"Viikon kohokohta, kuin palkinto kevätkauden puurtamisesta", ajattelin, kun pääsin osalllistumaan loistavan ruotsalaisen kirjailijan tapaamiseen. Puheena oli hänen taidokas romaaninsa Kaikki se mitä en muista (Allt jag inte minns), Johnny Knigan kustantama. Kirja sisältää mosaiikkimaista tarinaa ja pohdintaa rakkaudesta, ihmisestä, petoksesta ja lukemattomista muista teemoista. Luen sitä parhaillaan äärettömän kiinnostuneena. Kirjailijan tausta on ruotsalaistunisialainen. Tämä ei ole varsinainen maahanmuuttajatarina, mutta siitä saa aavistuksen ulkomaalaisena, tai vierasmaalaisen näköisenä olon eri puolista.
Petter Lindberg (yleisradiosta) haastatteli Khemiriä ruotsiksi
ja raportoi yleisölle osia kirjailijan vastauksista suomeksi.
Luulen että meistä suurin osa pystyi kaikkea seuraamaan.
Eläköön pakkoruotsi. (Saa lukea sarkastisesti jos siltä tuntuu.)
Tässä odoteltiin tilaisuutta alkavaksi. Takana Hufvudstadsladetin toimittaja. Oikealla viestintäpäällikkö Vilja Perttola, ja hänen vieressään nuori nainen, joka kirjoittaa kirjojen kuvauksia #kirjan sivuille. Enpä olisi uskonut noin nuoreksi. Olen niitä tiivistelmiä ihaillut jo kauan. Tässä mitä siellä lukee puheena olevasta romaanista: Linkki.
Tallennan tähän myös kustantajan antamat tiedot kirjasta: Linkki. Luen itse vasta kun olen lukenut kirjan. Aloin lukea sitä junassa heti kirjailijatapaamisesta lähdettyäni ja melkein ajoin oman asemani ohi kun niin uppouduin siihen. Tänään olen sivulla 107, eli en vielä puolessa välissä. Sivuja on 289 (luultavasti; vilkaisin hyvin äkkiä, jotta en erehdyksessä näe loppusanoja vielä).
Kirjailijatapaamiselle oli valittu sopivat puitteet. Mikäpä parempi paikka kuin olla kirjojen keskellä kirjoista puhumassa? Nyt oltiin lisäksi pohjoismaisen yhteistyön parissa, paikassa nimeltä Kulturkontakt Kaisaniemenkadulla. Kuvassa Annika Nummelin, vanhempi erityisasiantuntija (senior rådgivare).
Hyllyillä näkyi tavallisten maiden lisäksi Islannin kirjallisuutta ja panin merkille isolla kartalla Grönlannin. Alkuperäiskielellä sen nimi on Kalaallit Nunaat. Siinä tuo kaksois-ällän kohta äännetään soinnittomana ällänä, aivan kuin olisi s-vika. Opiskelutoverini Ritva vietti vuosia sitten jonkin aikaa Grönlannissa miehensä Karlin kanssa ja silloin opin Kalaallit Nunaatin. Ei koskaan tiedä mitä tietoa tulee tarvitsemaan, eiks joo?
Vaikuttaa lupaavalta, joskin oli hieman työlästä aluksi päättää pitäisikö yrittää selvittää kuka sanoo mitäkin vai voisiko vain lukea mitä sanotaan, mutta kummasti vyyhti vaan aukeaa kun kerronta etenee. Jatkan lukemista, mutta sitä ennen linkitän tähän arvosteluja kirjablogeista ja muualta netistäHesari, jotta voin myöhemmin tutustua niihin. Ensin tahdon saada oman lukukokemuksen, johon muut eivät vaikuta. Tästä tulee kivaa !
Hesari
Kirjakaapin kummitus
Leena Lumi
Keskisuomalainen
Kiiltomato
Että siinä sitten pahimpaan kirja-arvionälkään ja hehkutteluun romaanin jälkilämmössä. Olo on taas kuin lehmillä laitumella pitkän talven jälkeen. VIHDOIN voi taas lukea, lukea, lukea... Ensin tämä kutsuva kirja, sitten pinon seuraava, ja sitä seuraava. Aina jatkuu. Jatkukoon!
Rita! No juuri tuommoinen on minunkin oloni juuri nyt. Se tuntuu yltyvän aina kun vuodenaika vaihtuu. Ilmeisesti vain muutos tekee sen, että pitää saada kirjoja. Kirjoitin juuri Elena Ferranten ensimmäisestä suomenkielisestä napolilaissarjan osasta (Maailmankirjoihin). Siinäkin on hyvä kertoja.
VastaaPoistaOnneksi on kirjasto. Niistä pitää pitää huolta ja on katsottava että niitä ei ruveta nirhimään pois niin kuin kaikkea muuta.
Kirja-ihmiset ymmärtävät toisiaan :) Kesän tulo saa aikaan himon dekkareihin ja vanhoihin nuortenkirjoihin - haa, minulla on lukupinossa VIISIKKO :D Loka-marraskuu on toinen kiihkeän lukemisen aika. Silloin minut valtaa ajatus nojatuolista ja takkatulesta. Kun ei vaan kirja syty palamaan siinä innossa.
PoistaPitääkin tutustua tuohon Maailmankirjat-sivustoon. Se tuli tänään sattumalta eteeni kun googletin Khemiriä.
Juu, kirjastoja on pidettävä yllä !
Sinulla on ollut mahdollisuus osallistua upeaan tilaisuuteen. Varmasti hieno kirja, kirjoitahan siitä enemmän sitten kun olet lukenut sen. - Kirjat ovat ihania!
VastaaPoistaSamaa mieltä; kirjat ovat ihania ! Kirjoitan lisää kun olen lukenut
Poistaloppuun. Tosi upea romaani.
Kirjat ovat tärkeitä. Peikkokin on lukenut yhden :)
VastaaPoistaOnkohan Peikolla yhden kirjan kirjahylly?
PoistaMäntypuinen tai pyökistä tehty?
Tällä kirjalla on niin upea, lukemaan houkutteleva nimi.
VastaaPoistaMinäkin olen alkanut saada kutsuja tämäntapaisiin tilaisuuksiin. Toivon, että asuisin lähempänä Helsinkiä. Menivät vielä lopettamaan myöhäisjunan, jolla ehti aina halutessaan teatteristakin kotiin. No, usein lähdemme yhdessä miehen kanssa autolla. Ensi perjantaina meillä on Q-teatterin esitys ja vielä on tarkoitus tehdä toukokuun aikana näyttelyreissu.
Lukemisen iloa Rita!
Samaa mieltä kirjan nimestä ! Siinä sivutaan muiden aiheiden ohessa muistamista.
PoistaSe on ilmiö joka on jo kauan kiinnostanut minua, joten lukiessani ajaudun tuon
tuostakin omiin mietteisiin siitä.
Olisipa verratonta tavata sinut jossakin kirjallisessa tilaisuudessa !