatissa kieltenopena saan vaatimatonta palkkaa mihin mielelläni tyydyn 🙂
PoistaIhanaa, että on joku muukin, jota ei uutiset kiinnosta. :D Se kuulemma kuuluisi yleissivistykseen pysyä kärryillä ajankohtaisissa asioissa, mutta en ole keksinyt, mitä minä sillä tiedolla teen. Joskus radiosta kuulee parin minuutin pikauutiset, jos sattuu siihen aikaan olemaan autoilemassa, tai Facebook tarjoilee otsikoita, mutta siinäpä minun uutissivistykseni on.
VastaaPoistaOlen ollut ajoittain vähän liiankin kiinnostunut uutisista. Yhtenä päivänä vaan tajusin että haaskaan aikaani ja alan olla levoton maailman kohtalosta. Vapaampaa kun ei mene kovin syvälle uutisiin. 🌻
VastaaPoista