Friday, December 05, 2008

Pikkujoulut Caisassa



Mieheni ja minut oli kutsuttu pikkujoulutilaisuuteen Kulttuurikeskus Caisaan eilen kello 17 - 19. Jo kättelyssä saatiin esimakua monikulttuurisuudesta, kirjaimellisesti, kun  keskuksen tunisialainen johtaja otti eidät vastaan, opasti naulakolle ja kehoitti ottamaan glögiä. Takkimme otti vastaan vietnamilainen nuori mies, ja kutsuttujen joukossa vilahteli erilaista alkuperää olevia ihmisiä. Tuttuja kasvoja ei näkynyt, paitsi yhdet... Kuka ihme se oli? Vaivasi, kunnes tulin siihen tulokseen että olen nähnyt hänet televisiossa. 

Alkoholitonsa ja terästettyä glögiä oli tarjolla, rusinoita ja manteleita, puna- ja valkoviiniä, makeita taateleita, suklaamakeisia. Siitä pöydästä aloitettiin, ja ruuat olivat vasta kauemmalla sijaitsevassa buffetissa. What a spread! Eri maiden herkkuja kauniissa vadeissa. Lapuissa luki mitä mikin syötävä oli. Salaatteja, kuskus, upeasti maustettuja tummia oliiveja, valtavia vihreitä oliiveja, täytettyjä juttuja jotka olivat kuin tomaatin ja paprikan minikokoisia risteytyksiä, viininlehtikääryleitä, katkarapusalaattia, pehmeäksi haudutettua lohta (nam),  broilerinkoipia barbecue saucessa. Taivaallista.

Seisoimme nauttimassa ruokia kolmeen lokeroon jaetuista pahvilautasistamme kun joku tuli ja kiersi käsivartensa meidän hartioiden ympärille... Ernesto! ¡Qué alegría! Sentään yksi tuttu. Chileläinen ystävämme. 

Käytännön apu jonka keksin helpottamaan cocktail-kutsujen tasapainottelua: muutkin ovat tämän varmaan keksineet, että lasin voi laittaa yhteen niistä lautasen lokeroista ja pistää ruokaa vain kahteen. Yksi käsi jää vapaaksi haarukointiin. Ladies, käsilaukun kannattaa olla olalla riippuvaa mallia.

Johtaja alkoi pitää puhetta. Hän kutsui väkeään yleisön eteen yhden kerrallaan ja lausui heille kiitoksen ja tunnustuksen sanoja. Paljon on taustavoimia näiden juhlatilaisuuksien ja kulttuurikeskuksen toiminnalla. Alkoi jo vaikuttaa että eteen meni enemmän ihmisiä kuin yleisöön jäi seisomaan. - No ei nyt sentään.

Seuraavaksi esiintyi bändi. Laulajia oli kaksi, nuori mies ja nainen. He lauloivat yhdessä ja vuorotellen. Heitä säesti akustisen näköinen sähkökitara, jos sallitte maallikon kuvaavan musisointia, haitari, viulu ja kaksiosainen käsin hakattava rumpu - ah sitä rummutusta! Taitavaa ja näytti välillä vaativan kovastikin voimaa. Suomalainen yhtye. Yleisö piti heistä. Yksi intialaisen näköinen nuori nainen meni tanssimaan bändin eteen. Näimme myöhemmin hänen kenkänsä ja sukkansa puhvettipöydän alla.

Ei voitu olla ihan loppuun asti kun parkkiraha loppui. Kättelimme johtajaa ja haimme takkimme. Vaatesäilytykseen oli vaihtunut eri henkilö. Juttelimme hänen kanssaan. Vanhemmanpuoleinen venäläinen mies. Kaikki saivat lähtiessä cd-lahjan. Paketista löytyi kaksi levyä, jotka pikaisesti kuuntelimme aamulla. Toinen on Lana-nimisen englanniksi laulama kappale ja toinen lauletaan espanjaksi. Teemana on että sauna on jo lämmin; Sauna caliente. (Hih)

Kivat kutsut. Mieleen jäi erityisesti jonkun esiintyjän mikrofoniin lausumat sanat: "Olen ajatellut että kun ilmasto on Suomessa ollut jo jonkin aikaa lämpenemään päin... Se johtuu varmaan siitä kun tänne on tullut niin paljon ulkomaalaisia ja on lämmin tunnelma kun heidät otetaan vastaan ja he saavat tulla tänne." (En ole varma sanoiko hän sen juuri noilla sanoilla mutta jotain tuohon suuntaan.) 

Ihmisistä tulee lämpöä.

3 comments:

  1. Minäkin viihtyisin tuollaisilla kutsuilla! voih, kun luin kaikista noista herkuista. Vatsa murisee, mutta millään en viitsisi mennä hakemaan syömistä..

    Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  2. Kuulostaa todella mukavalta ja mielenkiintoiselta tapahtumalta:) Toivottavasti mahdollisimman moni suomalainen toivottaa kaikki tulijat tervetulleiksi todella!

    ReplyDelete
  3. KATILEIN: Vesi tulee kielelle jälkikäteenkin kun niitä ruokia muistelee. Miten tämä aika menee niin nopeasti? Juurihan viikko sitten toivottelit minulle hyvää viikonloppua :) Samaa sinulle!

    INKIVÄÄRI: Ainakin minä teen parhaani että vierailijat ja maahanmuuttajat tuntevat olevansa tervetulleita eivätkä vieroksuttuja. Kiva nähdä tuo sinun talosi. Sehän näyttää toivottavan meidät tervetulleiksi teille!

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)