Paula Noronen, Supermarsu ja roskaavat ryökäleet

Kirjailija: Paula Noronen

Teos: Supermarsu ja roskaavat ryökäleet

Julkaisija: Tammi (2018)

Kuvittaja: Terese Bast

Sivuja: 170

Supermarsusta minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta, mutta Paula Norosen huumori on tullut tutuksi parista muusta lapsille kirjoitetusta teoksesta. Pidin kovasti kirjasta Tagli ja Telle, Tehtävä sirkussaarella sekä Lukupalat-sarjan Yökoulusta. Tästä pääsette lukemaan postaukseni niistä: klik. Rullatkaa siellä alaspäin niin näette kirjailijan itsensäkin yhdessä julkkaritilaisuudessa. 

Supermarsu ja roskaavat ryökäleet - esittelyn pääsee lukemaan adlibriksestä: klik. 

Olin aikamoisen kiinnostunut tietämään mikä se Supermarsu on. Nythän se alkoi selvitä. Onko teille tuttu juttu?

ROSKAAVAT RYÖKÄLEET, sekalaisia otteita ja näytteitä

Hassu sana tuo "ryökäle". Paljon hassua mahtuu tähän Supermarsun tarinaan, mutta myös kouluikäisten huolia ja tietenkin ihan mielikuvituksellisia juonenkäänteitä sekä erikoisia tyyppejä. Kirjaan sisältyy seikkailu, jossa Emilia pelastaa maapallon. Sanoma: Tavaraan hukkuu. 

Kivaa arkisen oloista - vaikkakin kreisiä - kerrontaa murheista, kaveruudesta ja oudoista yliluonnollisista ilmiöistä, huumorilla höystettyä. Olen tänä vuonna tutustunut Paula Norosen huumoriin kun innostuin katsomaan ohjelman Hyvät ja huonot uutiset uusintoja TV:stä. Hän on ihan omanlaisensa koomikko. Mainitun ohjelman, ja Norosen persoonan vetämänä tartuin tähän Supermarsukirjaan. 

Taivaalta tippuu tavaroita maahan joka päivä. Huvittavaa että ne aina sattuvat tipahtamaan jonkun päähän. Opettajan päähän putoaa ämpäri, Pertin päähän lihanpala. Ämpäri ei irtoa, pitää vain tottua siihen. Pertti kokkaa lihanpalasta aterian.

Outo hopeatukkainen tyyppi käy koulua tavallisten lasten joukossa. Hän pistää märät sukkansa paristojen eli patterien päälle kun opettaja kehottaa laittamaan ne patterin päälle, lämpöpatteria tarkoittaen. Hmmm... Arvoituksellista. Ei ymmärrä suomea, tai ymmärtää, mutta väärin. 

Luokan opettaja määrää seuraavanlaisen kotiläksyn: "Ennen nukahtamista kirjoitatte paperiin kolme murhetta, jotka ovat tulleet päivän aikana tai vaivaavat muuten vain. Sitten rypistätte koko höskän ja laitatte roskiin. Opitte päästämään murheistanne irti." (Sivu 13.)

Tästä tykkäsin: Elokuvateatteri KämäKino. "Heiltä sai ostaa popkorneja, joissa oli päällä kilo voita, ja karkkeja, jotka paukahtelivat suussa. Ne karkit olivat olleet iso hitti joskus 80-luvulla. Varmaan sotien jälkeen oli turvallinen olo, kun karkit vielä paukahtelivat." Leffateatterissa menee elokuva Zombibarbin kosto.

Arvosana kirjalle:  hömelö + .

Paula Noronen, Yökoulu ja karmiva luokkaretki

Kirjailija: Paula Noronen

Teos: Yökoulu ja karmiva luokkaretki

Kustantaja: Tammi (2021)

Kuvitus: Kati Närhi 

Sarja: Yökoulu (osa 6)

Ikäryhmä: 5 +

Kustantajan sivuilta, Tammi: Klik.

Mainiota hahmoja menossa mukana. Heidän esittelyynsä kirjan alussa on kirjoitettu jokaiselle sopiva motto. Paavo Zombisen motto: "Minulla on sydän puhdasta multaa." Narri Virtanen: "Ei kukaan ole pelle syntyessään."

Mokapala on siitä erikoinen tapaus että 

jos sitä haukkaat alat mokailla. 

Ollaan lähdössä kolmeksi päiväksi luokkaretkelle Romanian Transsilvaniaan. Opettaja Kammonen kyselee onko toiveita kenen huonetoveriksi haluaa. Se onkin vaikea paikka, koska kaikilla tuntuu olevan piirteitä joiden vuoksi ei kannattaisi yöpyä heidän kanssaan. Lauri Luuranko kolisee ja Olli-Pekka Lepakko roikkuu katossa ja saattaa mätkähtää yöllä päälle.

Yökoulun luokkaretkibussi.

Retken ensimmäisen päivän ohjelma.

Siis ensimmäisen yön.

Ensimmäiseksi lapset tapaavat kauhuhahmoja, mutta pettymys on melkoinen kun tyypit ovatkin muuttuneet kauhulegendoista elähtäneiksi nössöiksi. Odotetut karmivat hetket eivät taidakaan toteutua. Mitä tehdä? Ilman isompia juonipaljastuksia vinkkaan että Mokapala pelastaa ja Transsilvania on lopulta taas maailman pelottavin paikka.

Ihastuin yhteen kauhutyyppiin. "Yhtäkkiä heidän eteensä ilmestyi tumma hahmo, joka muistutti tiivistä savuverhoa... Olento heilui hermostuneena. Sitten sen muodottoman pään keskeltä avautui suu: Meikä on kreivi Draculan varjo, hän ilmoitti matalalla äänellä." 

Tiesittekö että vampyyreilla ei ole varjoa? Kirjasta selviää että varjo on, mutta se ei ole vampyyrin ohessa, vaan elää omaa elämäänsä. Huippujuttu. Tykkäsin.

Oma vampyyri-ihastukseni on alkanut Roman Polanskin ohjaamasta elokuvasta The Fearless Vampire Killers, eikä ole kokonaan menettänyt hohtoaan. Siitä opin että vampyyreilla ei ole peilikuvaa. Tuota varjoasiaa en ollut ajatellut. 

Aikaisempia postauksiani. Rullailkaa täällä alaspäin KLIK niin näette esittelyä Yökoulun parista muusta osasta ja Paula Norosesta. Älkää hämääntykö siitä että ylimmäisenä on tämä sama postaus. 

 

Paula Noronen, Tagli ja Telle

Teos: Tagli ja Telle. Tehtävä sirkussaarella
Kirjailija: Paula Noronen
Kuvittaja: Oili Kokkonen
Kustantaja: Tammi (2016)
Sivuja: 102 sivua

Mukaansatempaava tarina ja kuvitus. Riemastuttavan hauska,  välillä suorastaan hullutteleva. Jännitystä ja seikkailua luvassa kun tapahtumat lähtevät rullaamaan. Tästä kehkeytyy dekkari, salapoliiseina sisarukset Tagli ja Telle, jotka asuvat kauppakeskuksen yläkerrassa. Lapset pääsevät kotinsa kylpyhuoneen irtolevyn kautta alakertaan. Siellä on skeittikauppaa, huonekaluja ja vaatekauppa Kledju. Urheiluliikkeestä voi sulkemisajan jälkeen omin luvin lainata mailoja ja pelata sählyä. 

Kivaa touhotusta: Eläimiä, puhuva papukaija Seppo, hattaroita, karuselli, ilmapalloja... jee, sirkus! 

Juonikuvaus ja kirjan tietoja: ADLIBRIS.

"Televisiosta tuli dokumentti, jossa esiteltiin maailman ensimmäinen mämmiannos tuhansien vuosien takaa. Kivettynyt mämmilöydös oli otettu talteen turkulaisesta metsästä. Toimittaja yritti maistaa sitä, mutta mämmi oli mennyt niin kovaksi, että toimittajan hammas katkesi." (sivu 8)

 

 Onko pahis vai hyvis?

Lukemalla se selviää.

Arvatkaa hymyilyttikö kun ekan kerran avasin kirja ja tuo kulma osui silmiin (sivu 19)? Se nimittäin on kuin jääkaappimagneetit meidän keittiössä!(Katso seuraava kuva.)

Kuvitus hauskuttaa ja vetää puoleensa muutenkin. Se on välillä hurjaa ja hullua. Hah hah, sirkustirehtööri lentää ilmojen halki. 

Kun katselee tarkkaan näkee yllättäviä oivalluksia ja riemastuttavia näkyjä. Purkissa on klovnin neniä, etiketti sanoo "koko XL". Yhdessä kuvassa sammakko jongleeraa pyörittäen vanteita kädellä, jalalla ja vyötärön ympäri. 

Samaten teksti tarjoaa riemu-ylläreitä. Ei voi kuin nauraa kun Telle suuttuu eikä halua kuulla enempää, ja tunkee toffeekarkit tulpiksi korviinsa. Mutta nyt, jotta te ette tarvitse toffeita korviin ja lettuja silmille, en paljasta enempää. On kaikkein hauskinta lukea ja kokea kirja itse. 

Olen lukenut Noroselta aikaisemmin Yökoulun, tässä postaus.  

Tulipas hihitettyä ja hohotettua.

Paula Noronen, Yökoulun pieni kauhukäsikirja

Kirjailija: Paula Noronen

Teos: Yökoulun pieni kauhukäsikirja

Kustantaja: Tammi (2019)

Sarja: Yökoulu

Kuvittaja: Kati Närhi

Sivuja: 64

Yleisvaikutelma: Tää on niin Norosta!

Tietoja: ADLIBRIS: KLIK.

Kun kuu loistaa ja sudet ulvovat lehdettömien puiden lomassa  eikä tavallinen koulu sovi sinulle. Haluat elää yöllä. Mene Kauhulan kouluun. Huu, fantastisen kammottavaa. Jos olet valmis rehtori toivottaa sinut tervetulleeksi.

 Koulussa on testejä. Ne auttavat itsearvioinnissa.

Tässäkin yksi yleishyödyllinen testi.

Näkymättömällä musteella kirjoitetut ovat vaikeampia.

Oikeat elävät käärmeet hoitavat naulakon virkaa.

Hienoa että ovat työllistyneet.

Kouluruokailusta ei takuulla valiteta.

Nämähän on kaikki yökoululaisten suosikkeja.

Jos tarina ja kuvat 

kääntävät tavallisen lukijan 

vatsaa ja nostattavat hiuksia,

kirjan huumori tasoittaa oloa.

Samaten hymyilevät naamat 

aaveilla ja käärmeillä.

On tämä niin symppis juttu.

Puistatus jää puuttumaan.

64 sivua hauskaa kauhua ja kivan kauheita kuvia.

Erityisesti nautin kirjan loppuaukeamasta. 

Harmonista symmetriaa ja tuttuja Halloweenin hahmoja.

Yökoulusarjaa on lisääkin.

Norosen ihailijoille:

Löydätte muutamia kirjoituksiani Supermarsusta ja yökoulusta

tämän linkin alta: KLIK.

Lukupalat - kirjasarja WSOY

Jälleen on WSOY lanseerannut markkinoille briljantin idean. Kuvitelkaa ihastustani kun sain kotiin toimitettuna kirjan pizzalaatikon kaltaisessa boxissa, herkullisin sanankääntein koristeltuna. Kääntelin ja tutkailin laatikkoa. Ovatko insinöörit, design-ihmiset ja sanasepot toteuttaneet tämän yhdessä kustantajan kanssa? 

Avasin laatikon ja hurmaannuin lisää. Saatekirjeestä luin: 

"Lasten lukutaito ja varhain syntyvä rakkaus hyviin tarinoihin on meille niin tärkeää että aloitamme uuden kotimaisen sarjan, joka on suunnattu lukemaan opetteleville ja juuri lukemaan oppineille."

"LUKUPALOISSA tekstiä on vähän ja värikkäät kuvat helpottavat lukemista. On innostavaa ja kannustavaa että kokonaisen kirjan jaksaa ahmia kerralla! LUKUPALAT on kuin karkkipussi - sarjasta löytyy kirjoja moneen makuun karkkipussin hinnalla."

Teos: Yökoulu ja kadonnut opettaja
Kirjailija: Paula Noronen
Kuvittaja: Kati Närhi
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 61

Tilattavissa muun muassa täältä: Adlibris 8.00€

Tässä kuvassa näemme kirjan tekijän Paula Norosen (oikealla), jota Ronja Salmi haastatteli. Helppo tehtävä sillä Noronen on hauska ja osaa jutella rennosti kirjoistaan ja niiden taustoista. Haastattelu oli osa Tammen ja WSOY:n kirjallista kesäpäivää. Tuolloin lehdistölle kerrottiin tulevista kirjauutuuksista. Bloggasin siitä täällä: Linkki. 

Kirja huokuu vitsikkyyttä alusta loppuun, sivu toisensa perään. Teksti naurattaa ja kuvat hymyilyttävät ja kiinnostavat. Olen aina tykännyt vampyyreistä. Tarina ja kuvat vetivät minut mukaansa heti ensi lepakosta. Annan teille maistiaisiksi vain yhden aukeaman. Saatte iskeä hampaanne lukupaloihin ilman isompia alkupaloja. 

Luvassa on hihityttävää kauhua ja mainioita oivalluksia. Tutustumme Paavo Zombiseen, jonka harrastuksiin kuuluu pää alaspäin lukeminen ja veriletuista pitävään Martta Vampyyriin. Ihmisen iässä he ovat 7-vuotiaita ja käyvät yökoulua. Koulumatka on hankala jos ilta-aurinko paistelee. Pitää ryömiä ojan pohjia ja kulkea seinänvieriä pitkin. Ei ole vampyyrilastenkaan elämä helppoa. Vanhemmat ohjastavat pesemään kulmahampaat hyvin ja antavat voileipää jonka päällä on verimakkaraa. Arvaamme mitä punaisessa eväspullossa on. Sitten kouluun, missä yllättäen onkin outo sijainen. Oma opettaja, neiti Kammonen, on kadonnut. Ruokalassa nautitaan lounaaksi sammakkopataa ja verilettuja. Mmm, hyvää. Lapset löytävät neiti Kammosen lopuksi, tottakai.

"Neiti Kammonen rutisti Paavoa ja Marttaa.
- Kiitos, rakkaat oppilaani.
- Eipä keshtä, Martta sanoi ja irrotteli kulmahampaitaan Kammosen paitapuserosta." (Hänellä oli hammasraudat.)

Jos ei näillä eväillä lasten lukuhalut herää, en tiedä millä ! Minä ainakin ahmaisin vampyyriseikkailun halukkaasti yhdeltä istumalta kun posti sen toi perjantaina, ja äsken vielä uudelleen maltillisemmin ja perusteellisemmin. Ehkäpä  tätä voi kutsua märehtimiseksi. 

Pidin erityisesti näistä syistä:

- Vampyyritarinat viehättävät.
- Kekseliäs huumori hymyilytti ja ihastutti.
- Sarja on suunniteltu lasten lukuintoa lisäämään.

Muut lukupalat ovat:

Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita.  ja

Bella saa pentuja.  (Klikkaa teosten nimiin.) 

WSOY:n ja Tammen kirjallinen kesäpäivä, 8.6. 2016

Villa Kivi. Siellä pidettiin jo toista kertaa WSOY:n ja Tammen lasten- ja nuortenkirjojen pressitilaisuus. Syksyllä ilmestyvien lastenkirjojen tekijöitä haastateltiin ja teoksia esiteltiin.   

Lukupalat-sarjan kirjojen tekijöitä kuvassa. 

Teoksia tulossa:

Paula Noronen, Kati Närhi: Yökoulu ja kadonnut opettaja.

Henna Helmi Heinonen, Reetta Niemensivu: Bella saa pentuja.

Tapani Bagge, Carlos da Cruz: Ryhmä Z ja lohikäärme.

Ronja Salmi (vas.) haastatteli Paula Norosta, jolta on tulossa kirja Tagli ja Telle, Tehtävä sirkussaarella. Tosin välillä haastateltu haastattelikin haastattelijaa. Molemmat ovat sujuvasanaisia ja kuin kotonaan esiintymislavoilla. En voinut olla ihastumatta Norosen tyyliin. Hän on ilmiselvä koomikko ja huulenheittäjä, viihdyttäjä. Kirjan nimi oli kuulemma syntynyt siitä kun Noronen oli kerran kuunnellut jutustelua, jossa vilahti sana "tagliatelle". Hän mielsi sen ensin kahdeksi sanaksi, välissä "ja". Vähän niinkuin entinen sihteeri, joka kirjasi muistilehtiöönsä "Lasse ettii kanoja" kun Lassila & Tikanojasta soitettiin.     

 Kesän ensimmäiset uudet perunat,aah !

Kesäisen kevyt ihastuttava tarjoilu.

Listalla oli mm. grillattua maalaiskanaa

ja avokado-tomaattisalattia.

Jenni Petänen letitti mallin hiuksia kirjaesittelyjen jatkuessa. Häneltä on tulossa jatko-osa teokseen Letille. Katso aikaisempi reportaasini leteistä täältä: LINKKI.  

Juttelin Tapani Baggen kanssa kahvien ääressä. Iloinen yllätys että "tunnen" hänet, sillä tavalla että olen tehnyt blogipostauksen hänen  kivasta lastenkirjastaan Pikku auto ja jättikaivuri. Siinä henkilöt ovat autoja. Katso kuvia ja lue kirjoitukseni täältä: LINKKI. Annoin kirjan lahjaksi pienelle intialaiselle poikakaverilleni Nuurille. Hän on ihastunut autoihin. 

Miellyttävä ja kiinnostava tilaisuus alusta loppuun. Tunnelmasta saattoi aistia että ihmiset viihtyivät ja halusivat tietää kaiken. Tähän sain nyt mahtumaan vain pienen osan antia. Jatkan toisella kertaa, ja varmaan kolmannellakin. Salla Simukka oli paikalla, samoin Nopolan siskokset sekä Suomen Ladun edustajia, muutaman esimerkin mainitakseni.

Ihailin erityisesti haastattelijoiden monipuolisia kysymyksiä. Monet, hyvin monet, saivat mielenkiinnon heräämään ja minut kumartumaan eteenpäin tuolilla kun paloin halusta saada kuulla vastauksen. Heh heh, toisinaan vastaus olikin: "Jaa, en ole tullut ajatelleeksi. Minä vain kirjoitin mitä mieleen tuli." Kirjailijat, kuvittajat, kääntäjä, kustantamon ihmiset... Hatunnosto kaikille ! Suoritukset senkun paranevat vuosi vuodelta.

Jenni Petäjä, Letille 1 ja 2

Kaksi kaunista lettileidiä. Saara Tiuraniemi haastatteli Jenni Petästä, jota Suomen suosituimmaksi lettitaiteilijaksi tituleerataan. Olimme pressitilaisuudessa kuulemassa mitä uusia lasten- ja nuortenkirjoja WSOY ja Tammi juolkaisevat tulevana syksynä. Hurmaannuin tästä letityksestä niin että aloitan tekemällä sille ihan oman postin, ja kertoilen sitten erikseen muista ihanuuksista. 

Jenni Petäjän ensimmäisiä letityksiä mainostetaan verkkokauppa Adlibriksessä näin: LINKKI. Kirjan valokuvat on ottanut Laura Mandelin. Teos Letille saa pian jatko-osan Letille 2. Saa nähdä poikiiko letitysvillitys  aikanaan vielä  kolmannen osan ja siitä syntyykin trilogia.

Siinä veivataan mallin upeista hiuksista pitkoa, pötköä ja pyörylää. Ai että tulikin taidokas ! Jenni punoi ja kieputti tätä parikymmentä minuuttia samalla kun muita kirjantekijöitä haastateltiin. 

Kirjan kannet heijastettuina valkokankaalle. Osa 2 oikealla.

Uudessa kirjassa nähdään punkkareita, gootteja ja rokkimimmejä.

Opitaanko sieltä prinsessa Leian korvapuustit?

Entä Asterixin ja Obelixin letit?

Peppi Pitkätossun letteihin tarvittaneen rautalankaa.

Kun vähän vielä tukka kasvaa, sadun prinssi voi kiivetä palmikkoa pitkin prinsessan torniin.

Tässä yksi oma alkeellinen peruslettini kuuden vuoden takaa.

Saara Tiuraniemen lettikampaus sopii mitä parhaiten lasten- ja nuortenkirjojen kustantajalle. Harry Potterin ihailijat voivat tunnistaa hänen kaulakorunsa. Sekin on kuin osa "työasua". 

Viimeisessä kuvassa hän katselee Villa Kiven ikkunoista ja ajattelee miten monipuolinen ja onnistunut julkaisuohjelma heillä on taas tänäkin vuonna. Merkintöjäni viime kesän vastaavasta pressipäivästä täällä. Sekin pidettiin Linnunlaulussa, Villa Kivessä.

WSOY ja Tammi, Syksyn uutta kirjasatoa

Helppolukuinen Lukupalat-kirjasarja

Paula Noronen, Tagli ja Telle 

Salla Simukka, Sisarla

Maria Turtschaninoff, Naondel

Julia Niemi, Et kävele yksin,

Sinikka ja Tiina Nopola, Risto Räppääjä

ja monta muuta uutuutta ja yllätystä, joista lisää myöhemmin.