Monday, May 30, 2016

Enid Blyton, Viisikko aarresaarella


Teos: Viisikko Aarresaarella 
Kirjailija: Enid Blyton (1897-1968)
Kustantaja: Tammi(Uusintapainos 2016) 
Alkuperäisteos: Five on a Treasure Island (1942)
Kääntäjä: Lea Karvonen (Salanimi joukolle kääntäjiä)
Ensimmäisen osan käänsi kirjalija Eeva Joenpelto
Sivuja: 143

Tämä on juhlavuosi: Viisikko täyttää 60 vuotta.

Juoniselostus esimerkiksi täältä: Adlibris
Hintaa ovat pistäneet kovakantiselle kirjalle vajaat 10 euroa. 
Enid Blytonista ja hänen tuotannostaan juttua Wikipediassa.
Englanniksi, en saanut suomenkielistä linkkiä poimituksi.
Voitte tietenkin itse googlata suomeksi.

Viisikkosarjan ensimmäinen osa on kirjoitettu vuonna 1942. Ei kännyköitä, ei edes televisiota. Niitä ei tarvita. Viihtymisen aineosat ovat arvoitus, seikkailu, jännitys, kumppanuus, mielikuvitus. Ja Viisikoiden ateriat, välipalat ja eväät kuuluvat olennaisesti tarinaan - ne jotka ovat kirjasarjaa lukeneet, tietävät mistä puhun. 

En muista miten ja tarkalleen missä iässä tutustuin Enid Blytonin kirjoihin, mutta sen tiedän että minulla oli lapsena useita Viisikoita sekä yksi Seikkailu - sarjan teos, Seikkailujen laiva, jotka luin moneen kertaan. Aikuisena annoin ne siskoni lapsille. Ne ovat kirjoja jotka kestävät aikaa ja kiinnostavat sukupolvea toisensa perään. Tarinoiden anti ei ole pelkkää viihdettä. Niissä pohditaan myös moraalia ja ihmisluontoa. Pienenä miinuksena mainitsen kohdan joka sai kulmakarvani ensi kohoamaan ja sitten rypistymään. Poikatyttö Paulin isä kehui tytärtään sanoen että tämä oli "yhtä hyvä kuin kuka poika tahansa"(sivu 137).

Enid Blyton osaa vetää lukijan mukaan keskelle tapahtumia ja tunnelmaa. Jännitin monin paikoin tätä nuortenkirjaa lukiessani ja eläydyin kertomukseen, vaikka olen aikuinen. No ei kai se sitä estä. Välillä tuntui että Tim-koira oli kanssani samassa huoneessa. Pidätin hengitystä kun lapset piileskelivät kultaharkkoja havitteleviltä konnilta. Mutta eipä paljasteta enempää. Hakekaa oma Viisikkonne kirjastosta tai kaupasta. Jos ostatte lapselle lahjaksi saatte varmaan itsekin lukea.  


Luen jo seuraavaa Viisikkoa, Viisikon uudet seikkailut. Yritän muistaa aina syödä ennen kuin palaan kirjan pariin. Muuten lienee mahdotonta olla käymättä jääkaapilla niiden kohtausten jälkeen joissa kuvataan mitä kaikkea lapset syövät hyvällä ruokahalulla nälkäisinä. 


8 comments:

  1. Pitäisi minunkin lukea näitä uudelleen. Lapsuudessa en huomannut luokkayhteiskunnallisuuksia ja muita hieman hämmentäviä kohtia enkä osannut arvioida tekstiä muutenkaan. Nyt olisi kiinnostavaa vertailla lähtötekstiä ja eri käännöksiä.
    Kiitos nostalgisesta postauksesta!
    P.S. Tekstiosassasi alkuperäisteoksen ilmestymisvuodessa on lyöntivirhe. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Korjasin vuosiluvun. Kiitos oikoluvusta !

      Enpä minäkään lapsena osannut kriittisesti lukea. Nyt osaa ajatella ja arvioida
      ihan eri tavalla. Tiedämme muun muassa että toinen maailmansota oli käynnissä
      noihin aikoihin. Onneksi Enid Blyton ei sisällyttänyt sotajuttuja kertomuksiinsa
      vaan piti ne lapsille sopivina.

      Kirjojen kieltä on muokattu jonkin verran englanninkielisiin uusintapainoksiin,
      ja ymmärtääkseni näihin Tammen uudelleenjulkaistuihin Viisikoihin on tehty
      uudet suomennokset. (En ole ihan varma onko vain korjailtu ja muokattu, vai
      ovatko täysin uudet.)

      Delete
  2. Olipas mukava ja nostalginen postaus. Ei olisi huono idea lukea näitä uudelleen. Luin juuri jostakin, että Enid Blyton on ollut myös Kate Mortonin suosikkikirja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kesän kynnyksellä minuun iskee "lapsuuden kesät - nostalgia",
      ja alan aina lukea jotain siihen liittyvää. Enid Blytonin kirjat
      vievät niin mukanaan että taitavat olla miljoonien ihmisten
      suosiossa :)

      Delete
  3. Voi että. Viisikoitten kanssa minäkin vietin monta monituista hetkeä lapsena. Jännittävää ja hauskaa oli aina! :)Heräsi uteliaisuuteni myös. Olisi mielenkiintoista lukea kirjat uudelleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lue ihmeessä ! En yhtään tiennyt millainen lukukokemuksesta tulisi aikuisiässä.
      Yllätyin positiivisesti. Joitakin muita kirjoja en ole pystynyt uudelleen lämmittämään.
      On pitänyt jättää kesken, tai vähintäänkin todeta että eipä tämä nyt kovasti
      innostanut. Viisikot innostavat, viihdyttävät ja ilahduttavat :)

      Delete
  4. Viisikot tosiaan kestävät aikaa, vaikka tarinoissa ei nykyajan teknologiaa olekaan. Omat tyttäreni ovat myös ihastuneet Viisikoihin, 10-vuotias esikoinen luki koko sarjan muutamassa kuukaudessa ja taisi antaa kaikille viisi tähteä eli täydet pisteet. Kirjoja on mukava lukea varsinkin kesällä ulkona, mielellään eväitä napostellen ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se vaan ihanaa että nykylapsetkin saavat nauttia Viisikoista.
      Samaa mieltä siitä että lukukokemus on kiva ulkona eväitten kanssa :)

      Delete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)