Sunday, November 23, 2008

Ovikello soi pling plong



Syötävää, juotavaa, juttelua, istuskelua ja seisoskelua hyväntuulisten, iloisten ihmisten seurassa. Jälleennäkemisiä, uusia kohtaamisia, ilon pulpahduksia. 

Ajoimme kerrostalon parkkipaikalle. Pimenevään iltaan näkyi isäntäväkemme valaistu keittiön ikkuna luvaten viihtyisää vierailua. B-portaan lasioven molemmin puolin paloi soihtu. Pariskunta pikkulapsen kanssa pyrki yhtäaikaa kanssamme sisälle. Oven väliin laitettu pönkkä oli livennyt paikaltaan ja jouduimme puhelimella kertomaan että emme päässeet sisään. Kutsujen isäntä ilmoitti ovikoodin ja tuli itsekin alas meitä vastaanottamaan. Puhuimme kaiken aikaa englantia, ilmeisesti olettaen että ainakin yksi joukosta saattoi olla ei-suomenkielinen kunnes kävi ilmi että olimme kaikki suomalaisia.

Puoliso ja meikä saavuimme kutsuille viiden ja kuuden välillä. Väkeä oli jo ehtinyt kerääntyä. Kiva tunne jo heti ovelta nähdä tuttuja naamoja. Jimin ja Piritan Viivi-tytär oli ensimmäinen jonka näin ja jota halasin. Viime vuonna he eivät päässeet tulemaan näille vuotuisille Thanksgiving - kutsuille emmekä olleet nähneet tässä välissä. Toinen iloinen hauska tappa vanha tuttu - juttu oli nähdä Roger ja Annika. Kaikki edellä mainitut brittejä ja finnejä - kokoelmistamme. Uusi lisä Rod esiteltiin minulle seuraavaksi. 

Jossain välissä Leslie putkahti viereen juuri kun sanoin jotain miehelleni suomeksi ja huudahti: "Outoa; en ole koskaan kuullut sinun puhuvan suomea!" Hahaa. Leslien vaimo Ann Christin oli kuulemma vasta matkalla kutsuille, and get this, hän tuli kävellen Tuusulasta about 8 kilometrin matkan. Hieno idea. Edellisenä päivänä olin juuri itse tuumaillut että voisin ensi kuussa kävellä kotoa eräille kutsuille Tikkurilaan. Se on noin puolentoista tunnin steppaus, ja Ann Christin kertoi oman kävelynsä kestäneen sen verran kun kysyin. Ainoa pulma on että kutsut ovat nyyttärit ja reppuuni saattaisi kertyä liikaa painolastia. Pitää miettiä jos veisi tuulihattuja ja kevytpepsiä.

Ovikello kilahteli tuon tuostakin ja lisää väkeä seilasi sisään. Eteisen lattiatila kutistui aina lisää kun siihen jätettiin jalkineita. Takkeja vietiin makuuhuoneen sängylle kun naulakkotila loppui. Ihmiset kuoriutuivat vaatteistaan ja kantoivat tuomisiaan keittiöön mistä ne löysivät tiensä olohuoneen ruokapöytään ja jälkiruokapöytään. Voi harmi kun en tullut ottaneeksi kuvia! Työpäivän jälkeinen laiskuus. What can I tell you?

Kling! Jee, Aarne ja Sirpa ja Sirkka! Pling plong! Homeopaattini Megan Teijan ja Benjaminin seurassa, great! Megan oli antanut tukkansa kasvaa ja näytti teinitytöltä. Emäntämme Belinda oli niinikään kasvattanut kauniin pitkän tukan. Hyvä että ihmisillä on harrastuksia, ja tukan kasvattaminen sopiikin kasvatusalalla toimiville. Belinda on opettaja. Kuten aika moni muukin kutsuvieraista. Ding! David. Etkö tuonut koiraa tällä kertaa? Ou nou, menettänyt näön toisesta silmästä? Tarvitsee opasihmistä kuten näkövammaiset ihmiset opaskoiraa? A seeing eye person. Pimpelipom! Joel ja Jorge. Meksikolainen ystäväni Jorge pitkästä aikaa. Voi miten kivaa. 

Pyörähdys vasemmalle: ai katsos, siinähän on Marja-Leena, entinen englannin oppilaani labrakoulusta, nykyään Belindan kielikurssilainen Keravalla. Keravalaisia parveili paikalla. Johtunee siitä että ovat Belindan oppilaita Keravan kielikoulusta. Pyörähdys oikealle: Kukas sinä taas oletkaan? Ahaa, Laila. Tapasimme jonain vuonna... Muisti palaa pätkittäin. Hän kysyi vieläkö kirjoitan blogia. No kyllä vaan. 

Verraton juttu muuten että viime vuonna (vai toissavuonna?) Aarne kertoi olleensa blogini lukija siitä lähtien kun olin tehnyt kutsuilta blogijutun ja antanut ihmisille linkin. Eilen hän muistutti minua hulvattoman hauskasta postauksestani. Siinä kerroin näkemästäni rekasta jonka kyljessä luki TTU-kuljetus, hah hah! Pahus että nauratti taas.

Jean Louis ja Eric osuivat silmiini vasta kun olimme olleet aika kauan joukossa. Kohta porukan jatkoksi ilmestyi egyptiläinen Rizk ja hänen valloittavat poikansa. Nuorempi on neljännellä luokalla, vanhempi kertoi olevansa 19. Riemastuttava juttu että isänsä väitti hetken kuluttua että poika on 18 eikä uskonut kun yritin sanoa että poika itse oli juuri ilmoittanut ikänsä. Vasta kun pikkuveli vahvisti että 19 se on, isän pään päällä syttyi Airam. Nauroimme. Voi että me nauroimme. 

Yksi mukava keskustelu sukeutui Sirkan kanssa joka opiskelee espanjaa kahtena päivänä viikossa ja meksikolaisen Jorgen kanssa. Olin ällikällä lyöty kun kysyin Jorgelta mitä kalkkuna on espanjaksi ja sain vastaukseksi "pavo" mikä omassa mielessäni kääntyi riikinkukoksi. (No joo, se onkin pavo real). Sirkka oli oppinut kalkkunan kursseillaan ja tarjosi Paavo Noposvitsin. Vanha urheiluselostaja Paavo Noponen hahmottuu espanjan kautta näin: "Pavo no pone", kalkkuna ei muni, hihii. Italian "pavone" on riikinkukko, taidan muuttaa nimeni Rita Pavoneksi. Ranskaksi kalkuna on dinde ja siitä päästään ovikelloon. Taas se soi, ding, dong, ja lisää väkeä lappasi sisään, mutta me lähdimme kahdeksan maissa kotiin. Lämmin tunnelma oli juhlissa. Miellyttävät muistot tänäkin vuonna. 

2001 oli ensimmäinen kerta kun saimme kutsun tälle Open House vastaanotolle. Tarkistin kalenterista. Ainoastaan yksi vuosi on jäänyt väliin. Kutsuja ei pidetty kun Belinda vietti runsaan vuoden Kiinassa. Meitä ennen oli Kiitospäivää juhlittu jo vuosikausia. Ovikello on ollut kovalla kulutuksella. Saa nähdä milloin tipahtaa.

6 comments:

  1. Outoa, eihän moni ole kuullut minun puhuvan suomea..

    ReplyDelete
  2. HANNELE: Jos puhut suomea, kenelle puhut? Lapsillesiko?

    ReplyDelete
  3. Pavo no pone :D:D
    Kalkkunoista tuli mieleen, kun Suomessa sitä kuulee käytettävän joskus naisista puhuttaessa, että ranskalainen 'dindon de la farce' on aina maskuliini. Tällä nyt ei ollut asian kanssa mitään tekemistä,mutta juolahti mieleen.

    ReplyDelete
  4. SIROKKO: La dinde, le dindon, pitääpä miettiä.

    Jos naisella roikkuvat nahat leuan alla olen kuullut että siihen viitataan kalkkunanhelttana :(

    Kanoiksi ja hanhiksi naisia on aina nimitelty. Jaa kuka on nimitellyt? Joku sika varmaan, hah ha haa!

    ReplyDelete
  5. Miehelle... hän opiskellut yliopistolla.
    Lapset eivät osaa.
    Äitini osaa.

    ReplyDelete
  6. HANNELE: Ahaa, te ette ole leiponeet lapsista kaksikielisiä. Mikäpä siinä ellei tarvetta. Kiva se sinun miehesi kun halusi oppia kieltäsi :)

    ReplyDelete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.