Monday, January 12, 2009

Tapasin blogikaverin



Tästä ei bloggarin päivä paljon parane ja jännisty. Tapasin ruokakaupassa blogikaverin. Hän esitteli itsensä ja otti varmemmaksi vakuudeksi ja käyntikortiksi kaljun päänsä esiin pipon alta. Käheästä äänestäni huolimatta saatiin juteltua. Tuntui niin kivalta että tuppasi ihan naurattamaan siinä banaanikaukalon ääressä. Kaveri oli sympaattinen, empaattinen, charmantti, ystävällinen ja ihmisläheinen. Sellainen kuin hänen blogipersoonansakin, ja kivan näköinen.

Kävin kaupassa tavallista aikaisemmin. Normaalisti olisin mennyt tuntia myöhemmin. Emme olisi tavanneet, mutta nyt tapasimme. Sattuma. Kohtalo. Hänkin tuli kauppaan sattumalta aiottua aikaisemmin. Jaa mutta hetkinen, olisimmeko siis myös tavanneet jos olisimme molemmat menneet sinne myöhemmin? Kyllä se Kohtalo osaa hommansa.

Siinä menivät päivän äänivarat. Huomenna piti alkaa puhelinopetus mutta jos ääni meni nyt muutamassa minuutissa ei se opetustakaan kestä. Pitää suosista siirtää sessioita muutamalla päivällä tai ensi viikkoon.

Toivottavasti tapaan blogikaverin toistekin. Heti päästiin jutuissa samalle aaltopituudelle ja alettiin pohtia elämää. Ollaan jotenkin zen, tai zen sellaista.

17 comments:

  1. Rita, sulla on aina niin kivaa, että käy kateeks, mutta onneksi ääni meni;)

    ReplyDelete
  2. Sehän oli sitten varsinaista sattuman kauppaa8) Toivottavasti saat äänesi pian takaisin, vaikka onneksi sen puute ei estä kirjoittamista, joka sekin on eräänlainen ääni vaikkei sitä kuulekaan.

    ReplyDelete
  3. Tuohan oli tosi mukava sattuma! Oliskin kiva tavata blogituttuja, en ole koskaan tavannut. Ja pikaista parantumista sille käheälle äänellesi.

    ReplyDelete
  4. PEEÄR: Olipa kivasti sanottu :) Vastoinkäymiset silloin tällöin, kuten äänen menetys, muistuttavat siitä miten hyvin asiat ovat. Ei ääni kokonaan mennyt ja tämäkin on vain tilapäistä kähinää.

    INKIVÄÄRI: Noin minäkin aina ajattelen: Jos ei voi puhua, voi kirjoittaa. Jos ei voi kirjoittaa, voi lukea...

    Onneksi kurkkutila alkoi jo viime viikolla kun oli lomaa eikä oppilaita.

    YAELIAN: Muutaman vuoden jo olen blogannut ja nyt ekaa kertaa tapasin kanssabloggarin livenä!

    ReplyDelete
  5. Kiva tavata ihmisiä oikeassa elämässä.

    Pistä oppilas puhumaan, eihän sinun tarvitse, sinähän jo osaat.

    ReplyDelete
  6. HANNELE: Oletko kokeillut sitä että olet puhelimessa tai kasvokkain oppilaan kanssa äänettömänä kun hän puhuu? Voin vakuuttaa että oppilas ei pidä tuntia jos opettaja on mykkänä.

    Entäs jos oletetaan että homma toimii; Haluatko istua 60 - 90 minuuttia sanomatta mitään ja kuunnella opiskelijan puhuvan? Et voi korjata häntä. Et voi opettaa kun ei ole ääntä. Oppilas ahdistuu kun en sano mitään. On epävarma kun ei tiedä meneekö oikein vai väärin.

    Äänen käheytyminen tai menetys minulla ollut niin kauan vitsauksena että tiedän mistä puhun. Ilman ääntä oppitunti ei hoidu niin hyvin että siitä voisin veloittaa.

    ReplyDelete
  7. Miten hauska sattuma! :) Ehkä joskus vielä itsekin tapaan blogikavereitani... On varmasti outoa yhdistää tarinat ja oikea ihminen ja kasvot. :)

    ReplyDelete
  8. Sun on hyvä aika ja syy nyt ostaa webbikamera.

    ReplyDelete
  9. Vad trevligt att träffa bloggvänner. Låter som öde aboslut!

    ReplyDelete
  10. Varsinkin zen sellaista :D

    ReplyDelete
  11. Mielettömän hauska sattuma. Olin muuten ajatellut Olemattomasta juuri noin kuin kuvailit. Olin oikeassa oletukseni kanssa :) Olisipa hauska törmätä johonkin, jonka blogia seuraa ahkerasti, mutta taidan olla maantieteellisesti vähän syrjässä enkä nyt toistaiseksi ole poistumassa kotikonnuiltani.

    ReplyDelete
  12. Voiko jännempää olla ja hauskempaa tapahtua!!! Etkä tietysti kerro, kuka tämä tosi karmikas henkilö oli. Saamme arvuutella silmät sikkarallaan, että onkos joku kalju tai muuten vain komea. Hitsi sua!

    ReplyDelete
  13. Olipa kiva tapaaminen. Kuvailit Olematonta just sellaiseksi, kuin mullekin on syntynyt kasitys blogin valityksella.

    Mina olen tavannut pari blogiystavaa, mutta en ihan sattumalta. Niin toinen tapaaminen johtikin sitten avioliittoon. ;)

    ReplyDelete
  14. KAZZA: Sinua ei olekaan näkynyt pitkään aikaan. Kiva kun tulit. Bloggarit ovat joskus järjestäneet yhteisiä tapaamisia Helsingissä. Sulla tietysti hiukan tuota matkaa :D

    HANNELE: Mitä minä webbikameralla?

    DANIEL: Man börjar småningom tro på ödet :)

    OLEMATON: Zepä ziinä :)

    KATILEIN: Kutsu meidät kaikki sinne :D Hah hah

    UTUKKA: Pääset hänen blogiinsa sanasta blogikaveri heti postaukseni toisessa lauseessa kun klikkaat siihen. Kuvan näet kun katsot Olemattoman kommenttia oman kommenttisi yläpuolella :) (Minun olisi pitänyt kirjoittaa hiukan selvemmin.)

    ITKUPILLI: Arkiterapeutti Kops voisi valistaa että mahdollisesti minäkin puhuin vain ennakkokäsitysteni pohjalta ja heppu onkin oikeasti massamurhaaja :D :D :D

    Uskomattoman ihana ja ihmeellinen juttu että löysit elämänkumppanin bloggaamalla! Arkiterapeutti Kops huomauttaisi tähän että lukemalla toisen kirjoittamaa tekstiä pääsee hänen ajatuksiaan ja olemustaan seuraamaan ja hänen persoonaansa tutustumaan. Ulkomuoto on vain kuori ja pakkaus oikealle minuudelle.

    ReplyDelete
  15. että oppilaasi näkevät suusi, miten äännät

    ReplyDelete
  16. Tervetuloa tänne! :)

    ReplyDelete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.