Monikulttuurisuutta Ranskassa ja italiaa Italiassa

Olipa mukava elokuva. Ranskalaisen perheen tyttäret menevät naimisiin ja sukuun alkaa tulla vävyjä eri kulttuureista. Ei sovi olla rasisti eikä suvaitsematon. Appivanhempien avarakatseisuus on koetuksella. Vaikein paikka tulee viimeisen sulhaskandidaatin ja hänen afrikkalaisen jääräpäisen isänsä ilmestyessä kuvioihin. 

Nopeasti puhuttua ranskaa ja tekstitys ranskaksi. Seuraavalla katselukerralla ymmärrämme enemmän. 

Muistan kun aloin opiskella ranskaa koulussa ja piti osata kokeissa kirjoittaa Qu'est-ce que c'est? eli Mikä se on? Ääntäminen on helppo = kesköse (paino lopussa). Auki kerittynä suomeksi "mikä se on kun se on?". Laskin siinä olevat kirjaimet ja muut merkit jotta saatoin koulussa kokeessa ollessani tarkistaa että se meni oikein.

Kielitaito vaatii panostusta ja harjoittelua.

Huomenna opetan italiaa. Virittäytymiseen katselin / katselimme yhden jakson Komissario Montalbanoa. Jos koskaan luulen osaavani italiaa hyvin, palaan ajatuksissani siihen kun näyttelijöiden puhe hipoi korviani kuin konekivääri ja lennähti samantien ulos toisesta korvasta käymättä aivoissa asti. 

Jos erehdyn tällä blogissa kehumaan italian kielen taitoani, kuiskatkaa minulle taikasanana "Montalbano" ja johan loppuu kehuskelu ja brassailu. 😀 Hah hah.

Osaan / en osaa - Suhteellista, eikö totta?