Friday, November 01, 2013

Rauhallinen Erkki ja hiutalepoika



Tämä lastenkirja  toimii myös aikuistenkirjana. Luettuani sen pari kertaa läpi ihastuin moninkertaisesti. Ekan kerran luin kirjan bussissa palatessani sen kirjoittajien Sinikka ja Tiina Nopolan juhla-aamiaiselta, lue täältä, ja toisen kerran äsken oman kodin rauhassa keittiön pöydän ääressa, mietteitä miettien ja Markus Majaluoman kuvituksesta nauttien. Kirjan alussa äiti, isä ja Erkki valmistautuvat jouluun. 


Taitavasti on piirtäjä vanginnut juoksuun säntäävän porukan porhalluksen, ilman että on tarvinnut vauhtiraitoja piirtää tai viereen kirjoittaa viuh.

Rivien välistä lukijalle paljastuu tarinaa ja taustaa pinnan alla. Lapselle taustatarina avautuu erilaisena kuin aikuiselle. Kukin ajattelee ja katselee omasta kokemuspiiristään käsin. 

Kirja on Tammen kustantama. Heidän sivuiltaan voi lukea esittelytekstin.    

Taustakommentointia omassa päässäni: "No joo, joulusiivousta pahimmillaan", kun äiti pyyhkii verhotankoja ja pesee patalappuja ja isä järjestelee työkalupakin sisällön. "Hauska satu tämä isän suorittama joulusiivous." (Hihitystä.)  

Kasvatusalan ammattilaisena pohdiskelen pakostakin perhedynamiikkaa sun muuta, mutta ei se lukukokemuksen riemua himmennä. 

Yksi mitä mietin on mielikuvitusihmisen ja jalat maassa - ihmisen ero. Tässä kirjassa pojalla on mielikuvituksen lahja, äidillä ja isällä ei. Kirjan kertojilla on mielikuvitusta. Muutenhan tarina olisi ihan toisenlainen. 



Kuvitusta kannen sisäpuolelta. Nämä tällaiset olivat minulle lapsena satuja lukiessani erittäin haluttuja ja tärkeitä. Moneen kertaan kävin läpi suosikkikirjojen kuvat, koristeet, kannet, materiaalit. Ah, Tammen kultaiset kirjat ja niiden krumeluurit. En tiedä ovatko ne kaikille lapsille tärkeitä vai vain osalle. Mielikuvituksen siivin pääsin liikkumaan monissa sfääreissä - ja pääsen edelleenkin.

Erkki meni joululahjaksi saamallaan puuhevosella tapaamaan Hiutalepoikaa. Minulla on puupossu. Lähden sillä hakemaan joulumieltä, mutta en kinkkua. 



Yksi teema kirjassa on äidin ja isän pelko siitä että Erkki ei ole tavallinen, tai normaali. Ei sellaista kannattaisi pelätä, vaan pyrkiä siihen että lapsesta tulee paras mahdollinen oman itsen mukainen ihminen. Minä olin Aspergerlapsi ja nyt olen Asperger-aikuinen. Olen onnellinen siitä että saan olla oma itseni.


Nytpä muuten kekkasin mitä ehkä teen tuolla kirjalla. Voisin laittaa sen joulupukin säkkiin Aspergeryhdistyksen pikkujouluissa. Jos raaskin luopua siitä.   

2 comments:

  1. Söpö possu:) ja mukavaa pikkujoulujuhlaa Rita!

    ReplyDelete
  2. Jael: Eikö vaan olekin söpö? Ja hyvin valmistettu. Ostin sen kirpparilta ja myyjä kertoi hankkineensa sen käsityömessuilta.

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)