Aarresaari-kirja on todellinen aarre

Campanula punctata. (Pisamakello)

AARRESAARI. Sain kirpparilta aarteen, lapsille italiaksi kirjoitetun version klassikkoseikkailusta. Skotlantilainen Robert Louis Stevenson kirjoitti tarinan 1883 ja se on käännetty lukuisille kielille, aikuisten ja lasten versioina.

Tässä minun teoksessani henkilöt ovat jäniksiä, hiiriä ja kissoja. 

Jännittävä kertomus sisältää myöhemmille sukupolville tutuiksi tulleet elementit: merimiehiä, kätketty aarre, aarrekartta, puujalkainen merirosvo papukaija olkapäällä. Italiankielinen AMAZON antaa pienten lukijoiden ikäsuositukseksi 6-vuotiaasta ylöspäin. Hmm. . . Todettakoon että minua kertomus jännittää aika lailla. Sitä paitsi se sisältää minulle uusia sanoja. 

MUSIIKKI  🎶  

Jotain jännittävää: Vivaldi In Rock - STORM ( LIVE ) by Tomas Varnagiris and St. Christopher Chamber Orchestra:  KLIK. 

Shakespeare and Football

Tämä pensas oli pieni ruukkukasvi kun sen ostimme puutarhamyymälästä ja toimme kotiin monta vuotta sitten. Rosa Grootendorst. Neilikkaruusu. 

SHE'S THE MAN (2006). Romanttinen teinikomedia joka pohjautuu Shakespearen näytelmään Loppiaisaatto. (Twelfth Night or What You Will) Jos tuntee Loppiaisaaton huomaa pieniä yhtäläisyyksiä joita on siroteltu sinne tänne, esimerkiksi henkilöiden nimiä. Viola, Sebastian, Duke Orsino.

Vauhdikas, hauska, liikunnallinen - pidin tästä ! Miespääosan esittäjä oli tuttu yhdestä katutanssileffasta. Mieletön suorituskyky, joka tuli esiin ja pääsi oikeuksiinsa jalkapallokentällä. Välillä ei tiennyt kuka on ihastunut keneen ja keitä kaikki olivat. Lopussa kaikkeen tuli ratkaisu.

WIKIPEDIA (suomi) LUE. 

WIKIPEDIA (English) READ. 

Futistreenit. Voi että ihailen !

Tekniikkaa, koordinaatiota, kestävyyttä.

(Otin kuvat leffasta TV:n näytöltä.)

Jalkapallo ei pelinä kiinnosta minua. En välitä kilpailuista tai siitä kuka voittaa ja häviää. Parasta jos kaikki voittavat. Italialainen nuoruudenystäväni, joka valmentaa jalkapallojoukkueita, pisti Facebookiin videon junioreiden harjoituksista. Upeaa nähtävää. Pojat juoksivat, hyppäsivät, suorittivat hurjalla vauhdilla ja kadehdittavalla energialla. Katselin ihaillen. 

Elokuva ei jää meille, vaikka koin saaneeni rahalle vastinetta, vaan menee kiertoon. Jos löydän Shakespearen Loppiaisaaton leffana, katselen sen. Lukunäytelmää en jaksa vaivautua kahlaamaan läpi. 1600-luvun kieli ei avaudu ilman selityksiä. Olen joskus lukenut sen, joko opintojen yhteydessä tenttiin tai omaksi ilokseni. Muistan repliikin "If music be the food of love, play on!"

Hienompaa säilykekalaa ja sombrero takaraivolla

Kahteen tai kolmeen viikkoon en ole lukenut mediaa, siitä alkaen kun päätin ryhtyä uutispaastoon, mutta joku aika sitten, ennen paastoani, lukaisin artikkelin, jossa kerrottiin raadin testanneen säilykekaloja. Pistin muistiin pari tuotenimeä ja ostin kyseiset tuotteet. Totta, maukasta oli. Ei aikaisempaa havaintoa valkotonnikalasta.

Italian ryhmässä on ollut kivoja tehtäviä, ylimääräisiä vapaaehtoisia, vapaavalintaisia tai suosittelemiani, jokaviikkoisen pakollisen lisäksi. Yksi opiskelija oli listannut muutamia maatilan eläimiä. Lehmä, sika jne. Seuraavalla viikolla metsäneläimiä. Yksi oli listannut niitä ja muut saivat arvata mikä eläin oli kyseessä. Varustimme eläinten nimet artikkeleilla ja laitoimme yksiköstä monikkoon. 

hevonen = un cavallo, il cavallo / ka VAL lo /

hevosia = cavalli , hevoset = i cavalli

Kun viime viikolla sanoin että opiskelijoiden kielitaito on edennyt niin hyvin että opettaja voi astua askelen taaksepäin, tarkoitin esimerkiksi sitä että opiskelijat voivat kuulustella toisiltaan viime kauden sanastoja ja lauseita. Se meni hienosti. Puutuin asiaan ainoastaan jos kuulin virheitä ääntämisessä. 

Olen ihastunut mannapuuroon. Puoliso keittelee sitä minulle. Lämmin puuro, kylmä marjakeitto. Herkullinen jälkiruoka. 

Rohkaistuin opettelemaan tuo hankalan korkin käyttöä kun bloggari Sini vakuutti olevansa sinut sen kanssa. Kohtalaisesti onnistuin. En tiedä miten esimerkiksi äitini pystyisi tuon avaamaan nivelrikkoisilla sormilla. Itselläni on tilapäisiä motoriikkavaikeuksia (Aspergerin oireyhtymä) tai sitten olen vain perustumpelo 😀 Sain kuitenkin Siniltä sen verran itseluottamusta ja motivaatiota että rohkeasti kokeilin.  

Pääsiäinen lähestyy. "Päästäinen", kuten kaverini Elsa sanoo. Sain jo joku viikko sitten suklaamunia tuliaisiksi kun oli ystäviä kylässä. 

Minua jaksaa huvittaa suomen sanonnat "meille tulee vieraita" (vaikka ovat tuttuja) ja "menemme kylään" (vaikka he asuvat kaupungissa eivätkä kylässä)😀

Jatkuvan ihastelun ja mielihyvän kohde; kirjasarja El Coyote. Viimeksi luettu Kahlehdittu tuli, espanjankielestä suomennettu. Alkuperäisteos El reunión en Los Angeles. 

Seuraavassa ote mainitusta tarinasta:

Etenkin tykkäsin tästä kohdasta.

Luin sen uudelleen monena päivänä ja 

nauraa hekotin "sombrerot takaraivolla" - ilmaukselle:

Rähjääntyneitä kappaleita nämä kirjalliset aarteet, joita isäni kanssa aikanaan metsästin antikvariaateista kunnes saimme sarjan täyteen.

Käväisimme kirpparilla ja ostimme vinot pinot luettavaa. Siellä oli puhelias sympaattinen miesmyyjä, jonka ansiosta käynti oli vielä mukavampi kuin olisi muuten ollut. Mieheni osti 5 englanninkielistä dekkaria, minä kahmalokaupalla erilaista lukemistoa, jota esittelen aikanaan. Mainitsen nyt vain että erittäin pitkä dekkariton kauteni loppui tähän. Tästä syytän kirjabloggareita Mummo matkalla, Kirjasähkökäyrä ja Jokken kirjanurkka. 😀 Heillä on houkuttavia kirjapostauksia. Aloin lukea Maria Langin rikosromaania Murha vuokralaisena. (1959)

Onko sinulla jännä kirja kesken?  

Tove Janssonin Muumilaakson maailma

Teos: Tove Janssonin Muumilaakson maailma
Tekijät: Philip Ardagh, Frank Cottrell Boyce
Kustantaja: WSOY (2017)
Kääntäjä: Jaakko Kankaanpää
Sivuja: 384
Kovakantinen
Oma kappaleeni: Lahja kustantajalta. 

Muhkea tietopaketti Muumien ystäville ja meille jotka haluamme oppia tuntemaan näitä ihmeellisiä peikko-otuksia. Kaksi todellista muumifania, kaksi suosittua brittikirjailijaa on kirjoittanut teoksen. Olen lukenut tätä pitkään ja hartaasti. Joululahjasuosituksena tulee viime tipassa, mutta tokihan tämän järkäleen voi kärrätä kotiin mihin aikaan vuodesta tahansa, värikkäiden muumimukien ja muiden kotoisten muumiastioitten pariin. Kirjan alussa esitellään kuvin ja sanoin muumitaloa, korkeaa tötteröä torneineen ja rappusineen, ja kerrotaan että muumeilla on tapana juoda aamukahvit talonsa ulkokuistilla, mietiskelleen ja laaksoon katsellen. Se taisi olla alkusoittoa suomalaisten suosimille muumimukeille. Miten on, juodaanko teille aamukahvit tai teet muumimukeista? 

Tove Janssonin ihanan omaleimaiset piirustukset saavat lukijan viihtymään tuntikausia teoksen ääressä. Sanoissa ja kuvissa on tunnetta, on tunnelmaa. Välillä mietteliästä, välillä dynaamista.  

Kirjan kansien väliin mahtuu monenmoista, karttoja ja kaavioitakin. Tietopuolinen opus. Yhdellä aukeamalla on muumien sukupuu. Sivu 99: "Mutta vaikka sukulaisuussuhteet ovat Muumilaaksossa ovat aina olleet hyvin sekavia, muumeista on aina ollut tärkeämpää, että kaikki tuntevat olevansa YHTÄ SUURTA onnellista perhettä."

Kirja sisältää kuvauksia kaikista Tove Janssonin peikoista. Ne ovat otuksia joilla on luonne ja omat tapansa. Vihdoinkin minulle esiteltiin Nipsu. Olin hänen kengurun näköistä ulkonäköään aprikoinut. "Suurten korviensa ansiosta hänellä on hyvä kuulo, ja hän kuulee yleensä ensimmäisenä jos joku on tulossa. Nipsu asuu muumitalossa ja nukkuu talviunta muumiperheen tapaan, mutta herää vasta viikkoa muiden jälkeen, mikä on ihan hänen tapaistaan. Hänen pitää aina panna paremmaksi!" (sivu 67)

Oma muumitietouteni on ollut vajavaista, mutta tämän kirjan avulla viisastun. Lapsena vieroksuin Muumeja siinä missä niitä nyt ihastelen. Tuolloin koin osan piirroksia liian kauheiksi, osan tarinankerronnasta liian alavireiseksi tai pelottavaksi. Nyt aikuisena osaan arvostaa tarinoiden elämänviisautta ja joidenkin kertomusten surumielisyyttä.  

Palaan aina uudelleen tähän kuvaan eväsretkestä. Se on lumonnut minut.

Ymmärrettävästi Toven tuotanto on saavuttanut maailmanmenestyksen. Inhimillisen elämän koko skaala tulvahtaa esiin hänen punomistaan tarinoista. Niihin mahtuu peikkojen heikkouksia, hassuuksia, ilkikurisuutta, vakavia asioita, onnellisuutta, seikkailuja, arkea. 

Upea koko perheen lukupaketti. Todellinen aarre.

  

Jouluun sopii hyvin tämä tieto: Muumien ruokavalioon kuuluu havunneulasia. Ne ovat hyvää muumivatsan täytettä ennen talviunta.

Lue lisää: Linkki.   ja   Täältä.

Onko sinun kodissasi muumikamaa ja/tai muumikirjoja? 

Jonas Hassen Khemirin haastattelu

"Viikon kohokohta, kuin palkinto kevätkauden puurtamisesta", ajattelin, kun pääsin osalllistumaan loistavan ruotsalaisen kirjailijan tapaamiseen. Puheena oli hänen taidokas romaaninsa Kaikki se mitä en muista (Allt jag inte minns), Johnny Knigan kustantama. Kirja sisältää mosaiikkimaista tarinaa ja pohdintaa rakkaudesta, ihmisestä, petoksesta ja lukemattomista muista teemoista. Luen sitä parhaillaan äärettömän kiinnostuneena. Kirjailijan tausta on ruotsalaistunisialainen. Tämä ei ole varsinainen maahanmuuttajatarina, mutta siitä saa aavistuksen ulkomaalaisena, tai vierasmaalaisen näköisenä olon eri puolista. 

Petter Lindberg (yleisradiosta) haastatteli Khemiriä ruotsiksi 

ja raportoi yleisölle osia kirjailijan vastauksista suomeksi.

Luulen että meistä suurin osa pystyi kaikkea seuraamaan.

Eläköön pakkoruotsi. (Saa lukea sarkastisesti jos siltä tuntuu.)

Tässä odoteltiin tilaisuutta alkavaksi. Takana Hufvudstadsladetin toimittaja. Oikealla viestintäpäällikkö Vilja Perttola, ja hänen vieressään nuori nainen, joka kirjoittaa kirjojen kuvauksia #kirjan sivuille. Enpä olisi uskonut noin nuoreksi. Olen niitä tiivistelmiä ihaillut jo kauan. Tässä mitä siellä lukee puheena olevasta romaanista: Linkki.

Tallennan tähän myös kustantajan antamat tiedot kirjasta: Linkki. Luen itse vasta kun olen lukenut kirjan. Aloin lukea sitä junassa heti kirjailijatapaamisesta lähdettyäni ja melkein ajoin oman asemani ohi kun niin uppouduin siihen. Tänään olen sivulla 107, eli en vielä puolessa välissä. Sivuja on 289 (luultavasti; vilkaisin hyvin äkkiä, jotta en erehdyksessä näe loppusanoja vielä).

Kirjailijatapaamiselle oli valittu sopivat puitteet. Mikäpä parempi paikka kuin olla kirjojen keskellä kirjoista puhumassa? Nyt oltiin lisäksi pohjoismaisen yhteistyön parissa, paikassa nimeltä Kulturkontakt Kaisaniemenkadulla. Kuvassa Annika Nummelin, vanhempi erityisasiantuntija (senior rådgivare). 

Hyllyillä näkyi tavallisten maiden lisäksi Islannin kirjallisuutta ja panin merkille isolla kartalla Grönlannin. Alkuperäiskielellä sen nimi on Kalaallit Nunaat. Siinä tuo kaksois-ällän kohta äännetään soinnittomana ällänä, aivan kuin olisi s-vika. Opiskelutoverini Ritva vietti vuosia sitten jonkin aikaa Grönlannissa miehensä Karlin kanssa ja silloin opin Kalaallit Nunaatin. Ei koskaan tiedä mitä tietoa tulee tarvitsemaan, eiks joo?

Vaikuttaa lupaavalta, joskin oli hieman työlästä aluksi päättää pitäisikö yrittää selvittää kuka sanoo mitäkin vai voisiko vain lukea mitä sanotaan, mutta kummasti vyyhti vaan aukeaa kun kerronta etenee. Jatkan lukemista, mutta sitä ennen linkitän tähän arvosteluja kirjablogeista ja muualta netistäHesari, jotta voin myöhemmin tutustua niihin. Ensin tahdon saada oman lukukokemuksen, johon muut eivät vaikuta. Tästä tulee kivaa !

Hesari

Kirjakaapin kummitus

Leena Lumi

Keskisuomalainen

Kiiltomato

Maailmankirjat

Tuijata

Lukutoukan kulttuuriblogi

Reader, why did I marry him

Lumiomena

Jokken kirjanurkka

Että siinä sitten pahimpaan kirja-arvionälkään ja hehkutteluun romaanin jälkilämmössä. Olo on taas kuin lehmillä laitumella pitkän talven jälkeen. VIHDOIN voi taas lukea, lukea, lukea...  Ensin tämä kutsuva kirja, sitten pinon seuraava, ja sitä seuraava. Aina jatkuu. Jatkukoon!

WSOY:n ja Tammen Pressipäivä 3.6.

Här bor Pippi Långstrump... Nej, jag bara skojar. Ei se ole Huvikumpu, vaan Villa Kivi Helsingin Linnunlaulussa. Huomenna vietetään Helsinki-päivää ja silloin yleisö pääsee vierailemaan tuolla ja parissa muussa Töölönlahden huvilassa.

Siitä on jo yli viikko kun olin tuon hurmaavan villan juhlatiloissa WSOY:n ja Tammen kutsumana. Kirjallinen kesäpäivä lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa. 

Vasta nyt ehdin istahtaa rauhassa jatkamaan vaikutelmieni kirjaamista. Aikaisemmat blogimerkintäni pressitilaisuudesta tässä linkissä.

Kaunista kalustusta. 

Parkkeerasin oranssin laukkuni oranssien liljojen lähelle.  

 

Tässä näemme tuottaja Leena Salmion työn touhussa.

Kustannuspäällikkö Leena Järvenpää.

 Kustantaja Saara Tiuraniemi. 

Toimittajia ja blogisteja, kirjailijoiden edustajia.

Ensimmäiseksi esiteltiin Kuvittaja Pasi Pitkänen (Kepler62 ja Ella-kirjasarja), mutta sitä ennen saimme nauttia buffetin antimista. 

Hienostunutta, tyylikästä, kevyttä.

Oi, kesän ensimmäiset varhaisperunat. 

 Kuvasin lautaseni ennen kuin aloin syödä.

Totta kai. Olenhan bloggari.

Viini, se viini ! Lasillinen punaviiniä; Pinot Noir.

Töölönlahti näyttäytyi näin koleana ja harmaana aamulla. Oopperatalo ja Finlandiatalo häämöttävät tuskin erottuen taustasta. 

Iltapäivällä aurinko tuli esiin. Maisema olikin yhtäkkiä kirkas.

Hienoja lasten- ja nuortenkirjoja on tulossa. Osa on jo varmaan tullut painosta. Puhelen niistä ennen pitkää. 

Kirja-innostukseni kasvaa kaikkea tuota muistellessa ja uusia ja vanhoja kirjoja ajatellessa. Etten vaan pökertyisi ilosta !

Kirjailijatalo Villa Kivi

Vierailin tässä viehättävässä rakennuksessa Tammen ja WSOY:n lasten- ja nuortenkirjojen julkistamistilaisuudessa. Päivä oli harmaa ja sateinen, mitä mainioin tausta mielikuvitukselle ja luovuudelle. Peppi Pitkätossu putkahteli mieleeni yhtenään, alkaen tästä rakennuksesta. 

Villa Kivi,, kirjailijoiden tukikohta  Linnunlauluntie 7, Töölönlahden rannalla. "Villa" - siinäpä sana maisteltavaksi useissa kielissä. Peppikin asui villassa.

Näkymä Töölönlahden vastakkaiselta rannalta. Utuisen haaveellinen ja tarunhohtoinen. Jäin bussista väärällä pysäkillä, koska olin katsonut karttaa ylösalaisin, mutta mitäpä siitä. Nythän sain otetuksi kuvan vesiltä päin. Kiirettäkään ei ollut. Olin kaukonäköisesti etuajassa. 

Katsokaapa Villa Kiven sivuja. Heidän kuvagalleriassaan on näkymiä rakennuksen ulko- ja sisäpuolelta. Siellä on avoimet ovet piakkoin, 12.6. kello 15 - 20, jos tahdotte mennä käymään. 

Vilkaisu juhlatiloihin. Yleisö kuunteli odottaen ja kiinnostuneesti kun kirjauutuuksia ja kirjoittajia ja kuvittajia esiteltiin. 

Ammattitaitoinen, työteliäs joukko ihmisiä on taas saanut aimo tukun lahjakkuutta, luomisvoimaa ja antaumuksellista ponnistelua sovitetuksi kirjojen kansien väliin. Monenlaista upeaa painotuoretta lukemisen riemua on luvassa tänä kesänä ja syksyllä. 

Heitä meille esiteltiin: 

Kuvittaja Pasi Pitkänen (Kepler62 ja Ella-kirjasarja)

Anssi Keränen (Lossi-Lassi ja merten salaisuudet)

Elena Mady (Body Jumper)

Siiri Enoranta (Surunhauras, lasinterävä)

Tuutikki Tolonen (Mörkövahti)

Paola ja Pirjo Suhonen (Erikoiskoira Affe)

Sinikka ja Tiina Nopola (Risto Räppääjä, Heinähattu ja Vilttitossu, sekä Siiri)

(Tiina Nopola ei päässyt paikalle) 

Kiepsautanpa teille tähän vielä näytteen hienostuneista tarjoiluista. 

Lisää raporttia tulossa. Sitä odotellessa on # kirja - linkissä haettavissa tietoja kirjauutuuksista. Mielelläni viipyisin nytkin vielä näiden parissa, mutta on välillä sorvattava englannin nettikurssin seuraavaa tehtäväsarjaa, jonka lähetän osallistujille huomisaamuna, eli tavallaan "julkaisen". Viimeistelyä vaille. Kyllä näihin kirjoitustöihin menee aikaa ja energiaa, pieniinkin. Viilaan ja höylään omiani kunnes olen tyytyväinen.  

Tammen Kirja-aamu. Osa 2

Tammen kirja-aamu

Tulevan kauden kirjojen esittely

Monenlaista osaamista saatiin seurata aamun aikana. Tässä viestintäpäällikkö Vilja Perttola haastattelee kotimaisen proosan kirjoittajia.

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika   (ilmestyy 10.8)

Kirjassa on valokuvaaja Aarnin tarina 50 vuoden ajalta ja rinnasteisena kertomuksena hänen ystävänsä Teuvon menestys-stoori. Vanhatalo on käyttänyt kirjoitustekniikkana valokuvaamisen kaltaista kerrontaa; rajausta, fokuksen etsimistä ja sen sellaista. Kuulostaa kiehtovalta. Hyvänen aika mitä kaikkea saa kuulla kun kirjailijoita haastatellaan ! Taustalla kulkee elämänkaaren sekä taiteilijan ja kirjailijan ammatin pohdinta.  Muistaakseni kirjailija sanoi että on kirjoittanut teosta vuodesta 2011. Tosissaan pitkä valotusaika.

Lisätieto: Vanhatalon alter ego on Veera Vaahtera. 

Hannu Mäkelä: Muistan - Otavan aika (11.8)

Mäkelä jutusteli niin hauskasti kokemuksistaan kustannusalalla että heti heräsi halu lukea lisää siitä mitä kustantaminen on, mikä on kirjan merkitys, mitä kerrottavaa hänellä on Pentti Saarikoskesta, Veijo Merestä, Tytti Parraksesta, Veikko Huovisesta... niistä kirjailijoista joiden parissa hän on työskennellyt. Lukekaa tästä linkistä. 

Kalle Isokallio: Harmaa eminenssi (17.8)

Haastattelija mainitsi teosta satiiriksi, mutta Isokallio korjasi. Ei satiiri, vaan veijaritarina. Satiirissa on negatiivinen varaus. Tässä ei. Opettavaista. Aika veijari taitaa Isokalliokin olla. Hän kiusoitteli vieressään istuvaa Mäkelää ja houkutteli hymyjä ja naurunpyrskähdyksiä yleisöstä, kertoillessaan kirjastaan. Päähenkilö on huippuälykäs suomalainen jonka mielenkiinto suuntautuu rahan tekemiseen. Epäempaattinen tyyppi Patrik Berg tahtoo treenata aivojaan. Ihmiset ovat hänelle vain apuvälineitä. Hän päättää ostaa Suomen postin ja tehdä siitä menestyvän. Helikopterit tuovat postin aurinkokennoilla toimiviin älylaatikkoihin. Hiukan tulee mieleen että olisiko sittenkin satiiri, mutta pitää tietenkin ensin lukea kirja.

Suunnilleen noilla paikkeilla lähdin käväisemään naistenhuoneessa ja hain samalla mansikoita ja vesimelonin viipaleen runsaasta noutopöydästä. Voihan pojat, ja tietenkin tytötkin, miten ihanat tarjoilut.

Osoitteesta # kirja saa kirjojen tietoja kun syöttää teoksen ja tekijän nimen hakukenttään. Täältä. En tiedä missä vaiheessa uudet kirjat laitetaan sinne. Voi olla että kaikkea ei vielä ole siellä. Esimerkiksi Kalle Isokallio ei ollut vielä antanut lopullista käsikirjoitustaan kustantajalle.

Tauon paikka, mutta jatkoa seuraa. Upeita kirjoja luvassa.