Sunday, October 19, 2008

Mystinen tekstiviesti



Pihassa kuvasin eilen nuo hempeät sinikellot kili kili. Leuto lokakuu. Kellon kilinästä puheen ollen, hehee, katselin perjantaina lounasta syödessäni telkkaria hajamielisesti, samalla miettien että en ole aikoihin kuullut yhdestä ystävästäni johon minulla ei ole meiliyhteyttä. Samalla kuulin tekstiviestin piippauksen. Ei hyvänen aika! Onko telepatiaa olemassa? Saattoiko se olla Elina? 

Kännykässä ei kuitenkaan ollut mitään viestiä. Mistä se sitten kuului? Tokihan tekstiviestin äänimerkin tunnistan. Ei sitä voi sekoittaa muuhun ääneen. Tarkistin pöytälaatikosta että mies ei ollut unohtanut omaansa kotiin töihin lähtiessään. Ei ollut. Pähkäilin siinä edestakaisin eri vaihtoehtoja punniten, kunnes mielestä ei löytynyt enää yhtään ainoaa selitystä ilmiölle.

Sain selityksen kun palasin katsomani ohjelman pariin. Jatkoin siitä mihin olin jäänyt mutta otin tallennusta hiukan taaksepäin. Voi peijakas sentään. Lemmen lurinaa - sarjan pyörätuolissa istuvan Miriamin kännykkä piippasi! Aber natürlich!

5 comments:

  1. Haha! Tuo on tapahtunut minullekin muutaman kerran. Muistan aina erään mainoksen Suomessa, jossa joku sai tekstiviestin ja aina ryntäsin katsomaan omaa puhelintani. :) Oli myös eräs toinen mainos, jossa oli aivan samanlainen ovikellon ääni kuin meillä kotona, ja joka kerta kun mainos oli tv:ssä, rakas koiramme nousi ylös ja alkoi tuijottaa ovea. :)

    ReplyDelete
  2. Meillä juostaan jatkuvasti puhelinta hakemaan, kun telkussa on soinut sama soittoääni:) Uudessa (poikien vanhassa!) kännyssäni ei ole joululaulua, jahkas sen saan erotan omani muista, ainakin heinäkuussa;)

    ReplyDelete
  3. KAZZA: No tuon kun tietää on oikeastaan aika outoa että vasta ekaa kertaa minulle tapahtui :) Toisaalta en katsele mainoksia ollenkaan vaan kelaan ne pois, joten siinä poistuu ainakin kännykkämainokset. Heh, koiran on varmaan tosi vaikea tajuta miksi erehtyi. Yritä nyt sille sitten selittää että se oli telkkarissa.

    INKIVÄÄRI: Isossa perheessähän tuo aiheuttaa kauhean määrän trafiikkia :D Minulla on kännyssä soittoäänenä rummutus joten ei mene sekaisin tavallisten soittoäänien kanssa. Miehelläni on selkeä kaunis meolodia jota en ole kuullut missään muualla.

    Yksi mikä pelastaa paljolta: En anna kännykän numeroa juuri muille kuin puhelinkurssilaisilleni, jotka joka tapauksessa soittavat vain aikavarauksella :)

    ReplyDelete
  4. Hah. Hauska leikitellä ajatuksella, miten aina ovikellon soidessa televisiossa puoli Suomea ryntää kissoineen ja koirineen ovelle tai kännykän piipatessa joka perheessä kaivellaan laukkuja ja pengotaan pöydällä lehtien alta puhelinta.

    Tyttären kissat ovat oppineet jostain syystä pelkäämään jäätelöauton soittoääntä. Kissojen meillä ollessa on tapahtunut useammankin kerran, että tv:ssä on mainostettu jätskiä ja tuo auton soittoääni kuulunut. Silloin vilahtavat kissat mikä minnekin ja matot, sängynpeitot ja kaikki mahdollinen on tuhannessa solmussa.

    ReplyDelete
  5. KIRLAH: Olen joskus katsellut sivusta miten jotkut tutut tai tuntemattomat ovat kuin näkymättömällä langalla sidoksissa kännykkäänsä. Hapuilevat sitä tuon tuostakin käteensä, näppäilevät, tiirailevat. Käytän omaani lähinnä vain kielten opetustilanteissa. En kuljettele koko ajan mukana.

    Kissaressukat, äh mikä harmi. Jätskiauton ääni hermostuttaa hiukan minuakin, varsinkin jos olen mennyt nukkumaan ja se soittelee keskellä yötä eli kello 9 :D

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)