Friday, May 30, 2014

Ayres, Thomas; Lapsen raamattu


Tekijät: Honor Ayres, Marion Thomas
Suomentaja: Susanna Hirvikorpi
Kustantaja: Aurinko Kustannus, 2012
Sivuja: 317, kovakantinen  

Tilattavissa täältä.

Tarinaa vai totta? Historiaa vai legendaa? Viisas kirja vai lyömäase? Oppia elämään vai pelon ja syyllistämisen lähde? Koti, koulu, kirkko. Eipä aivan helppoa tavoitella perheeseen sopivaa tasapainoa jos on päättänyt antaa lapsilleen uskonnollista kasvatusta. Heti kun poimin tuon kirjan käteeni, muistin erään ystäväni joka hyvin närkästyneenä kertoi äitinsä lahjoittaneen hänen tyttärelleen (eli lapsenlapselleen) lasten raamatun, Ystäväni koki sen tuputuksena, mutta kirja sai silti olla tyttären kirjahyllyssä. 

Ihminen on ajatteleva olento jo pienestä pitäen. Kyselyikä koettelee vanhempia, joiden pitäisi arjen töitten ohella kehittää vastauksia ylitsepursuavaan määrään kysymyksiä, joita pieni ihminen suoltaa ja joista suurin osa saa jatkoksi "Miksi?"   Viisaat vanhemmat näkevät siinä tilaisuuden opettaa, kasvattaa ja keskustella jälkikasvun kanssa. 

Meistä jokainen on varmaan pohtinut näitä: "Mistä olen tullut?" ja "Mikä on elämän tarkoitus?" ja muita kysymyksiä joihin on olemassa suuri joukko erilaisia vastauksia. On suppeaa näkemystä ja laajaa näkemystä. Tiukkapipoista ja löysäpipoista juttua. Tieteelllistä, historiallista, filosofista ja teologista.

Miten puhua raamatusta lapsen kanssa? 


Aurinko kustannuksen pikkuraamattua lueskellessani ajattelen miten tukalaa, tai vaihtoehtoisesti haasteellisen jännittävää, olisi lukea kertomuksia lapselle, ja joutua yhtäkkiä selittämään sanastoa kuten alttari ja pellavakimppu. Rakastan selittämistä, ei siinä ongelmaa. Mielelläni selittäisin sanat paimen ja keto. Mannaa joutuisin googlettamaan, samaten alttaria. Mutta en tahtoisi vastata minkään ikäisen lapsen kyselyihin vastaantulevista sanoista uhraaminen ja surmata. Siunaaminen voisi olla tukalaa selittää, mutta luulen että selviytyisin, vaikka en itse olekaan uskovainen. Uskontosanojen selvittäminen voisi olla hyödyllistä eri uskontojen parista tulevien luokkatovereitten kanssa keskustelussa. Olen koulussa huomannut että esimerkiksi jotkut sellaiset muslimioppilaat, joiden perheissä uskonto on paljon läsnä, saattavat puhua jumalasta ja rukoilemisesta luonnollisina jokapäiväisinä ilmiöinä. Toisten elämässä uskonnolla ei ole mitään sijaa, joidenkin elämässä vain muutaman juhlallisen kerran vuodessa.


Keskustelua saa kaikenikäisten kanssa aikaan matkanteosta raamatullisina aikoina, isoista perheistä, moniavioisuudesta, elinkeinojen harjoittamisesta, vaatetuksesta. Ihanat kuvat avaavat vanhojen aikojen maailmaa. 

Monet kertomukset ovat tolkuttoman jännittäviä, kuten Joona suuren kalan vatsassa (sivu 166 ja sen tienoot) ja Jerikon muurit sortuvat (sivu 111).

Lähimmäisenrakkautta, moraalia, oikeaa ja väärää, omatuntoa ynnä muuta sellaista voi pohtia monen kertomuksen valossa. (Kain ja Abel)

Nooan arkki, kivat eläimet, sateenkaaren symboliikka (sivu 32). "En enää koskaan anna vedenpaisumuksen tuhota maata", Jumala sanoi. "Aina kun näette sateenkaaren taivaalla, muistakaa tämä lupaukseni."

Hirvitys ja kammo nostavat hiukseni pystyyn kun luen niitä kaivoon heittämiskertomuksia. Joosef, humpsista vaan (sivu 61) ja Jeremia yksin pimeässä kaivossa (sivu 172). 

Tarinoita on sekä vanhasta että uudesta testamentista. 

Julmuuksista huolimatta ja uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta Lapsen raamattua voi suositella melkeinpä kenelle tahansa. Ehkä en suosittelisi kaikkein heikkohermoisimmille enkä kaikkein ateistisimmille tai kaikkein kirjaimellisimmille ja ahdasmielisimmille yksilöille, mutta laajalti kuitenkin. 

Oma suosikkini raamatun kertomusten joukossa on se missä Jeesus tempaisee ja kaataa temppelissa mölyävien kauppamiesten pöydät ja heittää heidät ulos niska-persotteella ja potkaisee niin että sandaali vaan heilahtaa. Huomannette että mielikuvitukseni on värittänyt tarinaa. Raamatun lukeminen on henkilökohtaista. Lapsen raamatussa samainen kertomus on sivulla 258, hyvin erilaisena. 


4 comments:

  1. On ihan totta, että monet Raamatun kertomukset ovat (lasten versioinakin) aika hurjia. Meidän lapset eivät ole kovin herkkiä jännien tarinoiden suhteen, ovat kuunnelleet sujuvasti Tolkienia ja Harry Potteria sekä Grimmin satujen perinteisiä lastenversioita :), ja kerran iltasatukirjana oli Lasten Raamattu. Mies itse asiassa luki sen ja tuosta on ainakin pari vuotta aikaa, joten en muista mitä kysymyksiä lapsilla heräsi, mutta kyllä tarinat herättivät keskustelua.

    ReplyDelete
  2. Maria: Totta puhut että saduissa on aina ollut hirveyksiä. Lapsilla ne kaikki mitätöityvät kun on selvää että ne ovat vain satua ja hyvät tyypit pelastuvat lopussa :)

    Oma lukunsa ovat ahdasmieliset kiihkouskovaiset kasvattajat jotka käyttävät raamatun kertomuksia pelotteluun ja syyllistämiseen.

    Vapaa keskustelu ilman aivopesua takaa paremman kasvun.

    ReplyDelete
  3. Samalla tavoin kuin me olemme avaria ja suvaitsevaisia muita uskontoja tai ihmisiä kohtaan jotka eivät halua uskoa jumalajuttuihin ollenkaan, niin sitä samaa avaruutta olla uskomatta tai uskoa, toivoisin saavani myös heiltä. En tiedä miksi se on niin vaikea asia?

    Raamattu on kirja, joka jakaa ihmisiä ja pidän hyvin tärkeänä sitä. että kunnioitetaan myös lapsen vanhempien vakaumusta, vaikka itse uskonkin ja ajattelen eri tavalla. Sadun ja Raamatun suurin ero on siinä, että toinen on tarinaa ja toinen monille totuutta. Varsin veristä ja kummallista on se raamatunhistoria, mutta jos haluaa lapselle kertoa jotakin, niin valitsisin hyvin tarkasti mitä kertoisin.

    Ehkä luomiskertomuksen ja Joosefin seikkailut tai Mooses- lapsen tarinan. Uudesta testamentistä valitsisin tiettyjä juttuja kuten Jeesuksen syntymän, Jeesuksen opetuksia ja Hänen varsin hienoja vetoja suhteessa toisin ajatteleviin, mutta ihmeteot sun muut jättäisin satujen maailmaan. Toisaalta esimerkiksi Jairuksen tyttären herätys tai oikeammin parantaminen on kyllä niin kaunis ihmeteko että ehkä sekin menisi siihen,,

    ReplyDelete
  4. Mustis: Erittäin hyvät pohdinnat ! Luin heti kolmeen kertaan :)

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)