Riippukeinu puiden välissä
olisihan se
mutta suomalainenko rentoutuisi
ei näy naruja
Solmitako toinen sanoissa
kävisihän verbaaliakrobatia,
nuorallatanssi
mutta suomalainen vaikenee
monella kielellä
Hiljaa työssä puurretaan
langat käsissä sompaillaan
yksin, kunnes langat sotkeentuu
Pääasia että me emme ole sätkynukkeina
muitten liekanarussa
itse itsemme narun jatkoksi ripustamme
jos ripustamme
koivusta kiikkumaan
Sitä ennen
viimeiseen asti
trapetsilla taiteilemme
Työtä, työtä, päivää, yötä
Hihat heiluvat
koivujen väliin pingotetulla
pyykkinarulla.
Puhutteleva runo...
VastaaPoistaPitkästä aikaa! Missäs olet piilly?
VastaaPoistaSaman tavaran, köyden ympärilla on minunkin väsäyseni.
Hallatar: Hassua, mutta sain itsekin puhuttelun sitä kirjoittaessani :)
VastaaPoistaOh-Show: Pitkä on tauko todellakin ollut. Muut asiat kuin runot vieneet minut mukanaan. Yritin tulla runoasi lukemaan mutta eksyin monimutkaisille sivuillesi. Palaan asiaan heti kun löydän intiaanioppaan...
Eikä tarvitse käydä edes köydenvetoa asiasta, luovutusvoitto työlle.
VastaaPoistaSirokko: Huh, niinhän se usein on. Stoppi tulee jos burn-out eli pohjaanpalaminen iskee.
VastaaPoistaEpäilenpä, että on syytä etsiä tukevampioksainen puu ripustautua. ;)
VastaaPoistaHELANES: Kiitos vinkistä. Meidän pihakoivusta putoilee oksia tuon tuostakin, on hiukan huteroa tekoa :)
VastaaPoistaHieno runo! Verbaaliakrobatia ja suomalaisen vaikeneminen...samantyyppistä vähän mullakin :)
VastaaPoistaJOHNLEEHOOKER: Runoistamme löytyi tosiaankin hiukan samaa ideaa. Sinun on melkein dokumenttia, niin todentuntuinen tunnelma, vaikka runolliseksi puettu :)
VastaaPoistaNäinhän se menee, ainaista nuorallatanssia.
VastaaPoistaKyllä se riippukeinu olisi paikallaan. Pitää hellittää hetkeksi,
sujuu tanssi paremmin.
ARLEENA: Niin, hellittää pitäisi, ja vaikka ottaa tanssi harrastukseksi :)
VastaaPoistaKiva rytmi runossasi, kiikkuu kivasti.
VastaaPoistaKiitos Hannele :)
VastaaPoistaNosta koivun rungoista tulee mieleen koivujen latvat, joita muinoin suomalaisessa elokuvassa kovasti kuvailtiin. Ja lapsena mietittiin että miksi. ON se selvinny.
VastaaPoistaGenoveevan kehtolaulukin putkahti yhtäkkiä mieleen: "Nukkuos lapsi..." (En sitten millään muista miten jatkuu, äh)
VastaaPoista