Saturday, February 15, 2014

Sahar Delijani, Jakarandapuun lapset


Children of the Jacaranda Tree, suomentanut Laura Jänisniemi, WSOY 2014. Jakarandapuun lapset. Helsingin sanomien kulttuuriosiossa on juuri tänään juttu tästä iranilaisessa vankilassa 1983 syntyneen naisen esikoisromaanista. Se on otsikoitu "Diktatuuri tulee iholle". Me demokraattisessa maassa asuvat pääsemme lukemaan siitä millaista on elää diktatuurissa ja mitä tapahtuu niille jotka sitä vastustavat. Romaanihenkilöiden kautta voimme kuvitella heidän elämäänsä.

Hyvin on WSOY:ssä tiedetty että Jakarandapuun lapset saa minulta tervetulleen vastaanoton. Olen persialaisten ystävä. Muutenkin monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden suosija, mutta erityisesti pidän iranilaisista ja persian eli farsin kielestä. Suurin osa tuntemistani Iranista Suomeen tulleista kuuluu bahai-uskovaisiin, mutta on joukossa muidenkin uskontojen edustajia. Ehkä myös ateisteja. En ole kysellyt. 

Lehteilen lukuromaania, näen persialaisia etunimiä - Amir, Maryam, Omid, khale Leila... "khale" merkitsee täti. Minulla on ollut Suomessa iranilaisia ystäviä vuodesta 2005 lähtien, mistä kerron lukuisissa blogipostauksissa. Nuo kauniit käsintehdyt rasiat ostin vähäistä persian kielen taitoani venyttäen mieheltä joka puhui ainoastaan persiaa, kulttuurikeskus Caisasta kerran kun siellä oli näytteillä Iranin taidetta ja käsityöläisperinnettä. Lue täältä. Muita persialaisuuteen liittyviä postauksiani voi lukea klikkamalla tämän juttuni alaosan tunnisteista (Labels) sanaa PERSIA. 



Tässä yksi arvostelu, blogista nimeltä LUETTUA. Blogisti kertoo lukevansa mielellään rankkojakin tarinoita. Toivon että tämä ei ole kovin rankka, koska itse en halua rypeä kärsimyksissä. Hesarin jutun mukaan kirjailija ei ole halunnut kuvata väkivaltaa eikä kenenkään häpäisyä, joten ehkäpä uskaltaudun syvemmällekin tähän tarinaan sen sijaan että varovasti raotan tarinan alkua ja selailen, pysähtyen kokeilevasti joihinkin kohtiin.

Sivu 196. "Narsissit eivät hievahdakaan maljakossa. Pöytäliinalla on vesipisara. Siitä heijastuu heidän yläpuolellaan riippuvan lampun valo."

Juu, arvasitte oikein. Minä olin niitä lapsia jotka uimaan mennessä ensin kokeilivat vettä varovasti yhdellä varpaalla. 

Kirja vaikuttaa sellaiselta että sen uskaltaa lukea, ja todennäköisesti tarina vie lukijan mukanaan. 

6 comments:

Leena Lumi said...

Minä pidin tästä kirjasta, kun ensin selvisin sen alun rankasta...

Rita said...

Leena: Kiva kuulla !!! Aloin lukea ja se taitaa todellakin vielä minut mukanaan :)

Jael said...

Leenan blogissa tutustuinkin tähän kirjaan,ja kiinnostuin. Merci Rita!

Rita said...

Jael: Tykkäisit siitä varmasti. Eilen suorastaan ahmin sitä, tänään luen loppuun.

isopeikko said...

Peikko on nähnyt jakarandapuun. Se oli hiano.

Rita said...

Hyvä että Peikko muistutti. Olen aikonut googlata.