Wednesday, March 01, 2017

Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä, aamiaispressi


Hyppelihiiri, norjalaisen lastenkirjailijan ja kuvittajan Thorbjørn Egnerin (1912-1990) luoma reipas satumetsän asukas se siinä tervehtii meitä, animaatiohahmoksi muovattuna. Elokuva tulee Suomen teattereihin huhtikuussa. Osallistuin aamulla lehdistötilaisuuteen ja näin nukkeanimaation ennakkoesityksenä. Lämminhenkinen, taitavasti ja suurella sydämellä toteutettu tarina lumosi minut. Se on hauska ja opettavainen, täynnä tunnetta ja ihmismäisiä eläimiä. 


WSOY:n juuri julkaisema uusintapainos kirjasta, alkuperäisen kaltainen, plus leffaa mainostava tarra läpsäistynä oikeaan alakulmaan. Kirja on aiemmin julkaistu Suomessa vuonna 1982. 


Ennen kuin katsoimme elokuvan saimme monipuolista tietoa sen taustoista. Markkinointipäällikkö Jutta Hopp (vas.), SF Studios, kertoi mukaansa tempaavasti leffan valmistamisesta, WSOY:n edustajat Leena Salmio ja Mikael Ahlström puhuivat lämmöllä kirjasta. Saimme kuulla kiinnostavia asioita kirjailija Thorbjørnistä. Hän oli musikaalisesta perheestä; ei siis ihme että kirjassa on lauluja nuotteineen. Leffassakin laulaa luikautetaan tuon tuostakin. Enger myös kuvitti itse kirjansa ja  tuotti lasten lukukirjoja Norjassa. Mikael luonnehti häntä sanoilla "lastenkulttuurin moniottelija". 


Elokuvan juliste aamiaistarjoilujemme ohessa.


Tarinastamme ilmenee viidakon laki: monet metsän asukkaat, hiiret eritoten, pelkäävät jatkuvasti että heidät syödään. Hullu ajatus että hiiren liha on niin haluttua, mutta niin se vaan on. Tarinan pahis on kettu, ja siilikin osoittautuu aika karmeaksi tyypiksi, huh huh. Jospa ryhdyttäisiin kasvissyöjiksi. Nämä meille tänä aamuna tarjotut herkut ja metsän antimet maistuivat mainiolta. Meille ei tarjoiltu mitään eläintä! Ehdottomasti ei. 


Saimme hummusta ja paahdettua porkkanaa leivällä sekä sitruunamarinoitua kotijuustoa, kaiken päällä persiljaa. Nam.


Kompottia, marjoja, jugurttia, mysliä. Kyllä maistui
 ja leffaa katsoessa muistuivat marjat mieleen.


Animaatioon oli loihdittu äärettömän taitavasti lavasteita ja leipuripuodin tuotteita. Saimme pipareista pientä esimakua. Ihailin valtavasti elokuvan leipiä, pipareita ja kakkuja, joihin eläimetkin olivat mieltyneitä. Nämä meille syötetyt antimet olivat osa hyvin suunniteltua kokonaiselämystä. En usko että ihan äkkiä unohdan meille järjestetyn aamiaispressin ja elokuvanäytöksen. En varsinkaan kun alan lukea Hyppelihiirtä kirjana. 90 sivua saturomaanin taikaa.


Mikko Repolainen, pelottava alussa, mutta hänestä saadaan lopulta kunnon kansalainen ja metsän kelpo asukas. Sen sijaan läheisen tilan ihminen, maalaisemäntä, on hirveä haulikkoa heiluttava rahanahne muijanrumilus, vielä pelottavampi kuin verenhimoinen hurttansa. Kirjassa emäntä ei näytä ihan niin karmealta kuin nukkeanimaatiossa.  


Animaatiota tehtiin 10 kuukautta, eli todella pitkä aika. Tulos on sitten sen mukainenkin. Metsä puineen ja kasveineen, nukkehahmot, huonekalut, kaikki on uskomattoman todenperäistä. Hahmojen kaikki vaatteet on ommeltu oikeasti. Ne ovat kuin räätälin työtä. Neuleet on työstetty käyttämällä cocktail-tikkuja kudinpuikkoina. Aivan fantastista. Oli hienoa katsella leffaa sen jälkeen kun meille oli kerrottu yksityiskohtia sen teosta.

Satu on saman ihanan satusedän punoma kuin klassikko Kolme iloista rosvoa (1955). Hyppelihiiri on saturomaani, aika pitkää kerrontaa. Pienet lapset eivät välttämättä jaksa kuunnella kauan kun heille luetaan sitä, mutta kuvat auttavat, ja uskoisin että elokuvaa jo aika pienetkin jaksavat katsoa. Sen jälkeen on taas antoisaa palata kirjan pariin. Kirja ja leffa vastaavat toisiaan niin hyvin että tuskin tulee pettymyksiä odotuksissa, sikäli kun aikoo kokea kumpaisenkin. 

Leffateattereihin järjestetään diplomeja pienille katsojille. Niihin täytetään oma nimi ja diplomista käy ilmi että lapsi on katsonut Hyppelihiiren. Sitä pitää osata erikseen pyytää kassalta (tai mistä sitä nyt pyydetäänkään). 

  
Kovasti nautin katselukokemuksesta Tennispalatsin teatterissa. Mielenkiinto säilyi alusta loppuun asti. Hapusin ensin korvalappuja suojakseni kun ääni tuntui liian kovalta, mutta loppumetreillä melkein toivoin lisää volyymiä kun musiikki huipentui upeaksi rytmikääksi rummutukseksi. 

Elokuvaa pääsee katsomaan vasta huhtikuussa, mutta kirja on jo julkaistu. Voi tilata: ADLIBRIS. Lämpimästi suosittelen pienille ja heidän vanhemmilleen ja isovanhemmilleen ynnä muulle suvulle. 

16 comments:

  1. Ihania tällaiset ei tietokoneella tehdyt piirretyt. <3 Lavasteita olisi ihana päästä ihan livenä katsomaan. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihastelin lavasteita aivan niin kuin sinun nukketalossasi joulukuussa 😀
      Tämä leffa miellyttäisi sinua ihan takuulla !!! Se siis ei ole piirretty,
      vaan nukkeanimaatio 💕

      Delete
  2. Kuulostaa kivalta :) Hyvät tarjoilut :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Mai. Tarjoilut olivat ihan namskis 💕

      Delete
  3. Kiva postaus, kiitos tästä. Kiitos suosituksesta - sekä kirja- että elokuvavinkistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anneli. Tätä voi suositella sekä luettavaksi että katsottavaksi 💕

      Delete
  4. Siitä Kolmesta Iloisesta Rosvosta tykkäsin niin paljon joskus kauan kauan sitten,ja varmaan tästäkin:) Kiva tapahtuma taas sinulla Rita:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Elin tapahtuman ja tarinan tunnelmissa koko eilisen päivän, niin ihana ja monipuolinen se oli !
      Luulen että näin Kolme iloista rosvoa lapsena teatterissa 🙂

      Delete
  5. Sinä se aina pääset tuollaisiin mukaviin tapahtumiin.
    Maukkaan näköinen tarjoilukin..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa päästä mukaan. Tarjoilu oli maukas. Kiitos Hannele 🙂

      Delete
  6. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!
    Olin joskus nähnyt kirjan nimen ja ajatellut sitä suomalaiseksi, niin hauskasti riimitelty se on. Egnerin suomalaisina kääntäjinä onkin näköjään ollut alan parhaimmistoa.
    Hivenen narinaa: Jäin miettimään tätä saduista tuttua yhtälöä paha=ruma, hyvä=kaunis. Voin hyvin uskoa, että emännän rumuutta on korostettu uudemmassa teoksessa. Missä vaiheessa lapset oppivat, että "rumakin" voi olla hyvä, vai oppivatko koskaan? :)
    Juuri tänä aamuna tekisi kyllä mieli tietää minkä näköinen on hankasalmelainen marjayrittäjä, joka syytteen mukaan kohteli thaimaalaisia marjanpoimijoita orjatyövoimana. Anteeksi aihe, mutta kyllä hävettää, että Suomessa voi tapahtua tällaista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On mukava tehdä postauksia kun tietää että niitä luetaan noin kiinnostuneina; kiitos ❤️

      Huomaan useinkin karsastavani jonkun ulkonäköä sen perusteella mitä hän suustaan päästelee tai millaisia tympeitä ilmeitä hänellä on, ja vastaavasti olen pitänyt samaa henkilöä kivan näköisenä kunnes hänestä paljastuu nurja puoli.

      Animaation eukko näytti herttaiselta sen hetken kun hän kiinnitti huomionsa nallen poikaseen mutta muuttui taas irvinaamaksi kun lausui toiveensa kaapata ja myydä nalle. Luulen että animaattorit olivat saaneet sen aikaan, mutta koen tuota livenäkin oikeassa elämässä.

      Vanha (irlantilainen?) sananlasku toteaa että "kauneus on katsojan silmässä". Siinä vielä yksi ulottuvuus mietteisiin. Beauty is in the eye of the beholder.

      Orjatyövoimaa Suomessa... näin se todellisuus iskee päin näköä. Hyvä että on paljastunut ! Enemmän tarvitaan lastenkasvatukseen tuommoista esittelemäni kirjan satumetsää ja Engerin tarjoamia sääntöjä rauhanomaisesta rinnakkainolosta ja ystävällisyydestä lähimmäisiä kohtaan. 🌲🐿🐾

      Delete
  7. Kiitos hyvistä kirja- ja elokuvavinkeistä! Hauskaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauskaa viikonloppua sinullekin ja kiitokset kommentista 🙂

      Delete
  8. Nyt siirryit minulle puolituttuun kirjaan/elokuvaan. Olenkohan lukenut kirjan, vai miten tämä tuntuu niin tutulle. Olisiko se tullut luentana radiosta, vai onko se ollut meillä kirjana. Nuorin tyttäreni on ollut satuiässä silloin kun se on ilmestynyt. Nyt innostuin tästä kovasti, Taidampa tilata lapsenlapsenlapsille!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirja on kerrassaan suloinen. Voitte toivottavasti nauttia siitä yhdessä :)

      Delete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)