Thursday, October 16, 2008

Suomalainen nuorallatanssi



Riippukeinu puiden välissä
olisihan se
mutta suomalainenko rentoutuisi
ei näy naruja

Solmitako toinen sanoissa
kävisihän verbaaliakrobatia,
nuorallatanssi
mutta suomalainen vaikenee
monella kielellä
 
Hiljaa työssä puurretaan
langat käsissä sompaillaan
yksin, kunnes langat sotkeentuu

Pääasia että me emme ole sätkynukkeina 
muitten liekanarussa
itse itsemme narun jatkoksi ripustamme
jos ripustamme
koivusta kiikkumaan

Sitä ennen 
viimeiseen asti
trapetsilla taiteilemme

Työtä, työtä, päivää, yötä
Hihat heiluvat
koivujen väliin pingotetulla
pyykkinarulla.

Osallistun Runotorstaihin ylläolevalla tekeleellä.

15 comments:

  1. Puhutteleva runo...

    ReplyDelete
  2. Pitkästä aikaa! Missäs olet piilly?
    Saman tavaran, köyden ympärilla on minunkin väsäyseni.

    ReplyDelete
  3. Hallatar: Hassua, mutta sain itsekin puhuttelun sitä kirjoittaessani :)

    Oh-Show: Pitkä on tauko todellakin ollut. Muut asiat kuin runot vieneet minut mukanaan. Yritin tulla runoasi lukemaan mutta eksyin monimutkaisille sivuillesi. Palaan asiaan heti kun löydän intiaanioppaan...

    ReplyDelete
  4. Eikä tarvitse käydä edes köydenvetoa asiasta, luovutusvoitto työlle.

    ReplyDelete
  5. Sirokko: Huh, niinhän se usein on. Stoppi tulee jos burn-out eli pohjaanpalaminen iskee.

    ReplyDelete
  6. Epäilenpä, että on syytä etsiä tukevampioksainen puu ripustautua. ;)

    ReplyDelete
  7. HELANES: Kiitos vinkistä. Meidän pihakoivusta putoilee oksia tuon tuostakin, on hiukan huteroa tekoa :)

    ReplyDelete
  8. Hieno runo! Verbaaliakrobatia ja suomalaisen vaikeneminen...samantyyppistä vähän mullakin :)

    ReplyDelete
  9. JOHNLEEHOOKER: Runoistamme löytyi tosiaankin hiukan samaa ideaa. Sinun on melkein dokumenttia, niin todentuntuinen tunnelma, vaikka runolliseksi puettu :)

    ReplyDelete
  10. Näinhän se menee, ainaista nuorallatanssia.

    Kyllä se riippukeinu olisi paikallaan. Pitää hellittää hetkeksi,
    sujuu tanssi paremmin.

    ReplyDelete
  11. ARLEENA: Niin, hellittää pitäisi, ja vaikka ottaa tanssi harrastukseksi :)

    ReplyDelete
  12. Kiva rytmi runossasi, kiikkuu kivasti.

    ReplyDelete
  13. Kiitos Hannele :)

    ReplyDelete
  14. Nosta koivun rungoista tulee mieleen koivujen latvat, joita muinoin suomalaisessa elokuvassa kovasti kuvailtiin. Ja lapsena mietittiin että miksi. ON se selvinny.

    ReplyDelete
  15. Genoveevan kehtolaulukin putkahti yhtäkkiä mieleen: "Nukkuos lapsi..." (En sitten millään muista miten jatkuu, äh)

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)