Kuva puhuu paljonkin

Sanaton. Ilman sanoja. Ei tekstitystä. Ei selityksiä. 

Kuitenkin kaikilla on edellytykset ymmärtää.

Jokaisella on omat ajatukset tapahtumien kulusta.

Luemme rivien välistä vaikka rivejä ei ole. 

Samaistunko tarjoilijaan vai asiakkaaseen?

Jos asun savimajassa viidakon laidalla mitä näen tuossa?

**************

Mieheni sanoi äsken että postin auto meni mutta hän ei huomannut tuliko meille mitään. Sitten hän totesi ikkunasta ulos katsottuaan sherlock-maisesti että postilaatikon vieressä oli jälkiä. Hän pisti takkia päälle ja sitten seurasi dialogia latinaksi:

Hän: "Vestigia terrent."

Minä: "Hannibal ante portas."

Tuosta ei selviydy samalla tavoin kuin Hufvudstasbladetin sarjakuvasta. Kielitaitoa on oltava. 

Mitä ajattelette kun katselette sarjakuvaa? 

 

Tommi Laiho, Rikotut

Teos:Rikotut 

 Isä pojastaan murhaajaa toivoi 

Kirjailija: Tommi Laiho

Kustantaja: Myllylahti 2022

Sivuja:369 

Laji: dekkari, psykologinen jännäri 

Kustantajan sivuilta: klik.

 

Onnistunut yhdistelmä toiminnallisuutta ja ihmisen elämän pohdintaa. Yleisvaikutelma: älykäs ja selkeä. 

Jo alussa näkyy että tästä tulee vetävä vangitseva lukukokemus. Ensimmäinen luku. Ovikello soi, mies menee avaamaan ja huomaa katsovansa pistoolin piippuun. Seuraa kauhun hetkiä ennen kuolemaa.  Lukijaa alkaa karmia kun hänelle selviää että murhaaja on tuonut poikansa mukanaan katsomaan.  Tarkoitus on kasvattaa pojasta kuoleman lähettiläs, jolla on missio. Hyytävää ja hätkähdyttävää. 

Tarinan edetessä käväisemme yritysmaailmassa, skientologien luona, jopa Kaliforniassa. Kirjan henkilöt tulevat tutuiksi, vanhempi rikostutkija Karita Haapakorpi, psykiatri Amina Rehman, tilastotieteilijä Juha Huhtala, muutamia mainitakseni. Raadollisuutta, ylimielisyyttä, työnarkomaniaa, herkkyyttä ja rakkauttakin vilahtelee tapahtumien lomasta. 

Tapahtumat etenevät sujuvasti ja järjestelmällisesti. Juonen käänteiden keskelle on kirjattu havaintoja ja ajatuksia elämästä ja ihmisistä, joita pysähdyin kääntelemään omassa mielessä. Palasin toistuvasti pohdiskelemaan kasvatusta. Millaiseen perheeseen ja millaiseen kulttuuriin olemme sattuneet syntymään on elämässä ratkaisevaa. Kasvattajia on monenlaisia. Eipä ollut ruusuinen lapsuus psykiatri Aminalla somalialaisen äitinsä "kasvatustoimien" kohteena. 

 

Painavaa asiaa tässäkin kasvustamme ihmisinä.

Dekkari ei millään muotoa keskity pelkästään kasvatusasioihin, mutta itselleni (alan ihmisenä) niistä syntyi runsaasti mietittävää. Työkiireiden ohessa luin kirjaa kauan ja hitaasti, väliin jäi viikkokin lukematta, mutta ihmeellisen helposti pääsin aina takaisin juoneen. Kirja piti otteessaan. 

Takakannesta: "Rikotut on psykologinen, henkilövetoinen rikosromaani, jonka ydinteema käsittelee niitä tarinoita, joita itsellemme kerromme. Yksi on kasvatettu murhaajaksi, toinen uskoo olevansa jumalankaltainen, kolmas on tuominnut itsensä elämään ilman rakkautta. Voimmeko muuttua, vai olemmeko oman tarinamme vankeja loppuun asti?"

Antoisaa ajateltavaa. 

Harvinainen dekkari. 

Filosofinen jopa. 

Nostan hattua. 

  

Tuire Malmstedt, Mykkä taivas

Teos: Mykkä taivas

Kirjailija: Tuire Malmstedt

Kustantaja: Myllylahti (2019)

Laji: Rikosromaani

Psykologinen trilleri

Sivumäärä: 341

Yleisvaikutelma: Respect 

Kustantajan sivuilta: klik. 

Lukunäyte: klik. 

Mykkä taivas, samoin kuin Malmstedtin aikaisempikin psykologinen jännäri Pimeä jää, joka valittiin vuoden esikoisdekkariksi 2018, piti minua sillä tavalla otteessaan että elin sen mitä kerrottiin samalla kun luin. 

Blogikirjoitukseni Pimeästä jäästä: täällä. 

*****

Mykkä taivas on vaikuttava. Se on paljon enemmän kuin dekkari, ajattelin, ja luin melkeinpä hartaudella. 

Vuonna 2017 etenevän poliisitutkinnan ja henkilöiden arjen ohessa lukija viedään vuoden 1944 Karjalaan ja vuoden 2015 Syyriaan sekä Turkin pakolaisleirille. Savonlinnassa Poliisipari Isa Karos ja Niiles Aarnikoski selvittää hirmutekoja alkaen siitä kun metsästä löytyy pää. Arvoituksellista, hyytävää, kysymyksiä herättävää. Taitavaa, niin taitavaa kerrontaa. Henkeä pidätellen luin joka kohdan. Tuntui että kirjailija punoi osan itseäänkin mukaan. Jo ennen viimeistä lukua, jossa kirjailija puhuu tämän rikosromaanin syntyprosessista ja taustoista, olin tullut siihen tulokseen että pohjalla oli todellisia ihmisiä ja tapahtumia, historiaa. 

Tarinoissa piilee kauneutta ja kauheutta, toisinaan samanaikaisesti. On kohtia, jotka lämmittävät sydäntä. Toisia kohtia, joissa Suomen luonto lumoaa. Metsä, hiljaisuus, öinen järvi... Runollisen kaunista, mutta kolkkoa. Risahtiko oksa? Onko murhaaja lähellä? Joutsenet - niin kauniita ja ylväitä. Nyt näemme ne uudessa valossa. Juonen jännite säilyy, mutta antaa välillä tilaa pienelle vitsailulle ja naljailulle poliisityön lomassa. Huh huh, kevennystä kyllä tarvittiin. 

Lahjakkaassa kerronnassa todellisuus sekoittuu aika ajoin uniin ja harhanäkyihin, kuitenkin uskottavasti ja toden tuntuisesti. Kohtaamme ihmisiä jotka ovat menettäneet rakkaitaan ja ihmisiä jotka ovat kokeneet kovia. Jotkut selviytyvät pahoistakin muistoista läheisten ja ystävien ansiosta, joidenkin järki sumentuu. Surmatöiden tekijästä ei näy päällepäin miten häiriintynyt hän on. Onneksi syyllinen ei ole se henkilö, joka meille, rikosromaaniperinteen mukaan, hieman ennen loppumetrejä tarjotaan tekijäksi harhautuksena. Olin nimittäin ehtinyt kiintyä häneen. Kuten muutamaan muuhunkin. Omid, maahanmuuttaja Aisha, autistinen lapsi Edith... he jäävät elämään mieleeni. 

Palan halusta lukea lisää. Odotan sarjan kolmatta osaa.

Tommy Hellsten, Ajan takaa.

Kirjailija: Tommy Hellsten 
Teos: Ajan takaa 
Alaotsikko: Kauemmas katsomisen taidosta
Kustantaja: Kirjapaja (2012)  

Laji: Tietokirja

Aihealueet: Ihmissuhteet, elämäntaidot

Sivuja: 197

Mistä: Arvostelukappale kustantajalta

Yleisarvio: Antoisa, opettavainen lukukokemus

Tommy Hellsten on kouluttaja, terapeutti, mentori, ajattelija.

Kirjaa voisi ehkä luonnehtia kaunokirjalliseksi tietoteokseksi.

Kesä-heinäkuun taitteessa muistin Tommy Hellstenin ja poimin kirjahyllystäni hänen teoksiaan. Niitä löytyi viisi. Pitkästä aikaa aloin lukea ja totesin sivuilla kohtaamani opit oivallisiksi ja aikaa kestäviksi. Sitten sain käsiini uudemmat tekstit, vuonna 2012 julkaistut. A j a n  t a k a a. Mainio otsikko. Sen voi käsittää ainakin kahdella tavalla. Linkki. 

Referaatti kustantajan sivulta:

Juoksemme kiireissämme kohti seuraavaa suoritusta; tänään on ehdittävä, huomenna, ensi viikolla. Jossakin mielessämme kaihertaa kuitenkin ajatus toisenlaisesta olemisesta. Se palaa, sitkeästi ja yhä uudestaan, vaikka koetamme jättää sen huomiotta ja vaientaa. Tuo ajatus on kenties sielun kutsu johonkin uuteen. Sitä kannattaa kuunnella.

Tommy Hellstenin uusi teos kysyy, maltammeko pysähtyä, kohdata nykyhetkessä avautuvan ajattomuuden. Huomaammeko oman ainutkertaisuutemme ja sen ainoan elämän, joka meillä on? Katseen kääntäminen itseen avaa meille uuden maailman ja uuden tulevaisuuden. Silloin sielu voi puhua ja jokaisessa teossamme soi ajattomuus.

Luin tämän kirjan lomallani kiireettömästi, nauttien, miettien, pohtien. Se sisältää elämän syvyyttä mukavan arkisesti esitettynä. Suuria asioita. Pieniä asioita. Pieniä suuria asioita. Ikuisia asioita. Kirja on osaksi kaunokirjallinen. Se sisältää pätkiä Hellstenin omasta elämästä, hänen filosofisia mietteitään ja elämänviisauttaan. Se on enemmän henkilökohtainen kuin asiaproosallinen.  

Monia aikaisempia ajatuksiani ja havaintojani loksahteli paikalleen lukiessani. Näin vanhoja kokemuksia uudessa valossa, vertasin kirjan totuuksia muiden kirjojen totuuksiin, muualta ammentamaani viisauteen, omiin ajatuksiini. Aikaisemat käsitykset täydentyivät ja jäsentyivät kun kääntelin lukemaani mielessäni. En kerro tarkemmin. Se veisi liikaa aikaa ja palstatilaa. Totean vain että lukukokemus oli henkilökohtaisesti antoisa ja hedelmällinen ja jätti halun lukea lisää.

Kun miettii ja lukee filosofiaa, psykologiaa ja kasvatusta kymmenet vuodet samalla kun elää elämäänsä, alkaa  syntyä hyvää pöyhöstä kuin kauan muhineesta ja sopivasti käännellystä kompostista. Alkaa nähdä itsensä ja kanssaihmiset eri tavoin kuin ennen, alkaa ajatella elämää, aikaa ja ajattomuutta uusissa mittasuhteissa. Tärkeysjärjestys muuttuu. Näin on käynyt minulle ja varmasti myös kirjan kirjoittajalle. 

Ihailen sitä miten Hellsten on vaikeiden vaiheiden kautta tarpoen etsinyt itseään ja sillä matkalla osunut vääriin ja oikeisiin totuuksiin ja sieltä seulonut omannäköistään elämää esiin. Hän osaa pukea havaintonsa ja oivalluksensa sanoiksi. Siitä mekin pääsemme poimimaan valmiiksi hiottuja ajatuksia. 

Hellstenillä on näkemystä jota meistä kaikilla ei ole. Luvussa Miinakenttä hän selittää raivoavan motoristin psyyken liikkeet hienosti. Kirjailijamme on havahtunut liikenteen keskeltä kuuluvaan hillittömään sadatteluun. Moottoripyöräilijä haukkuu virheen tehneen autoilijan koväänisesti ja kovasanaisesti maan rakoon. Tässä Hellstenin tarjoama selitys: 

"Kun ihmisen kuppi on täysi, hän ylireagoi. Moottoripyöräilijän ympärillä on miinakenttä. Miinat ovat tunnekasaumia, emotionaalisia kertymiä menneisyydestä, jota henkilö kantaa psyykessään. Niitä muodostuu, kun itseään ei osaa suojata eikä huolehtia siitä että muut eivät kävele yli."

Kirjan antia ovat kirjoitukset ihmisyydestä ja itsetuntemuksesta, kiireestä, kiirettömyydestä, ihmisen keskeneräisyydestä, sielusta, rakkaudesta. Käsite vahvuuteen sairastumisesta on Hellstenin lukijoille tuttu.

Ihastuin ikihyviksi muutamiin lukuihin. Esimerkiksi lukuun Pyhä puuliiteri, jossa Hellsten keksi kiireidensä keskellä taianomaisen halkovajan kotipihaltaan. Ei siitä sen enempää. Lukekaa itse ja ihastukaa. 

Muita elämyksellisiä lukuja minulle olivat Öisellä Itämerellä, joka kuvaa hirveää merenkäyntiä ja siihen liittyviä koettelemuksia sekä luku, jossa Hellsten sai lomamatkalla väärän diagnoosin, mutta osasi kääntää vaikeudet voitoksi. Jälkimmäisessä(kin) kiteytyi hyvän elämisen taito.  

             Omassa kirjahyllyssäni oli nuo viisi entuudestaan.

Kirjan luettuani lehteilin sitä vielä hetken haluamatta laskea sitä käsistäni. Yhtäkkiä huomasin etulehdellä kirjailijan nimikirjoituksen. Iloinen yllätys. Kirjapaja oli lähettänyt minulle signeeratun kappaleen! Lämmin kiitos.

Virolainen; Anteeksianto

Teos: Anteeksianto

Alaotsikko: Tie vapauteen

Kirjoittajat:  Harri ja Ilkka Virolainen

Genre: Tietoteos

Julkaisija: Tammi (2015)

Sivuja: 170

Yleisarvio: Hyödyllinen, kiinnostava ja innostava

Mistä sain: Arvostelukappale kustantajalta

Olen tästä aiheesta niin innostunut että näppis meinaa luiskahtaa käsistä kun alan listata vaikutelmia. Hieno monitahoinen lukukokemus, jokaiselle erilainen, koska tämä kytkeytyy suoraan lukijan omiin kokemuksiin. Väistämättä tulee mieleen tapauksia omasta elämästä kun lukee kirjan tekstiä.

Eräs lapsikavereistani kävi kerran nukketeatterissa. Siellä oli opetettu että on kaksi mahtavaa taikasanaa, joilla kaikki tulee paremmaksi. Ne sanat ovat kiitos ja anteeksi. Juuri tähän kirjan sanoma perustuu. Tuota kodeissakin lapsille opetetaan, vaikkakin varsin vajavaisesti ja pintapuolisesti, minkä tajuaa kun ottaa tämän opuksen käteen ja alkaa lukea. 

Ensimmäinen osa Anteeksiannon perusteita, käsittelee muun muassa sitä mitä anteeksianto ei ole. Tärkeää, sillä väärinkäsitysten ja väärien uskomusten määrä aiheesta on valtava. Siitä kannattaa aloittaa. Sen jälkeen voi siirtyä osaan 2; Anteeksianto käytännössä. Kolmannen osan otsikko on Anteeksiannon hyödyt. 

Loukkaannumme pienistä ja suurista asioista. Perheessä ja suvussa, ystävien seurassa, työpaikalla. Ihminen voi loukkaantua ja tuntea vihaa korkeampia voimia kohtaan menetettyään läheisensä.

On tahattomia loukkauksia ja tarkoituksella tehtyjä. Joskus emme loukkaannu vaikka meitä yritetään loukata. Joskus loukkaannumme vaikka toinen ei tarkoittanut mitään pahaa.

Anteeksi antaminen merkitsee ennen kaikkea sitä että päästetään irti, saadaan asia pois vaivaamasta, siirrytään eteenpäin ja lakataan rypemästä pahoissa tunnelmissa ja itsesäälissä. Se ei, vastoin yleistä luuloa, merkitse sitä että anteeksi antamalla kerron että loukkavat sanat tai teot olivat hyväksyttäviä. 

Anteeksianto voi tapahtua hetkessä tai se voi kestää kauan ja edetä portaittain, vähitellen. 

   

Kirja neuvoo miten siinä onnistutaan. Se sisältää useita pieniä kertomuksia tapauksista ja erilaisia harjoituksia anteeksiantoon. Lukeminen avaa ymmärrystämme ja tietoisuuttamme. Vasta kun on tietoinen käsittelemättömien tunteiden ja asioiden olemassa olosta pääsee helpotuksen tielle.

Voin tehdä sen yksin, omassa mielessä, ilman toista ihmistä. Hänen ei tarvitse edes tietää että olen antanut hänelle anteeksi. Vuosien jälkeen vapautuu pahojen muistojen kehästä jos saa muutetuksi ajatustapansa. Monet ovat kantaneet menneisyyden painolastia päällään, yrittämättä karistaa sitä selästään. Useinkin huonoja ajatuksia ruokkien. Uhriudesta on tullut tapa. Elämäntapa ja ajattelutapa. 

Ihan oma lukunsa on Anteeksianto itselle.

Kirjan lukija voi olla - paitsi oma yksilönsä - jonkun toisen kasvattaja ja/tai opettaja. Itsestä on aloitettava ja vasta sitten voi opastaa muita. 

Anteeksiantamattomuus rajoittaa elämää. Vihanpito, katkeruus, koston hautominen, kun pidetään kiinni negatiivisista tunteista tai tukahdutetaan tunteita, uhriksi heittäytyminen - Noihin jos jumiutuu menee terveys ja mielenrauha, ja ystävät kaikkoavat hapannaaman luota. Elämä jää ilottomaksi ja elämättömäksi. Eletään menneisyydessä sen sijaan että elettäisiin tässä ja nyt. Anteeksianto eli irtipäästö muuttaa kaiken kuin taikaiskusta. Terveys kohentuu, ihminen nukkuu levollisesti ja nauttii kaikesta. Kiitollisuuden harjoittaminen tehostaa myönteisiä vaikutuksia.

                     

Kuka meidän ajatuksiamme säätelee? No me itse. Pystymme valitsemaan tien mielipahaan tai mielihyvään. 

Tahdon tässä yhteydessä huomauttaa, että muutamissa tapauksissa on olennaista tunnistaa seura, jota tulee välttää. Tarkoitan ihmisiä jotka syytävät loukkauksia ja myrkkyä ympärilleen. Heistä pitää irrottautua ja unohtaa heidät. Omalle itselle tekee hyvää jos irtaantuu ilman kaunaa, anteeksi antaen. Vaan jos kuvittelee osaavansa muuttaa heitä, auttaa, olla hyvä lähimmäinen, altistaa vain itsensä myrkylle. Älkäämme menkö tyrkylle, jos emme ole immuuneja myrkylle. 

"Ihmisellä on keskimäärin 50 000 - 60 000 ajatusta päivittäin. Erään tutkimuksen mukaan noin 65% keskivertoihmisen ajatuksista on negatiivisia, itseä ja elämää rajoittavia. Suurin osa ihmisen ajatuksista liittyy menneisyyteen."

Luin kiinnostuneena lähdeluettelon kirjan lopusta. Yksi tuttu teos siellä on Susanna Purran kirjoittama Kadotettu yhteys; löydä tunteesi voima (WSOY 2013) josta olen blogannut. 

Minulla on pari anteeksi antamista käsittelevää kirjaa; Anna-Liisa Valtavaaran Ainako anteeksi? (Kirjapaja) ja Tuulikki Saariston Taikasanat eli miksi antaisin anteeksi (Dialogia Oy). Otin ne esiin. Haluan pitää tätä aihetta yllä ja ajatella sitä lisää.

Myös muistan omistavani hyvän englanninkielisen lastenkirjan jonka kertomus perustuu siihen että petkutus ja valehtelu johtaa huonoon oloon ja tunnustamisella sekä anteeksipyynnöllä, jota seuraa anteeksianto on vapauttava vaikutus. 

Hyvä kertomus puhuttelee ja voi antaa lukijalle / kuulijalle sysäyksen tarkastella omaa tilannettaan ja toimia sen pohjalta. Näitä kirjoja tarvitaan joka iässä. Lastenkirjoja, kaunokirjoja, tietokirjoja - teoksia joista opitaan hyvää elämää. 

Kirjasta on blogannut ainakin Mai Laakso; Kirjasähkökäyrä. 

Tilaa esimerkiksi täältä: Adlibris

Satu Kaski - Vesa Nevalainen: Ikävät ihmiset

Teos: Ikävät ihmiset
Alaotsikko: Kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa
Tekijät: Satu Kaski, Vesa Nevalainen
Kustantaja: Kirjapaja (Tammikuu 2015)
Sivumäärä: 157 sivua
Oma kappaleeni: Arvostelukappale kustantajalta
Yleisarvio: Todella hyvä lukukokemus

Adlibris, sidottu, 22.30€, lue tästä.

Hankalien tyyppien opaskirja vetäisi minut heti imuunsa. Ihailtavan sujuvaa, selkosanaista ja havainnollista kuvausta ongelmaihmisistä ja siitä miten heidän toimintatapansa vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin ja myös heihin itseensä. 

Miten tunnistan ongelmaihmisen?

Mitä tyyppejä on olemassa? 

Olenkohan itsekin ongelmallinen?

Mitäs sitten kun hankala kohtaa toisen hankalan?

Molemmat kirjoittajat ovat psykologeja ja psykoterapeutteja, jotka ilmiselvästi osaavat asiansa. Eivätkä ainoastaan osaa ja tiedä, vaan osaavat esittää asiat lukijoille niin naulan kantaan ja selkokielellä, että isoäitinikin saisi kirjan luetuksi. Ja tunnistaisi isoisäni, joka kuuleman mukaan oli pirunmoinen perhehirmu. Molemmat ovat jo kuolleet. Heidän aikanaan ei ollut näin käyttökelpoisia teoksia luettavaksi. Nykyihmiselle sen sijaan on tarjolla oppia ja apua. Tämä kirja on mielestäni ihan parhaasta päästä. Itsellä ikää ja elämänkokemusta sen verran että suurin osa kirjassa kuvatuista ikävistä tyypeistä on ehtinyt tulla vastaan. Pari kertaa olen joutunut lähtemään työpaikasta hankalan ihmisen vuoksi. Olisinpa silloin tiennyt sen mitä nyt tiedän. Olisi ollut helpompaa. 

Näitä vaikeita ihmistyyppejä ja tilanteita pitää opettaa jo koulussa. Työelämässä kun ollaan tekemisissä monenlaisten ihmisien kanssa. Samaten parisuhteeseen kannattaa valmistautua etukäteen. Ihastunko ongelmalliseen ihmiseen? Olenko itse hankala? Jos on lukenut kuvauksia erilaisista ikävistä tyypeistä, ikävät tilanteet eivät kukaties pläjähdä täytenä yllätyksenä naamalle. 

Tässä muutamia luokituksia. Nautinnollisen selvällä suomen kielellä, jossa on vierasperäisiä elementtejä aika harvassa: Perfektionistit, marttyyrit, joka paikan höylät, jumittajat, joo joo - tyypit, manipuloijat, sooloilijat, besserwisserit, herkkänahkaiset, riidankylväjät.

Kirjan tekijät kertoilevat siitäkin miten kasvatus on saattanut edesauttaa ikävien piirteiden syntyä tai voimistumista. He pohtivat ongelmaa työelämässä, perheessä ja parisuhteessa. Jokaisesta tyypistä kertovan luvun lopussa on ytimekäs kysymys, jonka avulla lukija voi miettiä onko itse mainitulla tavalla hankala. 

Pidin kirjasta kauttaaltaan. Se on hyödyllinen olematta tylsä. Erittäin monipuolinen. Heti alussa selvitellään kattavasti sitä mitä käsite hankaluus on ja mistä voi tunnistaa hankalan ihmisen. Sitten käydään järjestelmällisesti läpi erilaisia tyyppejä. Sen osuuden kirjasta suorastaan hotkaisin, niin herkullinen ja mehevä se oli. Elävästä elämästä. Kovin tuttua monin paikoin. Loppuosan luin hiukan hitaammin, mutta senkin todella kiinnostuneena. Siellä tarjotaan keinoja pulmista selviytymiseen. Kirjan lopussa käsitellään hankalan ihmisen itsehoitoa. 

Kun joku sopivan hankala ikävä ihminen lukee tämän, hän pamauttelee sillä muita päähän. Sen jälkeen kirjoitetaan yksi lisäluku tyyppiluokituksiin: saarnaaja.

Tämä opus ei lähde kierrätykseen, vaan jää kotiini. Palaan siitä tarkistelemaan kiinnostavia kohtia ennen kuin luen sen uudelleen kokonaan. Paljon paljon tuumailtavaa. Näillä opeilla saataisiin apua parisuhteeseen, perhe-elämään, koulukiusaamiseen ja työpaikkakiusaamiseen.

Iltalehdessä oli aika kiva juttu tästä kirjasta. Lue täältä.

Olemassaolon tarkoitus

Kirjan tekijä: Bo Yin Ra
Kirjan nimi: Olemassaolon tarkoitus
Kustantaja: Unio Mystica (1996)
Saksankielinen alkuperäisteos: Der Sinn des Daseins
Mistä sain: Kirjahyllystäni; ostin kauan sitten Kirjatorilta
Antikvariaateista saattaa vielä löytää.

Nyt vasta luin ekaa kertaa, vaikka ostin tämän kymmenisen vuotta sitten. Kirjahyllyissämme on lukemattomia teoksia, ei vitsinä ja sanaleikkinä, vaan oikeasti. Hyvä niin. Takakannessa on kuva kaljupäisestä parrakkaasta miehestä. Näyttää idän mystikolta, mutta googlaaminen paljastaa että hän oli 1943 kuollut saksalainen runoilija, maalari ja teosofi. 

Luin 90-sivuisen kirjan nopeasti. Se sisältää suuria mutta yksinkertaisia ajatuksia totuuksista ja olemassaolosta. Takakannessa todetaan että sanoma on aina yhtä ajankohtainen. Totta. Elimmepä sitten vain yhden elämän tai useampia, kannattaa miettiä elämän tarkoitusta. Onko se ulkopuolellamme vai sisällämme? Antaako joku muu tarkoituksen elämällemme vai me itse? 

Kun olin laskenut Bo Yin Râ'n teoksen käsistäni, katsoin mitä muuta Ison Wiisauden tekstiä kirjahyllyissämme odotteli lukijaansa. Silmiin osuivat sanat Mitä Jeesus tekisi? Milloin ja mistä olen tuollaisen pokkarin käteeni plokannut? En ole uskovainen, mutta sen verran kiinnostunut raamatun elämänohjeista että voin hyvin kuvitella ostaneeni jotain sellaiseen liittyvää. Avasin kirjan ja aloin lukea. Ahaa, se olikin romaani, eikä mikään käsikirja tai esseekokoelma.

Minun kappaleessani lukee että se on 4. tarkastettu painos (Päivä Osakeyhtiö 2004), ja ensimmäinen painos oli vuodelta 1940 (WSOY). Ostettavissa näköjään Adlibriksestä.

Alkuperäisteos

Book: In His Steps

Author: Charles Sheldon

Genre: A Christian Novel

Best seller, first published in 1896
My reading experiece: Unputdownable

Lue englanniksi täältä.

Alkuun päästyäni en voinut laskea romaania käsistäni ennen kuin loppulehti tuli vastaan. Inspiroiva tarina. Lukijan ei tarvitse olla uskovainen. Silti tempautuu mukaan ja alkaa verrata omaan elämäänsä ja omiin valintoihinsa. Teenkö työtäni oikeista aidoista vaikuttimista käsin vai rahan ja maineen vuoksi? Olenko itsekäs vai epäitsekäs? Autanko lähimmäisiäni vai keksinkö tekosyitä?

Olen nyt viime aikoina lukenut innokkaasti elämäntaitokirjallisuutta ja tutkinut teoksia joissa otetaan kantaa ihmisyyteen ja iäisyyteen. Pitäisiköhän välillä lukea Aku Ankkaa jotta pysyy maan pinnalla?  

Esittävän taiteen psykologia

Teos: Esittävän taiteen psykologia (1997)

Kirjoittaja: Glenn D. Wilson

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Puijo ( Never heard !)

Mistä: Opetuspaikan ilmaisesta kierrätystoripöydästä

Maltan tuskin odottaa että pääsen syventymään siihen antiin mitä noiden kansien väliin on koottu. Kirja on syntynyt yliopistoluentojen pohjalta ja on uudistettu laitos teoksesta The Psychology of Performing Arts. Minua kiinnostaa sekä psykologia että esittävä taide. Yksi oppiaineeni yliopistossa oli draaman teoria. 

Sisällysluettelosta jo näkee että huippukiinnostavia aiheita käsitellään: 

KOMIIKKA JA KOOMIKOT (Huumorin alkuperä, Huumorin parantavat vaikutukset...)

ESITTÄVÄN TAITEEN TERAPEUTTINEN VAIKUTUS  (Kollektiivinen alitajunta ja arkkityypit, Peilinä oleminen, Tanssiliiketerapia ...)

TUNTEIDEN ILMAISEMINEN  (Tunteiden lukeminen, Lämpö ja kylmyys, Kasvonilmeet...)

NÄYTTELIJÄKOULUTUS JA ROOLIN LUOMINEN  (Eläytyvä ja tekninen lähestymistapa, Oopperanäytteleminen, Repliikkien oppiminen...)

SOSIAALISET PROSESSIT TEATTERISSA  (Yleisöltä tuleva palaute, Samastuminen, Naurun tarttuminen, Karisma ja idolinpalvonta...)

- 235 sivua -

Maailman paras koulu? Keltikangas-Järvinen, Mullola

Teos: Maailman paras koulu?
Tekijät: Liisa Keltikangas-Järvinen ja Sari Mullola
Kustantaja: WSOY 2014
Sivuja: 168
Kovakantinen

Voi tilata ja lukea esittelyn tästä linkistä. (Adlibris)

Peruskoulujen alkaessa eilen menin kuuntelemaan ihailemaani psykologian professoria, Liisa Keltikangas-Järvistä, hänen ja Sari Mullolan Maailman paras koulu? -teoksen julkistamistilaisuuteen WSOY:lle. Kuin koulussa ikään, professori piti pienelle yleisölle luennon. Hän puhui siitä miten subjektiivistä oppilasarviointi on ja miten helposti siinä mennään harhaan. Opettaja saattaa erehtyä luulemaan yhden oppilaan epämääräistä touhotusta tuloksia tuottavaksi aktiivisuudeksi ja toisen oppilaan hiljaista tehokasta oppimista aikaansaamattomuudeksi. Kunnolliset mittarit puuttuvat. Tukeudutaan liiaksi olettamuksiin. Poikiin kohdistuu erilaisia ennakko-odotuksia kuin tyttöihin. 

Opettajat antavat sellaisten asioitten vaikuttaa arvosanaan joiden ei pitäisi saada vaikuttaa. Oppilaan temperamentti on yksi sellainen. Temperamentti koostuu ihmisen  synnynnäisistä valmiuksista, taipumuksista ja reaktiotyyleistä. Olemme erilaisia esimerksi tavoissamme suhtautua uusiin asioihin. Jotkut sukeltavat pää edellä kaikkeen uuteen, toiset tarvitsevat aikaa tutkailemiseen ja sulatteluun. Kouluarvosana ei saa määräytyä sen mukaan sukeltaako oppilas heti sekaan vai arkaileeko aluksi. Tavanomainen mielialammekin on temperamenttipiirre; olemmeko vallitsevasti aurinkoisia, ärtyisiä, vaisuja, ujoja tai huolestuneisuuteen taipuvaisia.

Kuvassa vasemmalla Sari Mullola, jonka tilastoanalyysejä kirjassa on hyödynnetty. Liisa Keltikangas-Järvinen (oikealla) nousee juuri valmiina kertomaan meille kirjastaan.

Minulla oli entuudestaan neljä Keltikangas-Järvisen kirjaa; Hyvä itsetunto (14. painos, WSOY 1994), Temperamentti - Ihmisen yksilöllisyys - (WSOY 2004), Temperamentti ja koulumenestys (WSOY 2006) ja Temperamentti, stressi ja elämänhallinta (WSOY 2008). Joku taitaa vielä puuttua.

Opin tilaisuudessa uuden sanan: yhteismitallisuus. Vaikka yhteiskuntamme on varsin arviointikeskeinen, opettajilta puuttuvat kunnolliset yhteismitalliset ohjeet arviointiin. Sanon esimerkin. Jos kysyn muutamalta henkilöltä miten pitkä heidän työmatkansa on ja saan vastaukseksi a) 10 minuuttia b) 2 kilometriä ja c) puoli tuntia bussilla, tietoja ei päästä vertaamaan toisiinsa, koska ne eivät ole yhteismitallisia. 

Kouluarviointiin tarvitaan kunnollinen ohjeistus ja jopa homma selvenee. 

Yksi varteenotettava käytännön kikka ihastutti. Professori Keltikangas-Järvinen esitti että oppinaineista annettaisiin kaksi arvosanaa, tyyliin "Osaaminen 6 ja innostus tunnilla 10".

Kouluajatusten elähdyttämänä otin kuvan WSOY:n tilojen tästä yksityiskohdasta, joka  etäisesti toi mieleeni vanhojen koulujen pulpetit tai opettajanpöydän.