Friday, April 11, 2008

KOTITEKOISTA RUISLEIPÄÄ



 
This bread is storebought, but there are people who can make ryebread in their own kitchen. Notice the colour of rye bread on my post, ha ha!

 Jaska neuvoo kuvin ja kaksikielisin tekstein miten ruisleipää leivotaan. On osaava kaveri. Huomatkaa tämä ruisleivän värinen kirjasintyyppi.  Yritin Jaskan nimen tähän värittää voin värillä, mutta eihän se keltainen näkynyt ruudulla. Olkoon Jaska sitten vaikka ruohosipulin värinen. Hänen bloginsa on muutenkin puutarhablogi.

On toden totta hieno suoritus Jaskalta tuo leipomispostaus. Blogistania kiittää!

11 comments:

  1. Tuoksuu tänne. Olenhan minäkin joskus ihan oikeeta hapanleipää leiponut. Toistakymmentä vuotta leiposin perheen kaikki leivät, siitä noin 8000€ patjaan säästöön...

    ReplyDelete
  2. No onpa pullea patja! Tosi on että perheenemäntä - tai -isäntä, saa säästetyksi valtavat summat ruuissa jos näkee vähän vaivaa asian hyväksi.

    ReplyDelete
  3. Charlotta2:30 pm

    Ihan leivän näköinen leipä, tuolta minun kotiseudullani ruisleivät aina näyttivät. Varmaan hhherkullisen makuinenkin, njam!

    ReplyDelete
  4. Yksi ystävä järjesti lukioaikana ihanan Suomi-illan, ja toinen ystävä toi sinne itse tekemäänsä ruisleipää! Hän tosin oli ollut kylässä eräällä yhteisellä tutulla vanhassa kotikylässäni ja sieltä löytyi sata vuotta vanhaa juurta leipään. Kylläpä maistui leipä ihanalta! Riisipiirakoitakin leivoimme ja ilta muutenkin oli ikimuistoinen.

    Näin ulkomailla tollaset teemaillat on melkein itsestäänselviä, mutta pitäisi niitä enemmän kotimaassakin järjestää :)

    ReplyDelete
  5. Kiitokset kommenteista! Palaan huomennaaaa....

    ReplyDelete
  6. En edes vaivaksi sano, kiva filosofoida taikinaa vaivatessa (siivous ei näy, mutta leipä maistuu ja tuoksuu :)

    ReplyDelete
  7. Meinasin sanoa ihan samaa tuon leivän nähdessäni: Se vahva rukiinen tuoksu!

    Uunin lämmittämä tupa ja lämpimät leivät pöydällä pyyheliinan alla.
    Sitten pehmeän, kovareunaisen palasen päälle voita ja lasillinen kylmää maitoa kyytipojaksi...!

    ReplyDelete
  8. Hannele: Anteeksi että vaivaan, sanoi leipuri taikinalle :D

    Noinhan siivouksesta on pakko usein todeta, mutta minulla kävi eilen siivooja, ja täällä on raikkaampaa kun matot on ravisteltu.

    Leonoora: Tuli kirjaimellisesti vesi suuhun kun luin kommenttisi :)

    ReplyDelete
  9. ou mai ou mai...vesi kielellä katselen, nyt pitäisi alkaa ruisjauhojen metsästys. Pakko niitä on jostain kiven alta löytyä!

    ReplyDelete
  10. Viimeistään löytyy sitten kun käytte Suomessa, mutta paljonko niitä viitsii Meksikoon roudata...? Kuivattua ruisleipää voi tietenkin ostaa varastoon. Säilyy kauan.

    ReplyDelete
  11. "D'cieux", sanoisi 2 vee kuopukseni. Han rakastaa hapankorppouja, nakkaria ja tummaa leipaa. Suomalaisen varaston tyhjentyessa ostan hanelle paikalle sakslaista tummaa leipaa. Sita taalta saa, vaikkei olisikaan suomalaisen ruisleivan arvoista.

    Olenkin aina ihmetellut sita, etta miten Suomesta saa niin hyvaa leipaa vaikkei ole leipomoita samalla tavalla kuin taalla Ranskassa melkein joka kulmassa..? Tama ei tietenkaan tarkoita, etteiko takalainen leipa olisi hyvaa. Se on vain niin vaaleaa... ;o)

    ReplyDelete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.