Sunday, July 23, 2006

RAKKAUS JA PELKO

.


Jos yhden edeltävän kirjoitukseni romanttinen viihde on hömppärakkautta, skaalan toisessa päässä loistaa elämää suurempi rakkaus. Sellaista suurempaa rakkautta pohtii blogi AJATUSVIRTAA.

RAKASTAMISESTA

Kirjoittaja kysyy voiko ihminen rakastaa koko maailmaa ja kaikkia ihmisiä jos avaa sydämensä? Luottamus on välttämätön aineosa, ja pelko on yksi estävä osatekijä rakkauden tiellä. Kirjoittaja viittaa myös samaan mitä minunkin blogissani on sivuttu, siihen miten ihmiset reagoivat ystävällisyyteen ystävällisyydellä. Meillä oli esimerkkejä asiakaspalvelusta.

Jatkoa Ajatusvirran kirjoitukseen seurasi kun kävin kommentoimassa ja esitin kysymyksen miksi niin harvat meistä avaavat sydämensä muiden rakastamiselle.

PELON KULTTUURI

Siitä saamme lukea näkemystä jonka mukaan ihmiset ovat tottuneet suhtautumaan asioihin pelon kautta. USA:ssa pelätään murtovarkaita ja terrorismia, Suomessa ydinvoimaräjähdystä, vieraita ihmisiä kaupungilla ja avohoitopotilaita.

Lukiessani minun tajuntaani oikein jysähti että tuossa totutussa pelossahan on yksi syy hyvän keskustelun puuttumiseen! Minua jää useinkin vaivaamaan juteltuani lajitoverin kanssa että keskustelusta puuttui jotain, tai jokin hidasti sitä, tai ylipäätään jotain oli vialla... Ei VOI keskustella mistään hedelmällisestä ja PÄÄSTÄ johonkin jos luettelee maailman kauheuksia ja sitä mitä EI voi tehdä. Ei voi nousta lentoon jos ripustaa tonnin painot nilkkoihin. Millä voi tutustua uusiin ihmisiinkään jos jo valmiiksi pelkää heitä ja leimaa heidät potentiaalisiksi huijareiksi tai ties miksi?

Vielä yksi totuus osui silmiin Ajatusvirran kirjailemasta lastusta. “Pelko on itsensätoteuttavaa. Yksin yöllä kaupungilla kulkeva nainen joka pelkää näyttää paljon helpommalta saaliilta kuin toinen joka ei ole tilanteesta moksiskaan.” Sama pätee parisuhteessa. Jos pelkää toisen pettävän, suhde huonontuu ja pelko toteutuu.

Laitoin otsikokseni RAKKAUS JA PELKO. Yhden väitteen mukaan ne kumoavat toisensa. Rakkaus hälventää pelon, mutta toisaalta pelko tukahduttaa rakkauden. Elämäntaidon oppaissa ne mainitaan joskus toistensa vastakohdiksi. Ihmissuhdeterapeutit tietävät että myös rakkaus ja välinpitämättömyys muodostavat vastakohtaparin, eivät niinkään rakkaus ja viha, kuten on totuttu ajattelemaan. Psykologit selittävät että vihan takana on usein pelko, joten palaamme takaisin pelkoon.

Miten voi avata sydämensä ja rakastaa koko ihmiskuntaa?

Pitää luopua turhista peloista ja oppia luottamaan, ottaa riskejä, hyväksyä se että joskus voi tulla petetyksi. Mitä sitten? Se on elämää. Ei voi oppia elämään elämää jos pysyy sivustakatsojana. Ei voi testata ovatko ihmiset luotettavia ellei anna heille mahdollisuutta. Ei voi rakastaa jos pelkää ja torjuu. Kun on avannut oman sydämensä se ei tarkoita että muiden on automaattisesti rakastettava minua takaisin. Rakkautta ei voi pakottaa. Oikea rakkaus ei ole ehdollista eikä pakonalaista.
.

3 comments:

  1. Anonymous3:19 pm

    Very best site. Keep working. Will return in the near future.
    »

    ReplyDelete
  2. Hienoja huomioita ja lisäyksiä aloittamaani teemaan! Muistin vasta nyt yhden tärkeän asian jota en huomannut aiemmin mainita; minusta on järisyttävää huomata miten moni asia on pelon ohjaama ja vieläpä niin, etteivät tekijät itse huomaa että heitä ohjaa pelko. Jo tiedostamalla pelkomme voisimme päästä niin paljon pidemmälle.

    (Lomien vuoksi huomasin vasta nyt sinun viittauksesi minun blogiin. )

    ReplyDelete
  3. Anonymous7:59 pm

    Hi! Just want to say what a nice site. Bye, see you soon.
    »

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)