Tuesday, November 04, 2008

Rento tiistai-iltapäivä



Käväisin taas kaupassa. "Taas", tarkoitan että eilenkin käväisin. Kurkku loppu, ja sipuli. Kauppaan kävelin noin 15 minuuttia, auringosta nauttien, ja matkan varrella moikkasin meidän entistä postinkantajaa. Hän kantaa postia viereisessä piirissä. Ihan huvittavaa miten usein törmään häneen. Hymyilimme toisillemme ja kysyin oliko hän huomannut että hänen vieressään oleva puska näytti popkornipensaalta. Ei ollut huomannut. Nauroimme, ja etenin Äss Markettiin. Ostin honey crunch-omenoiden varastoon pari lisää, jotta ei heti lopu. Mieheni niistä tykkää. Kokeilin eilen syödä yhden. Hyvin tulen toimeen ilmankin. Ne ovat hirveän isoja. Loppu piti jo melkein sulloa kenkälusikalla.

Palasin kotiin. Postilaatikossa oli kirje siskoltani.

Duunit tehty tältä päivältä. Söin lounasta vasta kahden ja kolmen välillä. On aika rentoutua, kirjoitella, lueskella, siivoilla. Sain yhdeltä sunnuntain keskusteluryhmäämme osallistuneelta pari linkkiä joista voi lukea lisää aiheesta "Hyveet". Maltan tuskin odottaa että pääsen vilkaisemaan. Jälkikäteen muistin että vuoden 2006 lokakuussa NONO-blogiin kirjoiteltiin katolisten seitsemästä kuolemansynnistä. Minuakin pyydettiin osallistumaan. Kirjoitin silloin hyveistä ja paheista. 

Belinda oli yöllä pistänyt tulemaan kutsun vuotuisiin Thanksgiving nyyttäreihinsä. Ne pidetään 22.11. Vanha jengi kokoontuu ja uusia mahtuu aina mukaan. Hirmuinen harmi vaan että Club Amigos pitää latinopikkujoulut samana päivänä. Voisin itkeä. Ay ay ay qué lástima. Lamentable. Me duele mucho. Lo siento. Sinnekin saimme kutsun. Sorvasin vastauskirjettä kauan. Ilmaisin siinä pahoitteluni siitä että ensinnäkin emme pääse mukaan ja toiseksi siitä että nyt emme voi kutsua latinoporukkaa mukaan Belindalle. 

Katsoimme eilen Vanhan Ketun. Donnerwetter miten jännittävä murhamysteeriö! Nainen olikin oma siskonsa vaikka ympäristössä näytti hiippailevan molemmat siskot. Tai miten sen nyt selittäisin? Tämä sisko vaikutti skitsofreniseltä ja jakautuneelta persoonalta. Annabelle-sisko makasi kuitenkin murhattuna luurankona kellarissa matka-arkussa. Huu. Köster uskaltautui kellariin vaikka minua hirvitti, eikä edes hätkähtänyt kun joku vanha irto-ovi tai laudoitus kaatui rymähtäen. Täytyy todeta että tavoistani poiketen näin yöllä pahaa unta. Ei kannata illalla katsella kauhuja. Eikä tehonnut vaikka sen päälle vielä katsottiin pari komediashow'ta. Frendit ja Still Standing. Mutta ollaan viisaampia tonight.

5 comments:

  1. Harmillista, kun osuvat pippalot päällekkäin - vaikka teillä on kyllä noita juhlia aika usein:) Minä en uskalla ennen nukkumaanmenoa katsoa mitään kiihdyttävää, estää unensaantia. Paitsi Vanhasta Ketusta ei kyllä arvaisi entuudestaan, että se niin jännittävä olisi;)

    ReplyDelete
  2. niin, mässäilyhän kualemansynti... :)

    Roomalaiset osasivat nauttia elämästä.
    Ja minä.

    ReplyDelete
  3. INKIVÄÄRI: Minustakin tuntuu blogipostauksiani ajatellen että meillä on kauhean usein kutsuja juhliin! Ei ne niin paljoilta tunnu oikeassa elämässä. Ei niitä (kai?) ihan joka viikko ole.

    Vanha Kettu ei tavallisesti ole noin jännä kuin eilen katsomamme. Vieläkin puntit lepattaa. Hui.

    HANNELE: Juu, mutta toisaalta meille on opetettu että ei saa heittää ruokaa menemään ja lautanen on syötävä tyhjäksi... Ööö, yritä nyt siinä sitten päättää mitä tehdä. Jaa, mutta kaikeksi onneksi on Tupperware :) Tähteet purkkiin.

    Roomalaisten pidot kestivät seita päiviä. Välillä käytiin oksentamassa ja taas mässytettiin lisää.

    ReplyDelete
  4. (karmeeta tuo syömään pakottaminen, antanut monta pulmaa monelle)

    ReplyDelete
  5. HANNELE: Samaa mieltä. Samaten ystävällinen, rakastava ruuan tuputtaminen on johtanut monia vaikeuksiin painonsa ja terveytensä kanssa.

    ReplyDelete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.