Tuesday, November 22, 2011

Koti, koulu ja kansainväliset touhut



Our school seen from one angle. Beautiful and functional. I teach immigrant students there.

Koulumme yhdestä kuvakulmasta nähtynä. Kauniit rakennukset ja toimiva piha. Käyn tuolla opettamassa maahanmuuttajia. Eilen tapasin välitunnilla muutamia edellisten vuosien oppilaitani ja juttelin heidän kanssaan. Yksi somalityttö, jota en ollut koskaan ennen nähnyt kysyi minulta: "Onko sinulla omena?" Kyllä nauratti kysymys, joka osoitti että hän oli ollut paikalla kun annoin oppilaille omenoita syyskuussa. Olin etsivinäni omenoita taskuistani ja kaikki nauroivat.


Mieheni teki suomalaista kotiruokaa sunnuntaina kun persialaiset ystävät toivat lapset meille muutamaksi tunniksi ja menivät asioille. He toivat tuomisiksi persialaista riisiä. Hops, suomeksi onkin erikseen mainittava että keitettyä, ei raakaa. Siis "polo", ei "berenj".


Kävin tänään Malmilla. Junaradan ylikulkutunnelin kerjäläistilanteessa oli tapahtunut muutos. Romanialaisnaiset olivat hävinneet, nyt oli mieskerjäläinen kummassakin osassa tunnelia. Alkoikin vähän puhututtaa miksi raskaana oleva nainen pidettiin siellä kerjäämässä. Ehkäpä ihmettely on kantautunut romanialaisten korviin.

Annoin vanhemmalle miehelle kolikon, kysyin kansallisuutta. Hän oli Romaniasta, osoitti iloa kolikosta ja suuteli kättäni. Kuljin nuoremman miehen luo, annoin kolikon ja kysyin mistä hän oli. Bulgariasta. Halusin kommunikoida vaikka vain sanan verran. Siksi kysyin mistä he olivat. Se hoitui kun osoitin itseäni ja sanoin "Suomi", sitten puhekumppania ja kysyin "Romania?" Se oli ihan mukavaa. Hymyilimme. Kävelin pois ja mietin antaisinko seuraavalla kerralla omenan.

I bought some tahini from a foreigner from Kurdistan, in Persian. He speaks it, and has a little shop in our shopping centre. I also asked: "Nun nist?" He answered: "Emruz na, shambe are". So I'll go back on Saturday for the bread.


9 comments:

  1. Olitpa kiltti! Nuo Romanian romanit ovat taakka,mutta toisaalta heitä käy sääli,ja suututtaa,ettei heidän oma maansa järjestä heidän oloaan paremmaksi,Koulutuskin auttaisi.
    Ostitko tahinin siitä samasta kaupasta missä kävimme kesällä?
    Polo on minullekin tuttu riisin yhteydessä:persialaissyntyinen ystäväni Helsingissä aina laittaa sitä;D

    ReplyDelete
  2. Rita,
    It's nice to see where you work. Those tahini look delicious.
    Brad

    ReplyDelete
  3. Yaelian: Romaniassa kuulemma erittäin vaikeat olot. Tämä toinen henkilö oli bulgarialainen. Kurjuutta kai sielläkin, ja Suomessakin kovia kohtaloita. Kyllä tuntui arvokkaalta päästä omaan kotiin kun asioiltani palasin. Koti ja toimeentulo eivät ole itsestään selviä asioita.

    En ostanut tahinia samasta kaupasta. Kurdi joka omisti sen radan ylimmässä kohdassa olevan kahvilan + elintarvikeliikkeen on siirtynyt lähemmäs City Marketia yhteen nurkkaan elintarvikkeita myymään. Hänellä on itämaisia mausteita, pähkinöitä jne. tarjolla.

    Brad: It's a nice school building, isn't it? I do only voluntary work there. My real work is educating adults. Fun to teach children once a week :)

    ReplyDelete
  4. Lapsilta voi oppia asioita jotka auttavat aikuistenkin opettamisessa. ;)

    Espoossa ei juuri kerjäläisiä näy. Nollatoleranssi päättäjillä tai jotain. Romanian olot ovat olleet huonot pitkään, viimeistään Neuvostoliiton romahtaminen vei kaiken vähäisenkin taloudellisen tuen. Näin kerran dokumentin Romanian katulapsista eikä ollut kaunista katsottavaa. Saksassa muistaakseni oli joku vapaaehtoisorganisaatio joka motivoi lapsia antamaan joululahjoja Romanian lapsille. Jokainen sai laittaa paketin ja ne kuskattiin rekoilla ja jaettiin sitten orpokoteihin. Samaa tehtiin muistaakseni myös Afrikan kanssa. Samantapaista kuin Joulupatakeräys.

    Menen parin viikon päästä vanhemmille ja lajittelen joitakin laatikoita vanhoja leluja ym. tavaraa. Katson sieltä jotain mitä voisi laittaa keräykseen. Onneksi ne huonokuntoisimmat tavarat ovat yleensä ne joihin liittyy eniten muistoja, ja hyväkuntoista löytyy jaettavaksi.

    Haluaisin että apuni menee niille jotka sitä oikeasti tarvitsevat eivätkä esim. vaatteet ja kengät päädy myytäväksi Suomeen paikkoihin missä hyvätuloiset tekevät hankintoja pienellä rahalla. Koska se jos mikä suututtaa.

    ReplyDelete
  5. Ill: Pidän touhuistasi :)

    Eräs ystäväni on auttanut Romanian katulapsia kirkkonsa kautta ("tavallinen" luterilainen kirkko). Muistan hänen kertoneen että sinne ei ollut lupa laittaa käytettyjä vaatteita ja muuta kamaa. Hallitus oli kuulemma niin määrännyt. Hän osti lasten vaatteita omilla rahoillaan ja ompeli, neuloi ja virkkasi. Minäkin ostin sinne jonkin verran lasten vaatteita.

    Nyt joulun lähestyessä saadaan taas paljon tietoa eri keräyksistä. Blogeissakin voitaisiin tiedottaa !

    ReplyDelete
  6. Rita,

    Good to see where you working. I am curious...how many immigrant children in the school? So you must teach a lots of languages if the school have many different immigrant...

    Jenny ;~D

    ReplyDelete
  7. Hi Jenny: I don't know how many they have altogether. The class I teach once a week has 8. I help teach them Finnish and English. This is voluntary work, I don't get any money at all. The Red Cross organizes these things.

    ReplyDelete
  8. Charlotta4:04 pm

    Parilla sanallakin ja hymyllä voi kommunikoida! Miten viehättävä tarina.

    ReplyDelete
  9. Kiitos, Charlotta. Izze asiassa ajattelin sinua kolikot antaessani, koska olemme niin monet kerran antaneet kolikoita katusoittajille :)

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)