Wednesday, February 21, 2018

Luiz Ruffato, Lissabonissa muistin sinut


Teos: Lissabonissa muistin sinut
Kirjailija: Luiz Ruffato
Kustantaja: Into Kustannus (2018)
Suomentaja: Jyrki Lappi-Seppälä
Alkuperäisteos: Estive em Lisboa lembrei de você (2009)
Kovakantinen, korkeus alle 20 cm
Sivuja: 130
Yleisvaikutelma: Tunnelma piti otteessaan
Miten luin: Arvostaen.

Mukavankokoinen pidellä, sujuva lukea. Poimin kirjan käteeni pöydältä Into Kustannuksen tiloissa. Hetkeen en muistanut miksi kansi näytti niin tutulta. Sitten välähti; olin lukenut kirja-arvion Mummo matkalla - blogista ja nähnyt sen siellä. Ihan äskettäin, miten hän jo ehti sen lukea sekä siitä blogata? Arvion on ehtinyt kirjoittaa myös Donna Mobile

Sutjakka lukukokemus. Lukija astahtaa suoraan tarinoinnin keskelle ja kulkee Sérgio de Souza Sampaion mukana Etelä-Amerikasta Eurooppaan. Ensin tutustutaan hänen lähipiirinsä ihmisiin kotikulmilla Brasilialaisessa pikkukylässä, sitten niihin joita hän kohtaa lähtiessään työnhakuun Lissaboniin, Portugaliin. 

Kieli-ihmisen haaviin jää muutakin kuin tapahtumien kulku ja henkilöt.  Kirjan alkupuolella ensin kummeksuin tekstistä kursiivilla tai lihavoinnilla esiin nostettuja sanoja (krouvi, junttihumppa, sontikka), pian maistelin niitä yhtä suurella nautinnolla kuin portugalinkielisiä ihmisten ja katujen nimiä (Carrilho, Rua de Carmo, Avenida da Libertade) ja leikin lukevani teosta ääneen radiossa. Kuvittelin osaavani portugalia. Suhu-ässä sinne, nasaali tänne, senhor lausutaan suunnilleen "senjor", sen tiedän, vaikka en ole opiskellut kieltä. Minulla oli työtoveri joka kertoi että hänen Portugalista peräisin oleva sukunimensä Linho lausutaan "linjo". Jostain on myös tarttunut tieto että Carrilho ääntyy "kariljo".

Välillä nauroin asioille joita ei kai varsinaisesti ollut humoristisiksi tarkoitettuja. "Sanopas nyt Brasilian poika jotain, haluan kuunnella puheesi musiikkia, johon minä... totesin: Kuule kaiffari, tää fogeli ei nyt viitti sjungaa". Ajatus stadin murteesta ja ruotsin kielestä brasilialaisen puheessa huvitti suunnattomasti. (Förlåt.)

Ihastuin useihin suomentajan sanavalintoihin. Luulen että luen tämän kirjan pian uudelleen ja kerään sanoja kuin helmiä. 

Maahanmuuttajan arjesta: Portugalissa Sérgio on brassi, kummallisesti puhuva oudoksuttu ulkomaanelävä, että voikin olla niin tietämätön. "Kerran voitin ujouteni ja tiedustelin senhor Fradelta, kuka oli tuo tyyppi jonka suosioon kaikki halusivat päästä, jolloin kapakoitsija närkästyi toden teolla, vähältä piti ettei iskenyt minua leukaan, ja huudahti, Lopo Garcia! Maamme kansalaisista lahjakkain, Portugalin älymystön ruumiillistuma!" (sivu 77) 

Kovin on todellisuus erilaista kuin olivat olleet naapureiden ruusuisen tulevaisuuden maalailut ja Sérgion omat haaveet elämästä uudessa kotimaassa. Säästöt hupenevat, töitä ei tahdo löytyä, kohtelu on epäystävällistä ja alentuvaa. Lopulta pitkän kärvistelyn päätteeksi hän saa töitä tarjoilijana noin vuodeksi. 

Sérgion suonissa virtaa intiaanien, portugalilaisten ja mustien orjien verta. Epäilemättä hänen kuvakulmastaan Lissabonin "valkonaamat" näyttävät vierailta. 

Luiz Ruffato paljastaa isoja yhteiskunnallisia ja inhimillisiä epäkohtia rivien väleissä arkisen tuntuisessa jutustelussa. Merkittävä, palkittu kirjailija. Hän on elänyt kodittomana ja kokenut omakohtaisesti elämän nurjan puolen.

Mieleen muistui tämän ohella toinen lukemani kirja joka aiheutti minussa ajatuksen siitä että lukiessa fiilis on isompi juttu kuin se mitä tapahtuu, ja kirjoittaminen ja lukeminen ovat oma ihmeellinen ulottuvuutensa todellisuuden reunalla. Se oli Patrick Modianon romaani Jotta et eksyisi näillä kulmilla: linkki postaukseeni. 

"... Carrilho neuvoi minulle hotellista katua alaspäin kulkiessa kolmen kadunvälin päässä oikealla sijaitsevan paikan nimeltä Ao Recanto dos Caçadores, jota oli vaikea arvata krouviksi, koska sinne johti vain kolhiintunut yksilehtinen puuovi, jonka takaa paljastui antiikkisen kassakoneen painoa hädin tuskin kannattava nuhjuinen tiski sekä kapeat ja hankalakulkuiset portaat matalaan kellarikerrokseen, jonka puulattia oli varmaan tuhansia kertoja kuurattu, pikkupöydille oli katettu paperiset pöytäliinat, seinillä lasin takana kehyksissä näkyi Benfican julisteita eri vuosikymmeniltä, ruoka oli halpaa, ja minullahan ei ollut nimeksikään rahaa eikä tietoa työpaikasta, joten tilanteeni oli melko ankea, välillä haudoin epätoivoisia tekoja, ajattelin niellä myrkkyä tai heittäytyä Huhtikuun 25. päivän sillalta, mutta saadakseni muuta ajateltavaa tulin tähän kapakkaan jo varhain ennen lounasaikaa, ja kun ruoka-aika sitten koitti. söin hitaasti ja tarkkailin asiakaskuntaa, esimerkiksi tyyppiä joka istuutui aina samalle paikalle, edessään toinen huoneen kahdesta ikkunasta, joista oli niukka näkymä jyrkälle rinnekadulle." (sivu 73 - 74)

Pidin teoksesta monesta syystä. Nautin portugalin kielestä, vaikka en sitä juuri nimeksikään osaa. Nautin suomennoksesta ja suomentajan epätavallisista sanavalinnoista. Tykkäsin havainnoida latinalaista mentaliteettiä ja ajatella itselleni vieraita ympäristöjä. Muistelin omia oleskelujani ulkomailla Italian suurkaupungissa  ja pikkukylässä (au pairina) sekä etruskikaupungissa (stipendiaattina) ja eri kansallisuuksien riemunkirjavassa Lontoossa (siivoojana hotellissa). Sain iloa tarinan ihmistyypeistä, Sérgion ajatuksista, Ruffaton eläväisestä kirjoitustyylistä, kerronnan virtaamisesta, toivon hetkistä tarinan edetessä, ilmapiiristä, siitä miten kirjailija osasi ottaa lukijan mukaansa. 

Ajankohtaista ajateltavaa nyky-Suomessakin; maahanmuutto, siirtolaisuus, pakolaiset, työvoima muualta, työttömyys, monikulttuurisuus.

Kirjan esittely: ADLIBRIS.

6 comments:

  1. Mikä vauhdikas, elämäntäyteinen ja värikylläinen postaus tästä Ruffaton hulppeasta teoksesta!!
    Ruffato vie mennessään, eikä silloin auta vikistä.
    Kaiken vakavan, Ruffatohan on itse myös yhteiskunnallinen vaikuttaja, keskellä tässä oli monia elementtejä ml. suomentajan riemastuttava sanaruletin pyöritys, joita hyvin avasit ja kanssasi samoin tuntemuksin suljin tilkan hakeana kirjan kannet. Hauskaa, että Ruffaton kainalossa Lissabonissa viihdyit:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viihdyin niin kauhean hyvin että taidan "joutua" lukemaan kirjan toiseenkin kertaan 🌹Samoin minulle kävi saman julkaisijan ( = Into Kustannuksen ) novellikokoelman Rakkaus kolmeen appelsiiniin kanssa. Aloin lukea sitä heti uudelleen kun takakansi tuli vastaan. Aika erikoista, ei minulle yleensä näin käy.

      Kiitos kaunopuheisesta kommentistasi. Taas pistää kielenkäyttösi hymyilemään, tuokin "sanaruletti" 😀 Oletko ajatellut ryhtyä kirjailijaksi? ♥

      Nyt suljen putiikin tältä päivältä ja vetäydyn pois sähköisestä maailmasta iltapalaa väsäämään meidän kyökkiin. Nähdään huomenna !

      Delete
  2. Kiitos esittelystä! Silloin on kirja hyvä jos sen haluaa lukea uudelleen:) Meillä oli aamulla -22 hyrr:) Nyt onkin hyvät lukukelit. Mukavaa viikon jatkoa❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyrr tosiaankin ! Meillä on nyt tänä aamuna myös - 22 :D
      Hyvin kekattu että nämä ovat lukukelejä. Se ajatus lämmittää ♥

      Delete
  3. Onpas siinä mielenkiintoinen kirja!
    Portugali kuulostaa aika jännältä - se on tuttua meille jalkapallon seuraajille. :) Kesällä juttukumppaninani oli sveitsiläismies, jolla on brasilialainen vaimo. Hänen mukaansa Brasilian portugali kuulostaa pehmeämmältä ja kauniimmalta kuin "emämaan".
    Ihania talvipäiviä! xx

    ReplyDelete
    Replies
    1. Italialaiset, espanjalaiset ja portugalilaiset ynnä muut latinot rakastavat käsitykseni mukaan jalkapalloa intohimoisesti 😀Minäkin olen kuullut saman mielipiteen että Etelä-Amerikassa puhutaan pehmeämpää portugalia ja Espanjaa kuin Euroopassa. Yritin jossain vaiheessa oppia hiukkasen portugalia Berlitzin kirjasesta, ja onnistuinkin tilaamaan mitä halusin portugalilaiselta tarjoilijalta eräässä Helsingin ravintolassa. Hauska jutella näitä latinojuttuja pakkasen paukkuessa helmikuisessa Suomessa 💙❤️ Helmikuun loppumetreille aurinkoa toivottelen ☀️

      Delete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.