Wednesday, August 02, 2006

KIELI LUO FIILIKSEN

.


Positiivareitten aamumeilistä poimittua - Kiinnostava kielellis-psykologinen havainto.

“Uutisten maailma on tunnetusti kielteinen.
Kielteisyys ilmenee lehtiotsikoissa jopa
silloinkin kun kyseessä on myönteinen uutinen
tai saman asian voisi sanoa ilman iänikuista
eitä. Kielteisyys tarttuu, joten muuttakaamme
seuraavat Helsingin Sanomien ei-sanoja
sisältävät otsikot (30.7.2006) myönteisiksi:

”Valtaosa pääkaupunkilaisista ei vaihtaisi
kotikuntaansa.” Yhtä hyvin otsikko voisi kuulua:
Valtaosa pääkaupunkilaisista viihtyy kotikunnassaan.

”Valojen tanssi ei synny itsestään.” Miksei näin:
Valojen tanssi vaatii työtä..

”Rantakaupungin lokkeja ei pidä tappaa.”
Vaikka näin: Säästäkäämme rantakaupungin lokit.

”Bensan hinnalla ei ole kipurajaa.” Tässä parempi
otsikko: Bensan hinta on aina yli kipurajan.

Pilkun halkomista? Tuskin, ainoastaan liian monta
tarpeetonta ei-sanaa.” -T.R.

_________________________________________________

Tuostapa tuli miettimistä. Entä oletteko kuulleet sitä huvittavaa ei-tapaa, jolla joku pyytää haluamaansa henkilöä puhelimeen kun joku muu vastaa: “Ei Veka oo kotona?”

_________________________________________________

Sanonnoista saattaa eri kielissä saada aivan eri fiiliksen. Ajatelkaa näitä suomen ja englannin sanontoja. Meillä kuolema, englanninkielisillä elämä.

En kuolemaksenikaan muista.
I can’t for the life of me remember.

Suomessa sängyn alle kertyy villakoiria, Amerikassa pölypupuja, dust bunnies, Ruotsissa dammråttor, pölyrottia, puistatus!

_________________________________________________

On näinkin; Kun astun sisään huoneeseen jossa on muita, se mitä sanon ja miten sen sanon, tuo tullessaan fiiliksen, ystävällisen, töksähtävän, sydämellisen, kielteisen, myönteisen, reippaan, flegmaattisen...

Fiilis tarttuu ihmisestä toiseen ja leviää.

Entä millaisen fiiliksen jätän jälkeeni muille kun poistun huoneesta? Mitkä ovat viimeiset sanani ja eleeni ennen poistumista?

Ryhmäblogissa IHANAT NAISET olen kirjoitellut siitä miksi joku ihminen pysyy sinkkuna vaikka haluaisi suhteen. Yksi kysymys minkä voi esittää itselleen on "Millaista seuraa minä olen muille? Millaisen fiiliksen läsnäoloni tuo muille? Olenko minä mukavaa seuraa?"

Fiiliksen saa luotua sanoilla. Sillä mitä sanoo, miten sen sanoo, ja myös osaako olla sopivasti hiljaakin.
.

2 comments:

  1. Tuosta huvittavasta ei-tavasta onkin kerrottava hauska tarina teatterimaailmasta. Ikävä kyllä tuota hauskuutta vähän heikentää se, etten muista henkilöiden nimiä :D mutta leikitäänpä vaikka, että "päähenkilö" oli Mikko Niskanen.

    Teatterin kansliassa soi puhelin.
    - Kaupunginteatterilla.
    - No Yleisradiosta päivää. Ei Mikko Niskanen oo siellä?
    - Jaha.

    Soi hetken kuluttua uudestaan.
    - Kaupunginteatteri.
    - Yleisradiosta päivää. Ei Niskasen Mikko ole siellä?
    - Selvä.

    Soi hetken päästä taas.
    - Kaupunginteatteri.
    - Päivää, olisiko Mikko Niskanen tavattavissa?
    - Kuule tuolta Yleisradiosta just soitettiin ja sanottiin ettei se ole täällä.

    :D

    ReplyDelete
  2. Brilliant! Thanks, Duussi!

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)