Mannerheimintietä kulkiessani muistin äkkiä oikotien opiskeluajoilta. Päätin tarkistaa onko se vielä olemassa. Asuimme yhtenä syksynä Eerikinkadulla ja kävelimme sieltä yliopistolle ja joskus asemalle. Muistin että rappusia kuljettiin. Kulkureittimme oli kuin olikin tallella ja avoinna yleisölle.
Pysähdyin katsomaan ylös.
Kaunista.
Rappuset jatkuivat.
Katsoin taakseni ja näin tällaisen aukion.
Viimeinen osuus ennen Yrjönkatua.
Näkymä Yrjönkadulle.
Tuosta oikealle kääntymällä pääsee Eerikinkadulle.
Siitä en tullut ottaneeksi kuvaa, mutta
kuvaamisesta puheen ollen:
Kiitos päivän hymystä, sillä tuo juustokuva on mainio :)
VastaaPoistaIhana, kun kuljetat meitä Helsingin kaduilla, kiitos Rita.
Oi kun kommentoit niin herttaisesti 💕Juustot ovat mainiot.
VastaaPoistaKiva kun nautit Hesasta, minäkin katselen kovin mielelläni näitä kuvia kotona.
Tuolla maisemassa ja väkijoukossa kävellen ei ehdi rauhassa katsoa mitään.
Kivat kuvat jyhkeistä kulmista, jotka näin rauhassa katseltuina kauniisti avautuvat. Tuttu Amos Andersonkin siinä vilahteli, elokuussahan pitäisi uuden Rexin avautua, odotan mielenkiinnolla.
VastaaPoistaJuustofiblujen vastaisku kirvoitti makoisat naurut; kiitosta! Itsestutkiskelun paikkako? Lokoisaa sunnutaiehtoota:)
On tuo rakentaminen ihan toista kuin 1980 - 90 betonimöhkäleet lähiöissä.
PoistaElokuvateattereiden arkkitehtuuri on ylevän upeaa 🌹
Juu, juustot - juupelis 😀 Mitä parhainta uutta viikkoa !
Komeissa maisemissa kulkee tuo oikoreitti. Hauskat juustot! Mukavaa alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaKomeaa on arkkitehtuuri. Kiitos Tiiu ja ihanaa viikkoa sinullekin 🌷
Poista