Tuesday, January 29, 2013

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja




Nopealukuinen. Paitsi ei sellaisen lukijan kädessa jolla on tapana pohtia ja punnita, käännellä ja väännellä, pysähtyä ja antaa ajatusten vaeltaa. 

163 sivua. Minulta meni viikko tai kaksi. Kirjan suljettuani jäin miettimään sanaa "lukukokemus". Tähän vaikutti se että kävin katsomassa mitä muutama kirjabloggari sanoi Onnen koukuista arviossaan. Hanna koki tarinan yllätyksettömäksi, Laura ja minä yllätyimme monessa kohdassa. Sanna tykkäsi suuresti. Jännittäviä nämä ihmismielen koukerot. Lukukokemus on erilainen eri ihmisille. Kirja on huikea myyntimenestys, mikä kertoo kai ainakin siitä että se on enemmistön makuun. 

Otin kuvaan (yllä) mukaan Siilin eleganssin, johon Onnen koukkuja - teosta verrataan. Mainos lupaa että pidämme tästä jos pidimme tuosta. Sain oman kappaleeni Siiliä joululahjaksi runsas vuosi sitten. En français.

Lukukokemus. Minun kokemukseni. Heti kun poimin pienen kirjan käteeni ja aloin lukea huomasin odotuksien ja ennakkokäsitysten vilahtelevan ajatuksissani. Öh, päähenkilö on nainen vaikka kirjoittaja on mies... Hmph, käännöskirja, mitähän tästäkin tulee? Het-ko-nen ! Alkuperäisteoksen nimi on La liste de mes envies (=toivelistani), mistä tähän on vetäisty nimeksi Onnen koukkuja ja millä perusteella? No, katsotaan nyt. Ranska ja ranskalaisuus lumoavat minut joka tapauksessa kerta toisensa jälkeen. 

Muutaman kymmenen sivua edettyäni nautin täysillä suomalais-ranskalaisesta käännöskielestä joka ei ole niisanottua puhdasta suomea mutta jonka ei sitä tarvitse ollakaan. Päinvastoin, näin on parempi. Mitä väliä onko kirjailija mies vai nainen? Yksityiskohdat sivuun, nyt punnitaan elämän tarkoitusta, onnen olemusta, ihmisluontoa, suhteita, kumppanuutta. Näennäisen kepeä romaani kasvaa ja laajenee odottamattomiin mittasuhteisiin. Kirjailija tutkii ihmistä. Aistin myötätuntoa. 

Missä on ihmisen onni? Voisi luulla että onni on lottovoitto. Yllätyin kun Jocelyne meni hakemaan shekkiään ja hänet johdatettiin psykologin puheille. En tiedä onko keksittyä vai onko tuo oikea protokolla, mutta noinhan sen tulisi  mennä. Psykologi piti pitkän puheen jonka ytimenä oli mitä tapahtuu kun ihmiset saavat tietää jonkun voittaneen rutkasti rahaa lotossa. Merkkasin sen kohdan kirjasta uutta lukemistä varten. (Alkaa sivulta 57.)

Muistan jo iät ja ajat sitten sanoneeni että en halua lotota koska saattaisin voittaa. Haluan elää elämäni oikeasti, tehdä työtä, luoda uraa, säästää rahaa.

Tarinan käsityöliike. Vautsi. Mistä kirjailija tuntee lankojen, nappien, kankaiden ja käsitöiden maailman ja sanaston niin tarkkaan? Grégoire. Siis mies. Fantastique. Ja hän kirjoittaa naisena. Tutkiva kirjailija eläytyy toiseen ihmiseen. Onko näin?

Vaikka miten yrittäisin en osaa sanoa mitään kritisoivaa Onnen koukuista vaikka mieleni yritti ennakoivasti vähätellä sen joitakin piirteitä. Enkä mielelläni lue romaaneja. Tietoteokset ovat nykyään enemmän mieleeni. Kuitenkin: Kokeilin varpaalla vettä, kahlasin pienen matkaa ja sitten sukelsin. Fiuu - splash !

Kiitän WSOY:tä siitä että sain lukukappaleen joululahjaksi. 




7 comments:

  1. Kuulosti hyvältä. Onnenkoukut löytyvät Veikkauksen sivulta, olen takertunut lottoon silloin tällöin, mutta kukaan ei ole vetänyt minulle täysosumaa. Onnea onneksi riittä ilman lottovoittoakin, mutta mukava on jännittää pieni hetki.

    ReplyDelete
  2. Arleena: Samaa mieltä siinä että onnea riittää :) Jännä tieto että Veikkaus on keksinyt mainostaa Onnen koukkuja.

    ReplyDelete
  3. Olet hyvä mainostamaan kirjaa. Pakkohan se nyt on hankkia luettavaksi :)

    Muuten, kun olet tuskaillut blogissani olevaa sanavahvistusta, oletko huomannut, että jos olet valmiiksi kirjautuneena omaan blogiisi kirjoittaessasi kommenttia, voit kommentoida ilman sanavahvistuksia. Ainakin minulla on onnistunut siten kommentointi vieraissa blogeissa.

    ReplyDelete
  4. Kirlah: Suosittelen kirjaa lämpimästi.

    Kokeilenpa kirjautumista ennen kommenttia. Sehän säästää hermoja ihan ratkaisevasti ! Kiitti :)

    ReplyDelete
  5. Oih, mietin ihan samoja ajatuksia lukiessani: miten mies voi tuntea käsitöitä niin hyvin (hyvä taustatyö tai läheisen [miksei oma?] harrastus?) ja kuinka hän onnistuu naispäähenkilön kanssa (hyvin!).

    Minuakaan käännös ei kiusannut. EN osaa itse ranskaa niin, että osaisin tunnistaa perushankalat rakenteet, mutta kieli oli suomeksi hyvää.

    Mutta teos: niin ranskalainen!

    Itse en kokonaisuuteen aivan lumoutunut, mutta viihdyin kyllä kirjan kanssa varsin hyvin. Postasin siitä tänään omaan blogiini.

    ReplyDelete
  6. Paula: Huomasin että sinulla ja minulla meni ajattelu pitkälle samaan tapaan :)

    ReplyDelete
  7. Samoin minä ihmettelin, että mieskirjailija uskaltaa ja osaa eläytyä niin hyvin naispäähenkilön nahkoihin. Käännös ei tässä haitannut, mutta luultavasti kirja olisi ollut vielä maukkaampi alkukielellä. Siilin eleganssin luin ranskaksi ja ehkä juuri siksi se oli niin verraton. Onnenkoukkujen päähenkilö on kyllä selvästi Siilin sukulainen.

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)