Friday, November 21, 2008

Pistän lampunvarjostimen päähäni



Kuljin eilen ohi tuosta paikasta missä kuvasin pihjalia... äh... pihlajia muutama viikko sitten ja kummasti oli näkökyky parantunut kun maisemat siintelivät selkeinä lehdettömien karahkojen takaa. Kauniit marjat killuvat vielä ilmassa. 

Harvoin meikäläistä harmittaa mutta tällä viikolla olen oikein kihissyt kiukusta tavatessani erään ihmisen menneisyydestä. Pienen juttelun tuloksena (vihjaillen, rivien väleistä) nousi esiin oletus että olen joku pilkunviilaaja ja muiden arvostelija koska olen opettaja. Ei voisi olla kauempana totuudesta. Tunnen itseni häväistyksi, mustamaalatuksi ja kaltoin kohdelluksi, vaikka tajuankin järjelläni että nuo oletukset ovat tuon ihmisen omia luuloja. 

Hesarissa haastateltiin erästä suomen kielen kielenhuoltajaa, joka joutuu uusia ihmisiä tavatessaan kokemaan sen ilmiön että toinen osapuoli mykistyy puhumattomaksi kun kuulee hänen ammattinsa. Sari Maamies, Kielikellon päätoimittaja, 44, toteaa: "Kielenhuoltajan luullaan usein vain tarkkailevan puheessa viliseviä virheitä." 

"Ajatellaan, että virheisiin tuijottaminen on ainut tapa lähestyä kieltä. Sitähän äidinkielen opetus ei ole ollut enää vuosikymmeniin." 

On oikeutettua olla hiukkasen varovainen kun kohtaa kieli-ihmisen. Tällä on todellakin valta ja kyvyt arvioida ja arvostella puhettamme. Kaikki me joilla on koskaan ollut kyseenalainen kunnia istua koulussa ivallisen opettajan tunneilla, tiedämme että siinäkin ammattikunnassa on yksilöitä jotka eivät käytä kykyjään pelkästään rakentavasti. 

Olipa ONNI että jouduin tällä viikolla epäillyksi ja syytetyksi! Se oli herätys. Teroitan mieleeni että minun tulee kaikin voimin pyrkiä esiintymään siten että en tuo koulutettavilleni tunnetta vääränlaisesta arvioimisesta. Opettajan ammatissa palautteen antaminen voi pahimmillaan sammuttaa motivaation ja parhaimmillaan sytyttää sen roihuavaan liekkiin. 

Tämäpä mainiota. Koin kirjoittaessani pienen valaistumisen. Hyödyllistä marraskuun pimetessä. Jos lisää valaistun, tarvitsen lampunvarjostimen päähäni.

20 comments:

  1. No nyt sanoit sen, mitä olen aina ajatellut. Usein minäkin koen tulleeni väärin arvioiduksi ja arvostelluksi siksi, että olen nimenomaan opettaja. Jotkut ihmiset tuntuvat purkavan vanhoja turhautumiaan opettajaan kuin opettajaan.

    Siitä syystä en yleensä sanokaan enää uusia ihmisiä tavatessani heti ammattiani, säästän sen sanomista niin pitkään kuin mahdollista. Vasta kun tunnen, että on syntynyt oikea luottamus, voin ilmaista itseni.

    Ei ilmeisesti kannata sanoa väärää ammattiakaan. Kollegani kanssa kerran Tukholmassa esiinnyimme sairaanhoitajina, mutta sen jälkeen vasta pääsemättömissä olimme, sillä ihmiset alkoivat kysellä sairauksistaan. Ei siis taida olla hääviä tuon alan ammattilaisillakaan.

    ReplyDelete
  2. Rita,
    Panepa se lampunvarjostin päähäsi jakuvauta itsesi ja tietty julkaiset;)

    Onk sulla joku väriterapeuttinen funktio, kun vaihtelet tekstien värejä - vai mistä on kysymys. Ihan kiva, kysyn vaan.

    ReplyDelete
  3. KIRLAH: Jep, ihmisillä on ennakkokäsityksiä, se on selvä. Omista kokemuksistani voisinkin kirjoittaa postauksen jos ehdin. Tyypillinen virhekäsitys on ollut että opetan lapsia - ei tietenkään mikään ei-toivottu reaktio, mutta kiinnostavaa että se on ensimmäinen ja ehkä ainoa, mieleentuleva mahdollisuus kun kuulee että toinen on ammatiltaan opettaja.

    PEEÄR: Heh, erikoista muotia blogikuvassa lampunvarjostin päässä :)

    Pidän väreistä. Kertakaikkisesti nautin värien näkemisestä ja yhdistelemisestä. Kärsin värittömyydestä ja rumista väreistä. Mikä ilon päivä se olikaan kun sain blogiin värit!

    ReplyDelete
  4. Joskus oppilaani (erityisesti keski-ikäiset miehet) lausahtelevat ensimmäisillä tunneilla naurahtaen jotain sellaista kuin: "sinua varmaan kauhistuttaa miten huonosti puhun" tai " miten jaksat kuunnella tätä önkkäämistä". Kun he tajuavat, että työni on juuri kuunnella heitä ja auttaa parantamaan kielitaitoa, uskaltavat he puhua vapaammin. Sanon oppilaille että olen kuin turvaverkko, puhumme ja jos tulee aukkoja, minä otan kiinni.

    Mutta usein ihmiset, ystävätkin, häpeävät kielitaitoaan läsnäollessani, vaikka en olekaan todellakaan mikään pilkunviilaaja.
    (Enkä edes mikään täydellinen englanninpuhuja)
    Ehkä tuollaisesta häpeästä johtuu, että siirretään toiseen mielikuva nipottajasta.

    (Sama ilmiö on muuten joskus tapahtunut, kun olen ollut juomatta seurassa. Sitä kummastellaan ja suhtaudutaan raittiiseen kuin moralistiin, vaikkei itseäni häiritse kuin umpikänni toisten kohdalla.)

    ReplyDelete
  5. SARI: Hyviä esimerkkejä sinulla. Nuo keski-ikäiset italiaanot kuulostavat hämmästyttävän samanlaisilta kuin suomalaiset miehet - tai naiset - joskus minun kurssieni alussa. Kyllä ne siitä rentoutuvat, paitsi ihan poikkeustapauksissa. Jotkut eivät pääse niistä estoistaan, mutta se ei sitten todellakaan ole minun vikani. ( Vannon :D )

    Juominen ja juomattomuus _ eiköhän se ole täsmälleen sama ilmiö! Minulla on eräs ystävä joka ei reumansa vuoksi voi käyttää alkoholia kun tulee kipuja... Voi että se on ollut joissakin piireissä ihmisille ongelma!

    ReplyDelete
  6. Aivan pakko vielä kirjoittaa tuohon viimeiseen kommenttiin liittyen. En mitenkään ymmärrä, miksi ihmiset tekevät ongelman toisen juomattomuudesta. Itse en voi juoda punaviiniä siksi, että siitä tulee kauhea migreeni. Olen jo vihdoinkin käsittänyt, että sitä ei pidä juoda. Mutta jouduin kerran Espanjaan Comenius-matkalle nimenomaan punaviinialueelle. Tietysti siellä oli joka paikassa tarjolla pelkkää punaviiniä. valkoviinistä ei puhettakaan tai joissain paikoissa ei edes vettä. Minulle oli yllätys, että muuallakin kuin Suomessa pitää aina selitellä.

    Miksi juomisia pitää aina selitellä? Eipä kukaan kysy ruuastakaan koko ajan, että miksi, miksi, miksi ei syö vaikka maksalaatikkoa.

    ReplyDelete
  7. KIRLAH: I hear you sister!

    Inhoan sydämeni pohjasta valkoviiniä ja kerran oli sitä tarjolla eikä muuta yhdessä kyläpaikassa. Tarjoilu oli lohileipiä ja valkoviiniä Kyllä otti pannuun ;D

    En pidä myöskään shampanjasta, ja eikös jälkimmäistä ole lähes PAKOLLISENA tervetuliaismaljana yleisesti. Monta kertaa olisin mielelläni ottanut sen tilalla punaviinin tai vaikka appelsiinimehua. Pelastus nykyään on että autoilijat otetaan huomioon ja annetaan alkoholitonkin vaihtoehto.

    ReplyDelete
  8. Minä en yleensäkään pidä yleistämisestä - kahta samanlaista ihmistä ei ole. Totta, sairaanhoitaja joutuu helposti kuulemaan potilaskertomuksia ja myös ikäviä hoitokokemuksia - että samassa veneessä;) Valaistumisen hetki on aina mukava, joskus suorastaan häikäisevä:)

    ReplyDelete
  9. Noinhan se oli kivikaudella, täysin.
    Suu menee tuppuun, kun tapaa psykologinkin :)

    ReplyDelete
  10. INKIVÄÄRI: Minäkin pyrin pitämään avoimen mielen ja kamppailemaan yleistyksiä ja ennakkoluuloja vastaan.

    Sairaanhoitajat ja lääkärit - voi niitä raukkoja kutsuilla kun ihmiset alkavat kertoa vaivoistaan :)

    HANNELE: Hihii, minä olen niin palavasti kiinnostunut psykologiasta että roikun hänen hihassaan ja pyydän saada kuulla koko hänen elämäntarinanasa. Mutta olenin tämmöinen psykologinen tapaus ;D

    ReplyDelete
  11. Kirjoittaminen on meditaatiota... joku on tainnut noin sanoakin. Sinäkin valaistuit :)

    Peikkokin tuntee monta opettajaa, niitä on kovin erilaisia. Niinkuin peikkojakin.

    ReplyDelete
  12. Laipominen on meditaatiota.

    ReplyDelete
  13. Hannele miettii9:33 pm

    Leipominen on meditaatiota.

    ReplyDelete
  14. Hyvä valaistuminen! Huono (alakoulun) opettaja voi pilata pienen ihmisen elämää pahasti.

    ReplyDelete
  15. Kiitos päivän parhaasta valaistuksesta ja niksikkäästä lampunvarjostimesta! :D

    ReplyDelete
  16. Minun kansakoulussani ainoa koulukiusaaja oli opettaja, muutenkin siihen aikaan maalla kasvatettiin lapset herrojen pelossa ja opettajien nuhteessa. Kesti jonkin aikaa aikuisuutta ennen kuin ymmärsin että ihmisiähän nekin vaan.
    Pelko ja kunnioitus oppineempia kohtaan jää kuitenkin kummittelemaan syvälle, ja joskus vieläkin riittää vain aavistus ylimielisyyttä ja saatan mykistyä tyystin. Nykyään kasvatusmetodit ovat toiset ja varmaan raktiotkin, mutta ymmärrän hyvin mykistettyjen sukupolvea.

    ReplyDelete
  17. Valkoviiniähän on lukemattomia, kuivasta halvasta etikasta tosi makeaan.

    Ice wine - sweet dessert wine.

    Mahtavaa. Kokeile, jos saat tilaisuuden. Ei ihan imaista.

    ReplyDelete
  18. ISOPEIKKO: "Kirjoittaminen on meditaatiota" Se on viisaasti sanottu. Samaistun siihen.

    HANNELE: Leipominen on puuhaa jossa aivot jäävät vapaiksi ajattelua varten... hei mutta Isopeikko ja Hannele, olenko väärässä mutta eikös meditaatio tarkoita mielen tyhjentämistä? Minulla alkavat ajatukset virrata kun kirjoitan tai leivon.

    Mikä oli todistettava. Sain ajateltua ajatuksen kirjoittaessani tuon kommentin. Se siis ei ollut meditaatiota :)

    KATILEIN; Surullista mutta totta. Jotkut kärsivät aikuisuuteen asti huonoista koulumuistoista.

    LEONOORA kävi piristämässä, kiitos :) Mikä fantastinen sana tuo "niksikäs" ! Uusi minulle. On kuin olisin saanut tuliaisia sinulta.

    SIROKKO: Melkein pistää vihaksi kun ajattelee niitä vanhan ajan kasvattajia. Hyi hitto! Tehkäämme kaikkemme jotta niitä ei pääse pesiytymään nykyaikaan.

    HANNELE: Parempi että kokeilen jotain mistä pidän, esim. erilaisia punaviinejä. Elämässäni oli muutama vuosi jolloin join valkoviiniäkin. Tiedän miltä se maistuu kuivana, puolikuivana, makeana jne. Ajatus valkoviinistä ei viehätä vaan oksettaa :)

    ReplyDelete
  19. Voi Rita! =(


    Nyt olisi helppo sanoa, että elä välitä...
    Mutta minkäs herkälle mielelleen voi?

    Miekin olen salaa itsekseni ihmetellyt,
    miksi se herttaisen tuntuinen kavilanpitäjä,
    jonka luona kävin töitä kysymässä
    ja joka sitten ehdotti, että ostaisin koko paikan
    ei ole minua nykyään tuntevinaankaan
    eikä vastaa tervehdyksiini eikä tyttärenkään tervehdyksiin...?

    Enhän mie rahaton voi mitään kahviloita ostella...

    Näemme valitettavasti kahvilan heti kun astumme kotona ulos ulko-ovesta
    joten näemme hänet usein.
    Tytär jo totesikin että on lakannut tervehtimästä rouvaa,
    vastoin opetuksiani.
    Mie totesin, että taidan miekin lopettaa tervehdykset
    kun niille ei saa vastakaikua.

    Ensin pahoitin käytöksestään mieleni.
    Nyt en enää.

    Maailmassa on tärkeämpääkin murehdittavaa.


    Ohitan hänet kuin en huomaisi.
    Vaikka en tahtoisi.



    *myötätuntohalitus*

    ReplyDelete
  20. HALLATAR: Sympatiaa! On ehtinyt jo moneen kertaan minunkin elämään osua noita tapauksia kun joku ottaa nokkiinsa ja alkaa jollain tavalla osoittaa mieltä. Epäkypsyyden ja typeryyden merkki. Hirveä harmi vaan jos joutuu sellaisen ihmisen kanssa usein kohtaamaan!

    Pitää ajatella että se kasvattaa luonnetta tai että se loppuu aikanaan. Paremmalla puolella hommaa olen jos se huonosti käyttäytyvä en ole minä :)

    Kiitti pitkästä kommentista!

    Jos ei saa tervehdykseen vastausta, silloin on hyvä lopettaa tervehtiminen. Se toinen on se joka on törttö. Et sinä. Ja vaikka miten tekisi mieli mennä potkaisemaan, niin hillitse vaan itsesi :D

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)