Friday, September 05, 2008

Kameekoruja



Isäni antoi minulle tänä kesänä isoäidin jäämistöstä kameerintaneulan. Isoäiti itse oli jo eläessään antanut minulle kameesormuksensa. Noissa on tyyliä ja ajatonta tunnelmaa, jota arvostan. Kaunis katsella korurasiassa. En nykyään useinkaan käytä koruja. 


18 comments:

  1. Korurasiassa ei paljon hyötyä, minä käytän kaulakoruja ja rintaneulakin kätevä.

    ReplyDelete
  2. Korurasiaa voi ajatella kuin aarrearkkua :) Se avataan ja koruja ihaillaan, heh heh. Sitten takaisin rasiaan.

    ReplyDelete
  3. Ihaillan... käyttäähän niitä pitää.
    Aarteista ei mitään iloa arkuissa.

    ReplyDelete
  4. Roope Ankka ja minä olemme eri mieltä :D

    ReplyDelete
  5. Jos en käytä tavaroita, lainaan ne mielellään jollekin tarvitsevalle. Käytä nyt ihmeessä kausita perintöasi joskus...

    ReplyDelete
  6. Kaunis kamee. Minua viehättää kamee-koruissa niiden ainutlaatuisuus. Kaulassani on pieni kameeriipus, jonka sain äidiltäni, hän ei siitä pitänyt (isäni eli hänen ex-miehensä antama lahja). Kamee on nyt ollut kaulassani ainakin 13 vuotta. Sen kaiverrukset ovat kuluneet aivan sileiksi, joka tekee siitä vieläkin rakkaamman. Se on hioutunut aivan sileäksi niin kuin minustakin ovat ajan myötä pahimmat särmät vähän pehmenneet. Kameenaisen sileä pinta tuntuu kivalle, kun sitä koskettaa.

    ReplyDelete
  7. Tervehdys Katilein

    Kiitos kivasta kameekuvauksesta :) Nautin siitä.

    ReplyDelete
  8. Hannele: Tottakai käytän perintökorujani toisinaan!!! Eivät ne kaikkien asujen kanssa sovi. Tykkään silloin tällöin katsella niitä korurasiassa ja muistella isoäitiä.

    ReplyDelete
  9. juu, isoäitin muistaminen on kivaa, toiselta ei ole mitään, äitin mummulta on piirakankaulin, häntä ajattelen aina leopoessani. Äitini sanoi, että on fiksumpi lahja kuin joku porsliiniesine, mummullani ei paljon rahoja ollut..

    ReplyDelete
  10. (siis äitini neuvoi mummua, jonka mielestä hullu ostaa puukaulin, minulle yosi rakas)

    ReplyDelete
  11. Kai sulla on aseenkantolupa siihen puukaulimeen? :D

    ReplyDelete
  12. kuule, meiän perheessä osaa miehetkin kaulia :)

    ReplyDelete
  13. Tyylikäs kameekoru.

    ReplyDelete
  14. Ihana! Tämä muistuttaa omaa sormustani, jonka sain aikoinaan isoäidiltäni. Sormus on ostettu Italiasta, Sisiliasta ja siinä käytetyt mustat kiiltävät kivet ovat Etna tulivuoren laavakiviä. Sormus on lempikoruni, enkä koskaan antaisi sitä pois tai haluaisi sitä menettää. Se tulee aina muistuttamaan isoäidistäni ja pitämään hänet jollain tapaa mukana päivittäisissä askareissani. :) Rakastan kamee-koruja.

    ReplyDelete
  15. Kazza: On se niin että korut eivät aina ole "pelkästään koruja ja koristeita" vaan niihin liittyy tunnearvoa. Sympaattista tuo mitä kerrot :)

    ReplyDelete
  16. oii ihania tarinoita :) perin isoisoäidiltäni aikoinaan kameekorun, mutta vasta ikää tajusin sen arvon. tarinoita lukiessani löysin tavallaan myös oman koruni TUNNEARVON sillä vaikka en henkilöä tuntenutkaan nii ymmärrän nyt korun tarinaa paljon enemmän. kaunis tuo sinunkin kamee. ps omani on myös "aarrearkussa" ja en tiedä ihanampaa kuin avata arkku ja löytää jotain oikesti arvokasta ja rakasta :)

    ReplyDelete
  17. ooh vertasin korujamme ja ne ovat lähes identtiset! omassani tytöllä on vielä hiuksissaan kukka mutta muita eroja tuskin löytää. aika jännää että sain lukemaan blogiasi

    ReplyDelete
  18. Hei Rita!

    Postasin äskettäin kameekoruista, ja käytin kuvaasi ja bloggaustasi taustalla, tietenkin asiaan kuuluvin lähdemerkinnöin. Onko ok? (On tosi hankalaa tietää, mitä kuvia esim. täältä netistä voi käyttää, kun tarjontaa kyllä on, mutta mutta.)

    ReplyDelete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.