Friday, July 04, 2014

Jyrki Kiiskinen: Jonglööri


Kirjailija: Jyrki Kiiskinen
Kustantaja: Tammi 2013
Sivuja: 237

Kahdessa päivässä hotkaisin tämän viisaan ja vetävän psykologisen tarinan sisuksiini. Kääntelin sitä mielessäni ja kertasin lukemisen nautintoa jälkihehkuisesti. Sattumalta katselin televisiosta Sinuhe egyptiläisen, jonka päähenkilö Jonglöörin tavoin miettii kuumeisesti elämän arvoituksia. Molemmat tarinat ovat itseään suurempia, paljon pintaa syvemmällä. Ne avautuvat niille jotka antautuvat elämänfilosofisiin analyyseihin.


Kirjan juonen pääpiirteissään pääsee lukemaan täältä

Kielestä: Iso helpotus saada lukea kirja alkuperäiskielellä. Käännöskirjallisuus saa minut poikkeuksetta harhaantumaan kääntämisen koukeroihin, olipa sitten kyseessä taitava tai kömpelö suoritus. 

Osa kirjan lukemisen viehätystä oli siinä että vaikka alusta loppuun asti paloin halusta tietää lisää, saada selvitystä vaillinaisiin ja selittämättömiin tapahtumiin, osasin kuitenkin tuon tuostakin antaa ajatuksen poiketa kirjan seuraamisesta pieneksi hetkeksi sivuun. 


Ihailin Kiiskisen taitoa kuvata sirkustemppuilua. Luin pariin kolmeen kertaan kohdat joissa kääpiöt harjoittelivat pyöräakrobaattiesitystä voimamiehen kanssa ( sivu 74 - ), Jonglöörimme esiintyi Calliouressa (sivu 99 - ) ja Gabriel teki temppuja markan kolikolla ( sivu 91 - ).

Kirjailija vie kerrontaa eteenpäin välillä nykyhetkessä, välillä menneisyydessä. Onnistuneesti. Lukiessani pyrähtelin omaan menneisyyteen; Minuakin kiinnosti sirkustemppuilu lapsena, minäkin opettelin pyörittämään kolikkoa sormien lomitse, minäkin olen nähnyt Välimeren Etelä-Ranskasta käsin, minäkin osaan ranskaa, minäkin muistan markat ja Colt-savukkeet, minullekin on käynyt niin että olen ulkomailla kohdannut tutun jonka näkeminen yllätti (en tosin ketään kuollutta) ...

Sivuajatuksissani tein havaintoja kirjoittajan lukeneisuudesta, kokeneisuudesta ja sivistyksestä. Havaintoni osoittautuivat oikeiksi; juuri äsken luin kirjailijan esittelyn jonka perusteella hän on melkoinen taituri ja taiteilija.


Ajatuksissani pyörivät monet ihmisyyteen kuuluvat psykologiset ilmiöt; tarve ymmärtää selittämättömiä asioita, tarve puhua siitä mikä sisintä vaivaa, kalvava syyllisyys, tarve synninpäästöön, koulukiusaaminen, opettajien ja muiden kasvattajien vaikutus, koulu.


Jos Gabriel istuisi tänä päivänä koululuokassa hänellä saattaisi olla Asperger-diagnoosi. Oman tiensä kulkija, lahjakas, monitaitoinen, ei sosiaalinen, muiden mielipiteistä riippumaton.


Menneisyyden kuvauksissa kurkistetaan keskenkasvuisten poikien maailmaan. Viisaita aikuisia kaivattaisiin, ohjaamaan ja keskustelemaan. Ei sellaisia opettajia jotka kääntävät selkänsä koulukiusaamiselle ja vaikenevat kun on tapahtunut itsemurha, jatkaakseen vain oman oppiaineensa opettamista. 


Mikä tapahtuneesta on totta, mikä mielikuvitusta? Oliko aika muuttanut Gabrielin tarunhohtoiseksi hahmoksi Jonglöörin kuvitelmissa? Pitäisikö lukijan etsiä teoksesta symboleja ja vertauskuvia? Väliäkö tuolla. Kukin lukee omalla tavallaan. Meille annetaan vapaus tulkita kaikki omalla tavallamme jos niin haluamme. Minä haluan kokea Kiiskisen romaanin matkana jonka päämäärä ei ole asian ydin vaan itse matka. Tämä oli hieno trippi, psykologinen ja psykedeelinen. Kertakaikkisen tyylikäs. Kiitos, lisää Kiiskistä minulle ! 


Blogeissa on referoitu lukukokemuksia Jonglööristä; 


Mari A:n kirjablogi ja Kirjakaapin kummitus

No comments:

Post a Comment

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)