Silittäminen ja valmissalaatteja

Silittäminen on mukavaa rentouttavaa puuhaa. Olen nauttinut siitä edellisestä kodistamme asti, minne hankimme ulosvedettävän silityslaudan keittiöremontin yhteydessä. Toimme sen mukanamme nykyiseen kotiimme, ja kun keittiö remontoitiin täällä, otimme uuden samanlaisen silityssysteemin. Sen verran parannusta entiseen että lauta on nyt  hieman kauempana keittiön takaseinästä. On enemmän tilaa seistä silittämässä.

Silityskaappi on kätevä. 

Emme tarvitse molempia hyllyjä, osaksi siitä syystä että mieheni käyttää itsestään siliäviä golf-paitoja ja osaksi koska silitän aina ennen kuin kaappi tulee täyteen. Alemmalla hyllyllä säilytämme keittiöpaperia.  

Puhutaanpa säästäväisyydestä.  

Tällaisia keinoja käytän; 

1) ravistan pyykit hyvin kun otan ne pesukoneesta (ja mahdollisesti laitan kuivausrumpuun), jotta ne siliävät jo valmiiksi. 

2) Jos kuivatan telineessä katson että ei tule pyykkinaruista johtuvia taitoksia. Meillä on hyvä teline ja  osa pyykeistä voi kuivua porraskaiteella.

3) En silitä tyynyliinoja. Ne rypistyvät kuitenkin ekassa käytössä.

4) Jatkan silittämistä senkin jälkeen kun olen ottanut pistokkeen seinästä. Siten lämpöä ei jää käyttämättä. Saatan saada jonkin vähemmän tärkeän kotipuseron silitetyksi tai pari vaatekappaletta "esisilitetyiksi" seuraavaa kertaa varten. Ne jätän vielä silityskaappiin.

5) Vaikeasti silitettäviä röyhelöisiä vaatteita en osta. Vanhoja olen vienyt kierrätykseen. 

Toimitteko samalla tavalla? Onko muita ideoita?

Yhdellä kiireisellä viikolla kokeilimme ostosalaatteja. Näiden avulla säästimme aikaa ja vaivaa ja tiskejä. 

Kivaa vaihtelua, kunhan ei usein.

Hiljattain kokeilimme myös valmislettuja. Emme kokeile toiste. Jotenkin nahkaisia. Yritimme parantaa makua vadelmilla, auttoi vähän. Let's face it, olemme tottuneet kotiruokaan. Puoliso kokkaa, minä teen jälkiruuat.

Metsämansikka syyskuussa, marjoja tulossa. 

Meidän pihassa.

*****

Toinen yritykseni matkustaa metrolla rautatieasemalta Kamppiin ja osata tulla ulos sopivassa kohdassa ei vieläkään täysin onnistunut, mutta onhan se hauska ja opettavainen seikkailu. Tällä kertaa vaelsin eri suuntaan kuin viimeksi Kamppiin saavuttuani, ja näin bussien pääteasemat joiden ohi kävelin ja kävelin ja kävelin, kunnes liukuportaat veivät minut päädystä ulos. Minun olisi ilmeisesti metrosta tultuani pitänyt jatkaa vielä toiset liukuportaat ylös. Ensi tiistaina sitten.

Takaisintulo onnistui hyvin. 

BUSSIN IKKUNASTA NÄHTYÄ

Srilankalaisen näköisellä miehellä oli selkäreppu vatsan puolella. Olisin halunnut kysyä häneltä oliko hän vapaapäivää  viettävä Wolt ruokakuriiri joka pyrki tasapainoon kannettuaan monena päivänä ruokaa selkärepussa. 

Outoa sinänsä että bussiin tuli toinen srilankalaisen näköinen mies jonka pikkutyttö oli pukeutunut Wolt-kuljetusreppujen värisiin vaatteisiin. 

PÄIVÄN MOTTO

Paljon on nähty ja paljon varmaan vielä näkemättä.