Sunday, June 03, 2007

TUPAKASTA

.

"I've got rhythm... tra la laa..." Bändi soittaa 45 minuuttia ja sitten tupakkatauko.

Hämärät savuiset baarit ja ravintolat on viime aikoina otettu tarkasteltaviksi päivänvaloon ja tutkittu nurin kääntämällä. Jonkinmoinen mullistus ja täyskäännös on tehty tupakointiasiassa. Ei ole enää sama asenneilmasto kuin 10 vuotta sitten, eikä totisesti sama kuin 100 vuotta sitten. Ainakaan länsimaissa.

PSYKOLOGISESSA BLOGISSANI voisinkin miettiä niitä ihmeellisyyksiä joita tupakoinnissa on asenteisiin ja mielikuviin liittyen. Ihmismieli on loputtoman pähkäilyn aihe.

Nousin aamulla varhain, pistin kahvin valumaan ja katsoin keittiön ikkunasta lehdenjakajaa, joka tarmokkaasti taapersi kadun yli viemään lehteä ja palasi tälle puolelle katua jakeluauton luokse, lippalakki väärinpäin päässä, savupilvi kasvojen verhona. Hän kaasutti matkaansa ja minä hyppäsin lehteä hakemaan. Raikkaaseen aamuilmaan sekoittui tupakansavu. Hän oli epäilemättä heittänyt natsankin maahan sen lisäksi että oli puhaltanut keuhkojensa sisällön ilmaan pikaperinnöksi satunnaisille kulkijoille ja päästänyt hiilidioksidit kulkuneuvostaan. Otin sanomalehden laatikosta ja toivoin että sen ihana painomusteen tuoksu ei menettäisi mitään omasta itsestään tupakansavulle. Eipä siltä vaikuttanut. Vein painomusteelta tuoksuvan lehden keittiön pöydälle odottamaan puolisoani. Itse luen vielä eilisen Hesaria joka jäi kesken.

Muistan kun nautin savukkeen tuoksusta alle 19-vuotiaana. Nuoruuden ja hulluuden aikoina ryhdyin tupakoitsijaksi ja poltin ikävuosina 19 - 21. Onneksi pääsin siitä irti. Aamuyskä ja pelko terveyden puolesta oli alkanut vaivata niin että päätin lopettaa. Ensimmäinen viikko tuntui helpolta, mutta toinen oli yllättävän vaikea. Sen jälkeen helpotti. Outo lieveilmiö että lopetettuani koin tupakansavun vastenmieliseksi haistaa. Ennen kuin olin koskaan aloittanutkaan, se oli vielä miellyttävä tuoksu.

Nykyään en pidä röökin tuoksusta paitsi joskus harvoin. Hajumuisti on jännä ilmiö. Kesäisellä ilmalla kaupungin kaduilla kulkiessani tuprahdus ohikulkijan savukkeesta tuo fantastisen tunteen ja muiston kesälomasta ulkomailla, kaukokaipuun ja seikkailun fiiliksen. Järki estää kuitenkin minua yrittämästä vetää sitä sieraimiini.

Minkälaista on tänään olla tupakoitsija? Varmaan monella tavalla häiritsevää. Olisi hyvä jos mahdollisimman monet päättäisivät luopua tupakasta, ja vielä parempi jos nuoret eivät aloittaisi lainkaan. Ja vaikka miten päin asiaa tarkastelisimme, ilman mitään moralisointia, jokaisella pitää olla oikeus savuttomaan ilmaan.
.

2 comments:

  1. Olen lopettanut 3 vuotta sitten, poltettuani sitä ennen 12 vuotta. Tavallaan sympatiani ovat edelleen tupakoitsijoiden puolella. Ja tupakkaa tekee mieli niin Prkleesti.

    Toivon kyllä todella, etteivät lapseni alkaisi koskaan polttaa. Riippuvuus ja terveyshaitat ovat kuitenkin sitä luokkaa. Ehkäpä uudistus sitten auttaa asiaa, se jää nähtäväksi.

    ReplyDelete
  2. Onneksi olkoon, Ally, että olet päässyt irti!

    Samaten minä koen sympatiaa tupakoitsijoita kohtaan, vaikka en sitä tekstissäni erikseen sanonutkaan.

    Uskon että uudistus auttaa monessa perheessä, monella työpaikalla, monen yksittäisen ihmisen tapauksessa, olivatpa sitten olleet aktiivisia tai passiivisia tupakoitsijoita tai ihan käryttömiä :)

    ReplyDelete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.