Thursday, October 23, 2008

Vihreän puolueen väri



Taisin keksiä itselleni sopivan vaaliehdokkaan. Värillä ei oo niin väliä kunhan on vihreä, eikä sukupuolella, kunhan on nainen. Tarkemmin kakkosblogissani

Muistan kuulleeni että ennen politiikka oli naisten hommaa, kunnes miehet eivät enää lähteneetkään pitkille metsästys- ja kalastusreissuille. Kun miehetkin jäivät kotikonnuille he työnsivät naiset syrjään ja ryhtyivät politikoimaan. Sitä en muista minkä alan asiantuntijaa televisiossa haastateltiin mutta jotain tuonsuuntaista muistaisin ohimennen kuulleeni. "Työnsivät naiset syrjään" saattaa olla oma tulkintani, mutta todenperäistyy jos tänne ilmestyy herrahenkilö tai pari kertomaan että puoluevalintani on väärä ja muutenkin valistamaan. Sopii yrittää. 

Ruokakaupassa oli pari pikkuherraa äitinsä kanssa. Nautinto seurata miten noin 4-vuotias ja alle 2-vuotias työnsivät kumpikin omia pieniä ostoskärryjään ja niihin kertyviä ostoksia, toimeliaina ja tyytyväisinä. Vanhempi raportoi aina välillä äidille tekemisiään ja pikkuveljen tekemisiä. Äiti vaikutti kivan rauhalliselta ja poikiensa touhuista kiinnostuneelta,  ei lainkaan kiireiseltä tai kireältä kuten joskus näkee. Minulle tuli mukava olo sitä sivusta seuratessani. Esikoispoika osoitti Halloween-koria: "Mä haluun kupritsaa." "Kurpitsaa". äiti korjasi. "Ei me nyt oteta kurpitsaa." 

Hassu ilmiö viime aikoina täällä kotona ollessani. Ensin talitiainen rapisteli joku päivä sitten ikkunalaudalla, ja kaulaansa kurkottaen tiiraili meille sisään tai ikkunalasista heijastuvia maisemia. Tänään ja eilen on harakka tehnyt samaa. Hulvattoman hauska näky kun mustavalkoinen iso lintu tepastelee pitkin ikkunalautaa ja suuri osa sen olemusta näkyy meille sisään kuin Kasper-teatterissa. Nauran, mutta ihan hitusen karmistuttaa ajatus Hitchcockin Linnuista. 

Olipa muuten elämys katsella taas Strangers on a Train, mustavalkoinen leffa jossa idea oli että toisilleen tuntemattomat vaihtaisivat murhia. Toinen heistä todellakin meni ja murhasi toisen kiusallisen vaimon joka ei antanut avioeroa, ja alkoi sitten vaatia että se ensimmäinen murhaa hänen isänsä. Filmin alkupuolella Alfred Hitchcock kiipesi junaan sellokoteloa kantaen. Oivallinen yksityiskohta.


6 comments:

  1. Moi!
    Mielenkiintoista lukea "palstaasi".
    Täällä juuri on näitä tasa-arvois juttuja menolla.
    Miehet jotka pahoinpitelevät, murhaavat jne. naisia -lapsia.
    Missä vika?
    Sain Fredrika Bremenin "kotisivun" luettavaksi http://www.fredrikabremer.net/.
    Mukavat syksyn olot.
    En tule tällä hetkellä italian kielen oppilaaksi!
    Nauti ihanista ilmoista!
    m a k i

    ReplyDelete
  2. MAKI: Hyvä kun muistutat olemassaolostasi! Harmi että en saa sinun blogiasi pistetyksi blogirullaani. Tulen huomenna käymään ja katson tuon Fredrikan... God natt!

    ReplyDelete
  3. Kun miehet sotimassa, pärjäsivät naiset kaikista hommista, kun miehet kotiin rintamalta, "työnsivät naiset syrjään"

    ReplyDelete
  4. HANNELE: Mikä onni että eivät työntäneet naisia sotaan vaan menivät itse kun oli mentävä. Eli on niitä hyviäkin työntelyn aiheita :)

    ReplyDelete
  5. Muistan, kun itse kaupoissa 2,3,4 ja 6-vuotiaan kanssa. Vielä tänä päivänä en tajua, miksei syntynyt sotaa eikä narinaa. Jos sanoin lapsille, "Tänään on keskiviikko, ei osteta lauantai-karkkeja", niin he sen uskoivat....

    ReplyDelete
  6. Yksinäinen talitiainen haki vaimoa peilikuvastaan.

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)