Wednesday, April 04, 2007

ÄÄNENMENETYKSEN ERI PUOLET

.

It's time to take out your Easter decorations. Aika ottaa pääsiäiskoristeet esiin.

Näin Italian TV:ssä vilauksen ohjelmasta pääsiäissuklaan valmistuksesta ja esillepanosta kaupoissa. Hirveä määrä isoja ylellisiä viritelmiä. Suklaasta voi veistää vaikka mitä.

Söivätköhän suomalaiset virpojat itsensä suklaasta ja karkeista ähkyiksi sunnuntaina vai säännöstelevätkö saaliin?

Sain uuden sanan eilen: "palkkarisu". Oletteko kuulleet? Tein oppilaille tehtävän jossa oli pääsiäissanastoa. Eka osa oli englannista suomeen ja pistin siihen "decorated branches". Siinä vaiheessa en edes ajatellut mitä se voisi olla suomeksi, eikä minun tarvinnutkaan. Oppilaiden vastauksista sain "virpomisoksat", "koristellut pajunoksat" ja "palkkarisut". Ihminen kuulee kaikenlaista kun kuuntelee eikä itse höpötä kaiken aikaa. Noin niinkuin kuvaannollisesti "kuuntelee" tässä tapauksessa koska tuo oli nettitehtävä.

Kuuntelemisesta sen verran että helposti saisi kirjan kirjoitetuksi aiheesta "Kuunteleminen ei ole helppoa" tai "Miksi te ette kuuntele?" Viimeksi kolme vuotta sitten olin tässä samassa tilanteessa kuin nytkin että en voi käyttää ääntäni yskän vuoksi. Kaikki yritykset ovat tuhoon tuomittuja. Ei voi kuin odottaa että kurkkuvärkki paranee ja olla puhumatta, koska äänenkäyttäminen rasittaa tavattomasti ja saa yskänkohtauksia ja kipua aikaan. Eilen tuli ovikelloa soittamaan nuori nainen jolle sanoin vähäisillä äänivaroillani että en voi puhua. Sen sijaan että hän olisi älynnyt poistua hän alkoi myydä mitä oli myymässä ja jouduin moneen kertaan rasittamaan ääntäni. Lopulta sanoin yskien että minun on nyt pakko sulkea ovi. Jos joku ihmettelee miksi avasin oven, mainitsen että meille näkee ovelta sisään, joten on paha teeskennellä olevansa muualla.

Jos ihminen sanoo: "En voi puhua" millä logiikalla toinen jatkaa sanomalla: "No minä esitän vain muutaman kysymyksen. Mitä siivousvälineitä teillä käytetään?"

Samantapainen kokemus menneisyydestä. Ääneni oli käyttökelvoton. Puhelin soi. Mieheni vastasi minua kysyvälle ystävälleni että en voi puhua. Ystävä sanoi että hänellä on ihan lyhyt asia, ja jos hän saisi minut hetkiseksi puhelimeen, joten mieheni antoi puhelimen minulle vaikka en olisi halunnut. Heti kun pääsin puhelimeen, ystäväni kysyi: "Mikä sinulla on? Onko se sitä flunssaa jota on liikkeellä?" Aargh! Olisin voinut huutaa. Paitsi että en voinut huutaa.

Onnekasta jos taas säästyn flunssalta kolme vuotta tästä eteenpäin. Edellinen tauti vaivasi keväällä 2004, ja piti minut poissa töistä kaksi viikkoa, mutta siihen ei liittynyt muita oireita kuin kurkku. Ilman kurkkua on lähes mahdotonta pitää kielitunteja joten huvitin itseäni muilla tavoilla. Hain kirjastosta muutaman pinon hyödyllisiä opuksia ja opiskelin yhtä ja toista, muun muassa viestintää ja johtamistaitoa. Kahdessa viikossa ehtii sivistyä jos ottaa sen päämääräkseen. Tälläkin sairaslomalla olen lukenut ja katsonut TV:tä, jopa aika tehokkaasti, koska en ole varsinaisesti sairas. Luen kahta kirjaa vuorotellen: Näkökulman vaihtamisen taitoa ja erään psykoterapeutin teosta anteeksiantamisen eli eräänlaisen hellittämisen tärkeydestä. Ne täydentävät toisiaan niin hyvin että välillä en tiedä kumpaa luen. Hesariakin olen ehtinyt tutkia tavallista paremmin ja kuunnella uutisia telkkarista.

Kaikessa on hyvät puolensa. Myös äänenmenetyksessä. Ei tarvitse kuin omaksua kuvakulma joka korostaa etuja.
.

No comments:

Post a Comment

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.