Monday, November 11, 2013

Kulttuurien kohtaaminen



Kysyin Aurinko kustannuksesta haluaisivatko että esittelen blogissani joitakin heidän teoksistaan. En nimennyt mitään tiettyjä. Sain valikoiman kirjoja, jotka nähtyäni minulla heti välähti että kustantamossa työskentelee pätevää väkeä. Oli selvästi lähetetty minulle sopivaa luettavaa ja arvioitavaa. Minua oli ajateltu kieli-ihmisenä kun oli pakattu mukaan nämä kaksi:

Ian Bowie, Simply Suomi  ja 

Päivi Oksi-Walter - Jonna Roos - Ritva Viertola - Cavallari,

(Klikkaa teosten nimiin niin pääset lukemaan mainokset.)   

Englantilainen Ian Bowie kertoo kiinnostavasti elämästään Suomessa. Hän juttelee kaupunkiasumisesta, 1990-luvun lamasta, ostoksien tekemisestä: supermarkets, hypermarkets, shopping centres, market halls ( = kauppahallit ). Hän esittää oman näkemyksensä suomalaisten juomatavoista, perjantaipullosta, pubikulttuurista. 

Voi että tuntuu tutulta kun hän viittaa minulle ja englanninkielisille ystävilleni tuttuun hämmentävään ilmiöön; siihen että aina tuntuu illanvietoissa seuraamme tunkevan juoppo suomalainen kun kuulee että puhumme englantia. 

Kirja on sopivan haastavaa englannin kieltä parille yksityisoppilaalleni. Saankin siitä oivallista lukumateriaalia heidän tunneilleen. Suomalais-brittiläinen yhdistys on varmaan myös kiinnostunut. Mieheni on siellä töissä. Minäpä vinkkaan. 

Kirja kiinnostanee kaikkia tuntemiani suomalais-brittiläisiä pareja. Jostain syystä melkein kaikki ovat mallia "suomalainen nainen - englanninkielinen mies", kun taas lähestulkoon kaikki espanja - suomi - liitossa olevat tuttuni ovat mallia "suomalainen mies - espanjankielinen nainen". 

Ja sitten taas ne tuttuni jotka ovat menneet italialaisen kanssa naimisiin ovat Italiaan muuttaneita naisia. Osa eronneita, ja Suomeen palanneita.

Tuon Monikulttuurinen perhe - teoksen esimerkkitapauksista yksi on Italiaan muuttanutta ja sinne juurtunutta tyyppiä. Pitääkin yrittää löytää hänen bloginsa uudelleen. Minulta katosi jossain vaiheessa koko blogirullani.

Kirja ei ole romaani vaan asiantuntijateos. Ei kuitenkaan tylsä, vaan sitä elävöittävät kirjoittajien omat tarinat.    


Kirjahyllystäni hain tähän mukaan Anne Tylerin romaanin   Amerikan lapset. "Ylistyspuhe perheelle ja erilaisuudelle." Iranilaistaustainen perhe kohtaa amerikkalaisen perheen. Maahanmuuttajat kohtaavat kantaväestön.  

Tästä kaikesta tulee monia aineksia sisältävä miellyttävä maisteltava, aivan kuin eilen nauttimani ateria. Isäntäperhe oli iranilainen ja he olivat mieheni ja minun lisäksi kutsuneet amerikkalaisen pariskunnan. 



Monta tuntia kului syöden, keskustellen, nauraen, yhdessäolosta ja kulttuurien kohtaamisesta nauttien. Englanti oli yhteinen kieli, mutta iranilaiset puhuivat välillä persiaa keskenään ja heidän lastensa kanssa puhuin suomea, koska lapset eivät osaa englantia. Kaikilla oli koko ajan kivaa. Erityistä hauskuutta saimme siitä että Jane ja minä olimme molemmat toisistamme tietämättä valmistaneet omenapiirakan ja kutsujen emäntä oli tehnyt iranilaisen vanukkaan tapaisen jälkkärin. Siinä ne ovat vierekkäin ja kaikki maistoivat jokaista. Tänään vaihdellaan reseptejä sähköpostitse. 



Ihan hassua miten tästä sukeutui minulle tämmöinen perinjuurin monikulttuurinen viikonloppu. Kirjat tulivat perjantaina ja eilen tutustuttiin mainitsemaani amerikkalaiseen Suomessa muutaman kuukauden oleskelevaan pariskuntaan sekä seurusteltiin iranilaisten monivuotisten ystäviemme kanssa. Amerikkalaiset ovat kuulemma niin ihastuneet Suomeen että eivät millään tahtoisi lähteä joulukuussa takaisin Indianaan. Saa nähdä keksivätkö keinon jäädä. Monet muutkin ovat jääneet tänne koukkuun. Englanninkielisillä helppoa sopeutua minne tahansa ainakin kielen osalta, englantia kun ymmärretään melkein missä tahansa. 

11 comments:

  1. Ai niin, olinkin vallan unohtanut tuon Monikulttuurinen perhe -kirjan! Sen tekovaiheessa siitä käytiin paljonkin keskusteluja blogeissa Ritvan kanssa. Pitääpä panna muistilistalle.
    Simply Suomi kuulostaa myös kivalta. Tuli heti mieleen se kuuluisa lausahdus 'mitähän he meistä ajattelevat'.. Kannatti mainostaa :)

    ReplyDelete
  2. Sirokko: Minulta oli jäänyt Monikulttuurikirja huomaamatta vaikka olen ollut paljon yhteydessä ulkosuomalaisten blogeihin. Pitääkin yrittää taas löytää heidän blogejaan.

    Mistäs löytäisin Ritvan blogin?

    ReplyDelete
  3. Sulle tulee kivasti kirjoja:)
    Tuosta Monikulttuurinen perhe-kirjasta en ole kuullut mutta varmaan mielenkiintoinen minullekin,joka olen paljon tekemisissä monikulttuurisuuden kanssa.

    ReplyDelete
  4. Ainakin on facebookissa nykyään, Oma bloginsa ja Italian Mansikka-lehti ei ole enää päivittynyt tänä vuonna.

    ReplyDelete
  5. Jael: Sinuakin ajattelin tuota kirjaa selatessani.

    Sirokko: Joo, olemme Facebook-kavereita. Sitä kautta olisinkin voinut kysellä hänen blogistaan. Mansikka-lehti oli kiva. Sitä lukivat monet Italiaan menneet ja heidän Suomeen jääneet sukulaisensa.

    ReplyDelete
  6. Ihanaa kulttuurien sekamelskaa. Fb todella varjostaa blogeja, usein unohtuu niitten lukeminenkin. Helpoiten se muistuu... jos blogilla on fb-sivu jonne päivittyy linkki !

    =)

    ReplyDelete
  7. Maurelita: Sinä ja minä ollaan oltu kauan blogikavereita ja hauskaa että ollaan Facessakin :)

    ReplyDelete
  8. RitvaViertolaCavallarii8:21 pm

    Hei, Rita. Olen Facebookissa. Terveisin Ritva Viertola-Cavallari.
    Olen kirjoittamassa omaa elämäkertaani, joka on ollut aika värikäs pienestä pitäen.

    Toivottavasti viestini tulee perille.

    ReplyDelete
  9. Ritva: Tuli perille vaikka jäikin odottelemaan kun minulla on moderointi.

    Hauska kuulla että on elämänkerta odotettavissa. Blogistanin suomalais-italialaista väestöä se takuulla kiinnostaa. Kannattaa ennakkomainostaa täällä !

    ReplyDelete
  10. Minä asun Vaasan monikulttuurisimmassa korttelissa.

    Paremmat ihmiset vierastavat tätä ja sekä VOAS että kaupunki ovat jättäneet paikan vähän oman onnensa nojaan.

    Se on ihan OK meille. Jos suomalaiset kutsuvat tätä slummiksi, niin eivät ymmärrä mitä menettävät. Me ollaan taas suomalais-amerikkalainen pariskunta, jo melkein 44 vuotta yhdessä, mutta tänne päädyttiin.

    Selvä syy Suomeen muuttamiseen oli tietysti julkinen terveydenhoito, jota Jenkeissä ei ole.

    ReplyDelete
  11. Ripsa: Monet latinalaisesta Amerikasta Suomeen muuttaneista tutuistani ovat tehneet valintansa meidän terveydenhoitosysteemin vuoksi, esim. siinä vaiheessa kun ovat miettineet synnytystä.

    Onnittelut amerikkalais-suomalaisuudestanne :) Olen lapsesta asti ollut Amerikkafani.

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)