Enid Blyton, Viisikko aarresaarella

Teos: Viisikko Aarresaarella 

Kirjailija: Enid Blyton (1897-1968)

Kustantaja: Tammi(Uusintapainos 2016) 

Alkuperäisteos: Five on a Treasure Island (1942)

Kääntäjä: Lea Karvonen (Salanimi joukolle kääntäjiä)

Ensimmäisen osan käänsi kirjalija Eeva Joenpelto

Sivuja: 143

Tämä on juhlavuosi: Viisikko täyttää 60 vuotta.

Juoniselostus esimerkiksi täältä: Adlibris

Hintaa ovat pistäneet kovakantiselle kirjalle vajaat 10 euroa. 

Enid Blytonista ja hänen tuotannostaan juttua Wikipediassa.

Englanniksi, en saanut suomenkielistä linkkiä poimituksi.

Voitte tietenkin itse googlata suomeksi.

Viisikkosarjan ensimmäinen osa on kirjoitettu vuonna 1942. Ei kännyköitä, ei edes televisiota. Niitä ei tarvita. Viihtymisen aineosat ovat arvoitus, seikkailu, jännitys, kumppanuus, mielikuvitus. Ja Viisikoiden ateriat, välipalat ja eväät kuuluvat olennaisesti tarinaan - ne jotka ovat kirjasarjaa lukeneet, tietävät mistä puhun. 

En muista miten ja tarkalleen missä iässä tutustuin Enid Blytonin kirjoihin, mutta sen tiedän että minulla oli lapsena useita Viisikoita sekä yksi Seikkailu - sarjan teos, Seikkailujen laiva, jotka luin moneen kertaan. Aikuisena annoin ne siskoni lapsille. Ne ovat kirjoja jotka kestävät aikaa ja kiinnostavat sukupolvea toisensa perään. Tarinoiden anti ei ole pelkkää viihdettä. Niissä pohditaan myös moraalia ja ihmisluontoa. Pienenä miinuksena mainitsen kohdan joka sai kulmakarvani ensi kohoamaan ja sitten rypistymään. Poikatyttö Paulin isä kehui tytärtään sanoen että tämä oli "yhtä hyvä kuin kuka poika tahansa"(sivu 137).

Enid Blyton osaa vetää lukijan mukaan keskelle tapahtumia ja tunnelmaa. Jännitin monin paikoin tätä nuortenkirjaa lukiessani ja eläydyin kertomukseen, vaikka olen aikuinen. No ei kai se sitä estä. Välillä tuntui että Tim-koira oli kanssani samassa huoneessa. Pidätin hengitystä kun lapset piileskelivät kultaharkkoja havitteleviltä konnilta. Mutta eipä paljasteta enempää. Hakekaa oma Viisikkonne kirjastosta tai kaupasta. Jos ostatte lapselle lahjaksi saatte varmaan itsekin lukea.  

Luen jo seuraavaa Viisikkoa, Viisikon uudet seikkailut. Yritän muistaa aina syödä ennen kuin palaan kirjan pariin. Muuten lienee mahdotonta olla käymättä jääkaapilla niiden kohtausten jälkeen joissa kuvataan mitä kaikkea lapset syövät hyvällä ruokahalulla nälkäisinä.