Isäni antoi minulle tänä kesänä isoäidin jäämistöstä kameerintaneulan. Isoäiti itse oli jo eläessään antanut minulle kameesormuksensa. Noissa on tyyliä ja ajatonta tunnelmaa, jota arvostan. Kaunis katsella korurasiassa. En nykyään useinkaan käytä koruja.
Tässä hiukan Wikipediatietoa kameekoruista.
Korurasiassa ei paljon hyötyä, minä käytän kaulakoruja ja rintaneulakin kätevä.
VastaaPoistaKorurasiaa voi ajatella kuin aarrearkkua :) Se avataan ja koruja ihaillaan, heh heh. Sitten takaisin rasiaan.
VastaaPoistaIhaillan... käyttäähän niitä pitää.
VastaaPoistaAarteista ei mitään iloa arkuissa.
Roope Ankka ja minä olemme eri mieltä :D
VastaaPoistaJos en käytä tavaroita, lainaan ne mielellään jollekin tarvitsevalle. Käytä nyt ihmeessä kausita perintöasi joskus...
VastaaPoistaKaunis kamee. Minua viehättää kamee-koruissa niiden ainutlaatuisuus. Kaulassani on pieni kameeriipus, jonka sain äidiltäni, hän ei siitä pitänyt (isäni eli hänen ex-miehensä antama lahja). Kamee on nyt ollut kaulassani ainakin 13 vuotta. Sen kaiverrukset ovat kuluneet aivan sileiksi, joka tekee siitä vieläkin rakkaamman. Se on hioutunut aivan sileäksi niin kuin minustakin ovat ajan myötä pahimmat särmät vähän pehmenneet. Kameenaisen sileä pinta tuntuu kivalle, kun sitä koskettaa.
VastaaPoistaTervehdys Katilein
VastaaPoistaKiitos kivasta kameekuvauksesta :) Nautin siitä.
Hannele: Tottakai käytän perintökorujani toisinaan!!! Eivät ne kaikkien asujen kanssa sovi. Tykkään silloin tällöin katsella niitä korurasiassa ja muistella isoäitiä.
VastaaPoistajuu, isoäitin muistaminen on kivaa, toiselta ei ole mitään, äitin mummulta on piirakankaulin, häntä ajattelen aina leopoessani. Äitini sanoi, että on fiksumpi lahja kuin joku porsliiniesine, mummullani ei paljon rahoja ollut..
VastaaPoista(siis äitini neuvoi mummua, jonka mielestä hullu ostaa puukaulin, minulle yosi rakas)
VastaaPoistaKai sulla on aseenkantolupa siihen puukaulimeen? :D
VastaaPoistakuule, meiän perheessä osaa miehetkin kaulia :)
VastaaPoistaTyylikäs kameekoru.
VastaaPoistaIhana! Tämä muistuttaa omaa sormustani, jonka sain aikoinaan isoäidiltäni. Sormus on ostettu Italiasta, Sisiliasta ja siinä käytetyt mustat kiiltävät kivet ovat Etna tulivuoren laavakiviä. Sormus on lempikoruni, enkä koskaan antaisi sitä pois tai haluaisi sitä menettää. Se tulee aina muistuttamaan isoäidistäni ja pitämään hänet jollain tapaa mukana päivittäisissä askareissani. :) Rakastan kamee-koruja.
VastaaPoistaKazza: On se niin että korut eivät aina ole "pelkästään koruja ja koristeita" vaan niihin liittyy tunnearvoa. Sympaattista tuo mitä kerrot :)
VastaaPoistaoii ihania tarinoita :) perin isoisoäidiltäni aikoinaan kameekorun, mutta vasta ikää tajusin sen arvon. tarinoita lukiessani löysin tavallaan myös oman koruni TUNNEARVON sillä vaikka en henkilöä tuntenutkaan nii ymmärrän nyt korun tarinaa paljon enemmän. kaunis tuo sinunkin kamee. ps omani on myös "aarrearkussa" ja en tiedä ihanampaa kuin avata arkku ja löytää jotain oikesti arvokasta ja rakasta :)
VastaaPoistaooh vertasin korujamme ja ne ovat lähes identtiset! omassani tytöllä on vielä hiuksissaan kukka mutta muita eroja tuskin löytää. aika jännää että sain lukemaan blogiasi
VastaaPoistaHei Rita!
VastaaPoistaPostasin äskettäin kameekoruista, ja käytin kuvaasi ja bloggaustasi taustalla, tietenkin asiaan kuuluvin lähdemerkinnöin. Onko ok? (On tosi hankalaa tietää, mitä kuvia esim. täältä netistä voi käyttää, kun tarjontaa kyllä on, mutta mutta.)