Tiina Nopola, Siiri löytää simpukan

Teos: Siiri löytää simpukan

Kirjailija: Tiina Nopola

Kuvittaja: Mervi Lindman

Kustantaja: Tammi (2015)

Kovakantinen, 40 sivua.

Oma kirjani: Lahja kustantajalta.  

Yleisarvio: Kivaa vesi-ilottelua 

Loiskis, pärskis, räpy, räpy  

Esittely #kirjassa: LINKKI.

Tilattavissa: CDON.COM: LINKKI.

Etukannen hypnoottinen effekti.  Tuijotan kaloja kuin ne olisivat lasin takana akvaariossa. Taka-aukeamalla uiskentelevat samat kalat. Äkkiä katsottuna sama kuva, mutta eipäs olekaan. Kun rauhassa katselee kuvitusta, huomaa monta lystikästä yksityiskohtaa. Kaloilla ja ihmisillä on samanlaiset suut. 

Mikä ilo olla rannalla hellepäivänä. Vesi, hiekka, aurinko, jäätelö. Pieni puheenvuoro kuitenkin tähän väliin erityisherkkien puolesta: kylmään veteen meneminen voi olla vaikeaa, hiekka hankaa arkoja jalkapohjia, aurinko häikäisee. Tuo ei kuulu kirjan sisältöön, vaan omaan kokemuspiiriini. Opin uimaan vasta 8-vuotiaana. Mutta kyllä se olikin sitten hauskaa.

Siiriä vaivaa kun kaikki muut osaavat sukeltaa paitsi hän. Isä ja äiti opettavat häntä, mutta aluksi ei tunnu onnistuvan. Vettä menee nenään ja korviin. Pystyn samaistumaan tyttöparkaan. Asioihin tulee vauhtia kun hän motivoituu etsimään simpukkaa. Pulaus vaan, ja hän on veden alla. 

Siiri-sarja on saanut alkunsa Tiina Nopolan oman tyttären vaiheista päiväkodissa. Sieltä ovat peräisin muun muassa kirjan henkilöt pikku-Otto, keski-Otto ja iso-otto. Näinhän se on että tietyt nimet ovat muotia tiettynä aikana. Italian opettajana haluan mainita että Otto merkitsee kahdeksan. Muinoin oli tapana isoissa lapsiperheissä nimetä lapset numeroilla. Esikoispoika oli Primo eli ensimmäinen. 

Siiri-kirjojen suosio selittyy suureksi osaksi sillä että ne tuntuvat todenperäisiltä ja inhimillisiltä. Lapset ja aikuiset löytävät niistä itseään. 

Taitava kuvitus antaa oman panoksensa kokonaisuuteen. Lapsilla on mainioita ilmeitä ja asentoja. Kuvittaja on osannut piirtää vauhtia ja liikettä, mitä ihailin jo ekoilla sivuilla, kun Siiri etsi uimavarusteita lipaston laatikosta ja perhe riensi rappusia alas uimarenkaat heiluen. En tullut laittaneeksi tänne kuvia siitä vaiheesta, mutta eihän tässä olekaan tarkoitus lukea teille koko kirjaa. Annan vain muutaman makupalan. 

Veikeää seikkailla vedessä, vedenpinnan alla ja veden ääressä kokonaisen kirjan verran ja ajatella vedenalaisia aarteita. Järvi, kylpyamme, uimahalli, akvaario. Pärskitään, polskitaan, piehtaroidaan. Räpiköidään rantavedessä. Varustaudutaaan snorkkeleilla ja uimaräpylöillä. Etsitään näkinkenkiä ja simpukoita.  Uiminen on hyvä harrastus, joka on tässä lastenkirjassa onnistuttu kuvaamaan superhauskaksi. Ei muuta kuin pulskis !