On taas aikaa ja halua siivota kotia väljemmäksi ja viedä tavaraa kierrätykseen. Nämä isot kirjat (33 cm korkeat) tekivät kirjahyllyyn hyvänpuoleisen kolon, johon sijoitin kaapissa lojuneita teoksia. Kaappiin tuli vastaavasti tilaa.
Mikki Hiiri-kertomuksista osa on vanhoja.
Vaatekaapista lähti Punaiseen ristiin kaksi vanhaa punaista mekkoa. Kaapit ovat täynnä kun en millään haluaisi luopua vaatteistani, sellaisistakaan, joita en enää käytä kun en mahdu niihin.
Heitin nuo pesukoneeseen, sitten kuivausrumpuun eilen aamuvarhaisella, ja saimme ne vietyä kierrätykseen.
Olin ajatellut lahjoittaa tämän teoksen kirpparille, mutta nyt huomaankin lukevani sitä joka aamu henkiseksi virkistykseksi. Tänä aamuna luin kohdan "Kohtuullisuus". Jos olisin ymmärtänyt käyttää tietokonehiirtä kohtuullisesti minulle ei olisi tullut rasitusvammaa käteen. Niinpä.
Oli antoisa päivä eilen. Innostuimme raivaamaan ja siivoamaan kellarikerroksen varastotiloja. Yhtä ja toista heitimme roskiin, osa tavaraa menköön kaatopaikalle ja sähkögrillin lahjoitamme pois, koska käytämme aina uunia kun grillaamme. Oksasilppuria mietimme vielä; jääkö vai lähteekö? Paljon järjestyi lisätilaa kun yhdistimme ja uudelleen organisoimme tavaroita.
Järjestäminen ja siivoaminen järjestää ja selkeyttää myös pään sisäistä olotilaa ja toimintaa. Näin olen itse kokenut. Kauniin punaiset mekot heitit pois, auts.
VastaaPoistaKyllä. Tykkään suunnitella ja järjestää. Pää järjestäytyy samalla. :)
PoistaNapit eivät mahdu kiinni ja mekko on liian pitkä. Kirpparilta ostettu molemmat punaiset ja aikanaan paljon pidettyjä. Sovitin eilen, raidallinen kaula-aukko tulee liian alas, ja sivuprofiilista vatsa pömpöttää liikaa. Toivottavasti saavat uuden hoikan omistajan. ♥
Kivoja kirjoja ja mekkoja! Aku Ankka -tarinoilla olen opetellut aikoinaan lukemaan :)
VastaaPoistaHih, niin minäkin, ja kirjoittamaan; muistan kopioineeni Aku Ankkaa vihkoon.
PoistaJärjestelystä tulee aina hyvä mieli, kun sen saa tehtyä.
VastaaPoistaKyllä, todella hyvä mieli ♥ ja jatkoa suunnitellaan jo.
PoistaYksi lapsuuteni haaveista oli tuollainen jättikokoinen Aku Ankka kirja. Luin niitä kirjastossa ja jollakin kaverillakin oli sellainen. Tämä toive ei kyllä ikinä toteutunut. Jos olisi toteutunut, niin olisi varmaan ollut pakotettu säilömään jätti Akkaria hautaa saakka. Melkein täällä jo heräsi sisäinen hamsteri, joka oli aikeissa kysyä, että mihin kierrätykseen nuo kirjat veit :D Älä vaan kerro :D
VastaaPoistaAku Ankkoja minäkin rakastin lukea lapsena, ja kyllä vieläkin, mutta nyt koen nuo isot painavat kirjat vaikeiksi, etenkin kun rasittunut hiirikäsi on heikkona. Helpotus saada ne muualle. 🙂 Olisin voinut antaa ne sinulle jos asuisit meidän lähellä.
Poista