Friday, August 07, 2015

Tommy Hellsten, Ajan takaa.




Kirjailija: Tommy Hellsten 
Teos: Ajan takaa 
Alaotsikko: Kauemmas katsomisen taidosta
Kustantaja: Kirjapaja (2012)  
Laji: Tietokirja
Aihealueet: Ihmissuhteet, elämäntaidot
Sivuja: 197
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta
Yleisarvio: Antoisa, opettavainen lukukokemus

Tommy Hellsten on kouluttaja, terapeutti, mentori, ajattelija.

Kirjaa voisi ehkä luonnehtia kaunokirjalliseksi tietoteokseksi.

Kesä-heinäkuun taitteessa muistin Tommy Hellstenin ja poimin kirjahyllystäni hänen teoksiaan. Niitä löytyi viisi. Pitkästä aikaa aloin lukea ja totesin sivuilla kohtaamani opit oivallisiksi ja aikaa kestäviksi. Sitten sain käsiini uudemmat tekstit, vuonna 2012 julkaistut. A j a n  t a k a a. Mainio otsikko. Sen voi käsittää ainakin kahdella tavalla. Linkki

Referaatti kustantajan sivulta:

Juoksemme kiireissämme kohti seuraavaa suoritusta; tänään on ehdittävä, huomenna, ensi viikolla. Jossakin mielessämme kaihertaa kuitenkin ajatus toisenlaisesta olemisesta. Se palaa, sitkeästi ja yhä uudestaan, vaikka koetamme jättää sen huomiotta ja vaientaa. Tuo ajatus on kenties sielun kutsu johonkin uuteen. Sitä kannattaa kuunnella.

Tommy Hellstenin uusi teos kysyy, maltammeko pysähtyä, kohdata nykyhetkessä avautuvan ajattomuuden. Huomaammeko oman ainutkertaisuutemme ja sen ainoan elämän, joka meillä on? Katseen kääntäminen itseen avaa meille uuden maailman ja uuden tulevaisuuden. Silloin sielu voi puhua ja jokaisessa teossamme soi ajattomuus.




Luin tämän kirjan lomallani kiireettömästi, nauttien, miettien, pohtien. Se sisältää elämän syvyyttä mukavan arkisesti esitettynäSuuria asioita. Pieniä asioita. Pieniä suuria asioita. Ikuisia asioita. Kirja on osaksi kaunokirjallinen. Se sisältää pätkiä Hellstenin omasta elämästä, hänen filosofisia mietteitään ja elämänviisauttaan. Se on enemmän henkilökohtainen kuin asiaproosallinen.  

Monia aikaisempia ajatuksiani ja havaintojani loksahteli paikalleen lukiessani. Näin vanhoja kokemuksia uudessa valossa, vertasin kirjan totuuksia muiden kirjojen totuuksiin, muualta ammentamaani viisauteen, omiin ajatuksiini. Aikaisemat käsitykset täydentyivät ja jäsentyivät kun kääntelin lukemaani mielessäni. En kerro tarkemmin. Se veisi liikaa aikaa ja palstatilaa. Totean vain että lukukokemus oli henkilökohtaisesti antoisa ja hedelmällinen ja jätti halun lukea lisää.

Kun miettii ja lukee filosofiaa, psykologiaa ja kasvatusta kymmenet vuodet samalla kun elää elämäänsä, alkaa  syntyä hyvää pöyhöstä kuin kauan muhineesta ja sopivasti käännellystä kompostista. Alkaa nähdä itsensä ja kanssaihmiset eri tavoin kuin ennen, alkaa ajatella elämää, aikaa ja ajattomuutta uusissa mittasuhteissa. Tärkeysjärjestys muuttuu. Näin on käynyt minulle ja varmasti myös kirjan kirjoittajalle. 

Ihailen sitä miten Hellsten on vaikeiden vaiheiden kautta tarpoen etsinyt itseään ja sillä matkalla osunut vääriin ja oikeisiin totuuksiin ja sieltä seulonut omannäköistään elämää esiin. Hän osaa pukea havaintonsa ja oivalluksensa sanoiksi. Siitä mekin pääsemme poimimaan valmiiksi hiottuja ajatuksia. 

Hellstenillä on näkemystä jota meistä kaikilla ei ole. Luvussa Miinakenttä hän selittää raivoavan motoristin psyyken liikkeet hienosti. Kirjailijamme on havahtunut liikenteen keskeltä kuuluvaan hillittömään sadatteluun. Moottoripyöräilijä haukkuu virheen tehneen autoilijan koväänisesti ja kovasanaisesti maan rakoon. Tässä Hellstenin tarjoama selitys: 

"Kun ihmisen kuppi on täysi, hän ylireagoi. Moottoripyöräilijän ympärillä on miinakenttä. Miinat ovat tunnekasaumia, emotionaalisia kertymiä menneisyydestä, jota henkilö kantaa psyykessään. Niitä muodostuu, kun itseään ei osaa suojata eikä huolehtia siitä että muut eivät kävele yli."

Kirjan antia ovat kirjoitukset ihmisyydestä ja itsetuntemuksesta, kiireestä, kiirettömyydestä, ihmisen keskeneräisyydestä, sielusta, rakkaudesta. Käsite vahvuuteen sairastumisesta on Hellstenin lukijoille tuttu.

Ihastuin ikihyviksi muutamiin lukuihin. Esimerkiksi lukuun Pyhä puuliiteri, jossa Hellsten keksi kiireidensä keskellä taianomaisen halkovajan kotipihaltaan. Ei siitä sen enempää. Lukekaa itse ja ihastukaa. 

Muita elämyksellisiä lukuja minulle olivat Öisellä Itämerellä, joka kuvaa hirveää merenkäyntiä ja siihen liittyviä koettelemuksia sekä luku, jossa Hellsten sai lomamatkalla väärän diagnoosin, mutta osasi kääntää vaikeudet voitoksi. Jälkimmäisessä(kin) kiteytyi hyvän elämisen taito.  


             Omassa kirjahyllyssäni oli nuo viisi entuudestaan.


Kirjan luettuani lehteilin sitä vielä hetken haluamatta laskea sitä käsistäni. Yhtäkkiä huomasin etulehdellä kirjailijan nimikirjoituksen. Iloinen yllätys. Kirjapaja oli lähettänyt minulle signeeratun kappaleen! Lämmin kiitos.

2 comments:

  1. Sain ystävältä lainaksi tämän kirjan kun ihastuin automatkalla helppouteen miten asiat oli kirjoitettu, mielestäni tämä on ihan erilaista luettava kuin esimerkiksi Virtahepo olohuoneessa - Tommy on jotenkin tullut opettajan roolista kansankeskelle:)

    Nyt olen kahlannut kirjan läpi ja voin allekirjoittaa tuntosi kirjasta ja kirjailijasta monellakin tapaa. Omakohtaiset kokemukset värittävät teosta kivasti. Pyhä puuliiteri on tuttu juttu itse kullekin, siinä tuli sielunyhteys hyvin esille. Paljonkin voisi kirjasta lainata ja huomasin myös yhteyden toiseen kirjaan, josta olen halunnut joskus kirjoittaa, mutta niinpä se vain on jäänyt, kuten nykyään kaikki:(

    "Sielu kaikkoaa sieltä, missä sille ei ole tilaa - sielu rakastaa tyhjyyttä, hitautta, väljyyttä ja yksinkertaisuutta." Ilmankos minusta tuntuu että minulla on sielu vielä jäljellä, vaikka paljon muuta ei olekaan:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauskasti sanottu että olet kahlannut kirjan läpi :) Voisin sanoa että olen monessa kirjassa kahlannut kuin opin virrassa. Hellstenin kirjoista Virtahepo esimerkiksi oli tarpeellista, virkistävää tietoa. Minulle se tuli sellaiseen tarpeeseen että kun isäni isä oli alkoholisti, halusin ymmärtää mitä isäni on lapsuudessaan joutunut käymään läpi. Olen lukenut se kaksi kertaa. Olet varmaankin oikeassa siinä että se on kirjoitettu eri tavalla kuin Ajan takaa. Onhan Virtahepo jo toistakymmentä vuotta vanha teos. Kuitenkin hyvin ajankohtainen, Vuosi pari sitten luin sen viimeksi.

      Puhe sielusta oli oivaltavaa ja viisasta. Sanana se vivahtaa sen verran uskonnollisuuteen että uskontoa vierastavien kannattaa mielessään korvata se vaikka "tietoisuudella" "tietoisella itsellämme" tai "alitajunnalla".

      "Sielusi etsii sinua ja haluaa puhutella. Pysähdy, kuuntele ja tutki."

      Näin teemme :)

      Delete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)