Monday, February 17, 2014

Jakarandapuun lapset, Sahar Delijani (Osa 2)


Jos pitäisi kuvata tämä lukuromaani yhdellä sanalla se sana olisi unputdownable. Erittäin harvoin luen kirjan yhtäjaksoisesti mutta tämä vei minut mukanaan persialaiseen maailmaan. Kuvittelin Teheranin meluisat ruuhkat ja kaaoksen, kaukana häämöttävän Davadand-vuoren, samovaarin keittiön pöydällä, jugurttiin murskatut ruusunlehdet, lasten ja aikuisten tummat hiukset ja silmät, sointuvan farsin kielen.

Kaikki henkilöhahmot tuntuivat tutuilta koska olen tavannut niin monta persialaista. Sen sijaan politiikka, sota, mielenosoitukset, vankilat, väkivalta, diktatuuri, väentungokset, vallankumouskaarti, teloitukset, salaiset kokoukset ... kaikki tuollainen kuuluu sellaiseen iranilaiseen maailmaan jota en tahtoisi edes kuvitella. Huivipakko, tanssikielto... ateismista rangaistaan teloittamalla. Ei helvetti ! 

Upea persialainen taide. Hieno runous. Ylevä sivistys. Luonto. Ihanat ihmiset. Mitä kaunein kieli puhuttuna ja koukeroisesti kirjoitettuna. Miksi kansan ei anneta elää vapaasti ja luovasti, elämäniloisesti ?


Hymyillen totesin kirjoittajan käyttäneen englannin kielen lomassa - ja suomentajan suomen kielen lomassa - persian kielen sanoja luontevasti sinne siroteltuina, mutta ei käännettyinä eikä selitettyinä. Ymmärsin niistä melkein kaikki. Ihastelin vielä erikseen sitä että ä-kirjaimetkin oli suomennoksessa osattu sanoihin sijoittaa. Englanninkielisessä alkuteoksessa niitä ei tietenkään voi olla, vaan käytössä täytyy olla a sekä merkitsemään a:ta että ä:tä. Englanninkieliset lukijat varmaan ihmettelisivät mitä roskia siinä a:n päällä on ja yrittäisivät hangata ne pois. 

Pedär (isä), dokhtaräm (tyttäreni), Leila-khanom (Leila-rouva), khale Leila (Leila-täti), äzizäm (kultaseni), sälam bäradär (tervehdys, veli), befämaid khanom (olkaa hyvä, rouva), Nowruz (uusi vuosi). Tämä oli käännetty: Enshallah, jos Jumala suo (sivu33). Erisnimiin ei ollut laitettu ä:tä. Amir on tietääkseni Ämir, mutta kirjassa nimi oli Amir.

Henkilöiden etunimet olivat minulle osaksi uusia ja kiehtovia (Forugh, Sheida, Donya, Omid), osaksi omien tuttujeni nimiä (Behruz, Reza, Ahmad, Amir, Marzie).

Tästä linkistä pääsee ihailemaan jakarandapuita.





Eniten pidin kirjan viimeisestä luvusta, jossa tapaamme Nedan ja Rezan. Kuvittelin heidät samannäköisiksi kuin näiden kahden kuvan pariskunnan jonka tapasin kerran. Luvussa käsitellään raskaita muistoja, salaisuuksia jotka ovat painaneet niin paljon että elämä on estynyt, helpotusta joka seuraa kun salaisuudet voi lopulta vuosien jälkeen kertoa. Viimeisiin lukuihin sisältyy monenlaista tilitystä ja mietiskelyä, oivalluksiakin. 

Kirjan anti henkiselle kehitykselleni on melkoinen. Toimin maahanmuuttajien parissa, joista osa on poliittisia pakolaisia. Nyt tuli parempi käsityskyky ja laajempi perspektiivi heidän taustalleen. 

Huomaan tässä samalla muistelevani persialaisia joita tapasin Italiassa opiskeluaikanani vuosia sitten. Olimme nuoria ja huolettomia. Emme puhuneet politiikkaa. Hankkiessani italian taitoa Perugian yliopistossa tutustuin sivutuotteena persialaisiin ja opin hiukan heidän kieltään. Enpä aavistanut että vuonna 2005 tapaisin persialaisen perheen ja siitä pitäen aina lisää toinen toistaan kivampia persialaisia, ja muitakin maahanmuuttajia. 


Jakarandapuun lapset on suurenmoinen teos. Kiitän sydämellisesti että olin niiden joukossa joille WSOY sen lähetti lahjaksi.

Linkki eiliseen postaukseeni samasta aiheesta.

6 comments:

Leena Lumi said...

Rita, kivasti elävöitetty kirja-arvio. Minäkin pidin tästä kirjasta paljon.

Rita said...

Kiitän Leena :) Aion huomenna lukea kaikki postaukset mitä tästä kirjasta löydän.

Jael said...

Minun täytyy ehdottomasti lukea tuo kirja myös! Ja hyvää Ritan päivää!

Jael said...

Ai niin ,tässä olohuoneen ikkunan alla oleva jakarandapuu varmaan alkaa piakkoin kukkimaan;D

Leonoora said...

Mielenkiintoinen kirja! Kiinnostus heräsi!
Hieman myöhässä, mutta vielä saman päivän iltana:
Hauskaa nimipäivää Rita!

Rita said...

Kiitos onnitteluista, Jael ja Leonoora :)

Jael: Eilistä postausta tehdessäni ajattelin että teillä on Israelissa jakarandapuita ja muistelin kuvia joita olet meille pistänyt näkyviin blogissasi.