Tuesday, November 04, 2008

Maailma on postimerkin kokoinen



Maanantain työtahtia piti hiukkasen kiristää jotta pääsin kampaajalle. Kyllä kannatti. Siitä sukeutui virkistävä sosiaalinen tapahtuma.  Tankkasin hyvää mieltä ja positiivista energiaa samalla kun tukka keveni ja ulkonäkö siistiytyi. 

Pääsin juuri remontoituun kampaamoon. Mirka ja hänen miehensä olivat maalanneet seinät, ja odotustilaan oli ilmestynyt musta nahkasohva ynnä musta pöytä. Sivuseinän mustien laatikostojen päälle oli pistetty asiakkaita varten vesikarahvi, kahvitermos ja teetermos. Hauska sininen karahvi ja siihen sopivat siniset nelikulmaiset muoviset lasit. Piristävää. 

Paikalle saapui tutunnäköinen vanhempi pariskunta. olin nähnyt heidät jo edellisenä päivänä koulun myyjäisissä. Ehkä klisee, mutta maailma on pieni. Mies kulkee usein meidän talon ohi joten oli nähnyt hänet ikkunasta. Nyt tuli tilaisuus jutella koska hän pääsi viereiseen tuoliin parturoitavaksi. Rouvansa lähti uimahalliin. Mies mainosti arvokkaita hopeisia hiuksiaan, ja meillä oli oikein hauskaa nauraessamme.

Kampaajani Päivin kanssa juttelin taas innokkaasti viimeisimmät kuulumiset. Kävi ilmi että hänen kaikki neljä lastaan ovat käyneet sitä koulua jonka myyjäiset nyt oli. Maailma on siis todellakin pieni. 

Kotimatkalla poikkesin S Markettiin. Voi itku miten hankalaa olkalaukun kanssa, kun olen tottunut reppuun. Olisi pitänyt mennä kampaajalle reppu selässä eikä ryhtyä hienostelemaan. Sitä vähän valittelin Reidarille, johon törmäsin loppumatkalla. Hän huristeli minua vastaan sillä invadilimenovehkeellään ja taisimme pysähtyä juttelemaan lähestulkoon samaan paikkaan kuin viimeksikin. 

Ilostuin hänen näkemisestään. Hän oli kauan sitten vaktmästare ruotsinkielisessä ammattikoulussa missä opetin franska och engelska. Oli kauppaan menossa hänkin. En ollut muistanutkaan että meidän kulmalla oli vielä 10 vuotta sitten ruokakauppa, ennen kuin Reidar mainitsi. Elanto. Siellä taisin hänet tavata tähän taloon muutettuamme ja tajuta että hän asui tässä lähellä. 

Lähellä asui silloin niinikään yksi kielikurssilaiseni taidemuseosta, ja yksi toinen VTT:ltä.

Vielä kerran, pojat: "Maailma ON pieni."  

Ja sitten ruokakauppaan ja lenkille. Työpäivä on jo paremmalla puolella. Ennen neljää aloitettu. On varaa hellittää.


5 comments:

  1. pyysin poikaani lyhentämään vähän latvojani

    ReplyDelete
  2. On tosiaan aika pieni maailma. Tai sitten sinulla on runsas ystävä- ja tuttavapiiri ;)

    Mutta aika kivalta kuulosti sinun päiväsi. Minäkin olen enemmän aamuvirkku ja mielelläni aloittaisin päiväni aikaisin. Siis sitten taas joskus, kun... :)

    ReplyDelete
  3. HANNELE: Minulla on jokunen tuttu jotka myös hoitavat parturoinnin perhepiirissä :)

    Elegia: Olen kerran Italiassa törmännyt ihmiseen joka oli nähnyt minut edellisenä kesänä pikkukylässä Milanosta pohjoiseen, ja seuraavana kesänä oltiin Perugiassa, ihan eri seudulla. Eli siinä oli pieni maailma, mutta tottakai tätä nykyä tuttavapiiri on laaja, mikä selittää monta törmäystä.

    Kyllä sinä vielä aloittelet päivääsi aikaisin, kunhan tämä vaikea vaihe jää taakse.

    ReplyDelete
  4. Tuo otsikko on kyllä ihan paras (:

    ReplyDelete
  5. PIATTA: Hih, niin onkin :)

    ReplyDelete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.